Tähtitalvikki

Tähtitalvikki (Moneses uniflora, aiemmin Pyrola uniflora) on monivuotinen, pienikokoinen ruohovartinen kasvi. Se on kanervakasveihin kuuluvan sukunsa ainoa laji. Aiemmin sen katsottiin kuuluvan talvikkeihin.[1] Tähtitalvikkia kutsutaan myös nimellä yksikukkainen talvikki.

Tähtitalvikki
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ericales
Heimo: Kanervakasvit Ericaceae
Suku: Tähtitalvikit Moneses
Laji: uniflora
Kaksiosainen nimi

Moneses uniflora
(L.) A.Gray
Katso myös

  Tähtitalvikki Wikispeciesissä
  Tähtitalvikki Commonsissa

Ulkonäkö
Tähtitalvikki.

Tähtitalvikki kasvattaa 5–12 senttimetriä korkean pystyn varren. Ruusukemaisesti varren tyvellä olevat lehdet kasvavat vastakkain. Lehdet ovat 1–1,5 cm pitkiä, vastapuikean pyöreitä, pyöreäkärkisiä ja matalaan sahalaitaisia. Lehdet talvehtivat vihreinä. Kukkavana on yksisuomuinen ja sen kärjessä on yksi nuokkuva, hyväntuoksuinen kukka. Viisi valkoista terälehteä muodostavat noin kaksi senttiä leveän näyttävän kukan. Tähtitalvikki kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa.[2]

Levinneisyys

Tähtitalvikkia kasvaa Euroopassa Pohjois-Italiasta ja Saksasta itään Uralille saakka. Pohjoisessa levinneisyysalue kattaa koko Fennoskandian ja Pohjois-Venäjän tundra-alueita lukuun ottamatta. Lajia tavataan Aasian puolella satunnaisesti läpi Siperian Tyynellemerelle saakka. Tähtitalvikkia kasvaa laajasti myös Pohjois-Amerikan pohjois- ja länsiosissa.[1] Suomessa tähtitalvikkia tavataan koko maassa. Runsaimmin sitä kasvaa Itä- ja Pohjois-Suomessa, muualla maassa sitä tavataan satunnaisemmin.[3]. Tähtitalvikki on pohjoisessa Suomessa harvinaisuus.

Elinympäristö

Tähtitalvikkia viihtyy varjoisissa, tuoreissa metsissä, korvissa ja puronvarsilla. Kasvupaikat ovat usein lähdeperäisillä tai laidunnetuilla paikoilla.[2]

Käyttö

Tähtitalvikkia on aikaisemmin käytetty kansanlääkinnässä parantamaan vuotavia ja tulehtuneita silmiä.[1]

Lähteet
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet
  1. Arne Anderberg: Den virtuella floran: Ögonpyrola Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 20.6.2010. (ruotsiksi)
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 214.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2009. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 2010. Kasviatlas 2009: Tähtitalvikin levinneisyys Suomessa Viitattu 20.6.2010.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.