Nirvana-virhepäätelmä

Nirvana-virhepäätelmä eli täydellisen ratkaisun virhepäätelmä on argumentointivirhe, jossa torjutaan esitetty tai kokeiltu vaihtoehto vertaamalla sitä epärealistiseen, idealisoituun vaihtoehtoon tai jossa torjutaan jokin vaihtoehto siksi, että siinä on ongelmia, pohtimatta, ovatko vaihtoehdot (tai nykytila) vieläkin huonompia.

Näin voidaan (virheellisesti) torjua mikä tahansa epätäydellinen ratkaisu, vaikka oikeasti täydellistä ratkaisua ei olisikaan. Virhepäätelmän käyttäjä ei välttämättä suoraan väitä, että täydellistä ratkaisua olisi, kunhan tyrmää vaihtoehdon sen epätäydellisyyden vuoksi.

Esimerkki

Nirvana-virhepäätelmä 1: Turvavöitä ei kannata käyttää, koska niistä huolimatta ihmisiä kuolee auto-onnettomuuksissa.

Vastaväite: Turvavyöt vähentävät liikennekuolemia vaikkeivät niitä kaikkia estäkään, ja tämä vähenemä on merkittävämpää kuin niiden käytöstä aiheutuva epämukavuus.

Selitys: Tässä virhepäätelmässä torjutaan turvavyöt siksi, että ratkaisu ei poista ongelmaa täysin – siis ikään kuin oletetaan, että olisi parempi keino, jolla kuolemat saisi kokonaan loppumaan.

Koska sellaista täydellistä ratkaisua ei ole, se, että turvavyö ei ole täydellinen ratkaisu, ei todista, etteikö se voisi olla järkevä parannus. Tämä on siis myös esimerkki ”mustavalkoisesta ajattelusta”.

Nirvana-virhepäätelmä 2: Turvavöitä ei kannata käyttää, koska joskus turvavyö estää pelastautumisen palavasta autosta.

Vastaväite: Tuollaiset kuolemat ovat hyvin harvinaisia sen rinnalla, miten usein turvavyö pelastaa hengen tai lieventää vammoja.

Selitys: Tässä virhepäätelmässä torjutaan turvavyöt siksi, että ratkaisussa on huonoja puolia, siis ikään kuin oletetaan, että olisi täydellinen tai muuten yhtä hyvä ratkaisu, jossa ei olisi huonoja puolia. Koska sellaista ei ole, turvavyön käyttö voi olla järkevää, kun se kerran keskimäärin vähentää kuolemia ja vammoja huomattavasti.

Historia

Nirvana-virhepäätelmän määritteli taloustieteilijä Harold Demsetz vuonna 1969.[1][2][3]

»Nykyään julkisen politiikan taloustieteessä tyypillisesti annetaan ymmärtää, että valinta olisi tehtävissä olemassa olevan epätäydellisen institutionaalisen järjestelyn ja ideaalisen normin välillä. Tämä nirvana-lähestymistapa eroaa huomattavasti vertailtavan instituution lähestymistavasta, jossa valinta tehdään vaihtoehtoisten reaalisten institutionaalisten järjestelyjen välillä.»

Tälle on sukua Voltairen lausuma ”Le mieux est l'ennemi du bien.” Se käännetään usein: ”Paras on hyvän pahin vihollinen.”[4]

Katso myös

Lähteet
  1. Anarchy unbound, or: why self-governance works better than you think Cato Unbound. 6.8.2007. Cato Institute. Viitattu 1.7.2009.
  2. Shapiro, Daniel (2007). Is the welfare state justified?. New York: Cambridge University Press, 4. ISBN 0521860652.
  3. Demsetz, H.: "Information and Efficiency: Another Viewpoint," Journal of Law and Economics 12 (April 1969): 1, quoted in Kirzner, Israel M. (1978). Competition and Entrepreneurship, 231. ISBN 0226437760.
  4. Voltaire: La Bégueule (1772)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.