Jedin paluu

Koska Imperiumin vastaisku oli ollut George Lucasille suurivoittoinen, hän päätti rahoittaa myös Jedin paluun itse.[4] Edellisen elokuvan aikana käyty kiista Directors Guild of American kanssa rajoitti kuitenkin hänen vapauksiaan johtaen siihen, ettei Lucas voinut palkata hyvää ystäväänsä Steven Spielbergiä elokuvan ohjaajaksi.[5] Ohjaajan pestiä tarjottiin alun perin sekä David Lynchille että David Cronenbergille, jotka kieltäytyivät tarjouksesta.[6] Lopulta ohjaajaksi valittiin tuolloin vielä melko tuntematon Richard Marquand.[6]

Yksi epävarmimpia seikkoja elokuvan suhteen oli Harrison Fordin osallistuminen Han Solon rooliin. Toisin kuin Mark Hamill ja Carrie Fisher, joilla oli sopimus kolmesta elokuvasta, oli Fordilla ainoastaan kahden elokuvan sopimus. Käsikirjoittaja Lawrence Kasdan ja Ford kannattivat ajatusta siitä, että Han Solo kuolisi elokuvassa. Lucas kuitenkin hylkäsi kyseisen idean, ja lopulta myös Ford saatiin palaamaan rooliinsa.[4] Merkittävimpiä uusia näyttelijöitä Jedin paluussa oli keisari Palpatinea esittänyt Ian McDiarmid. Lucas ei alun perin pitänyt McDiarmidin palkaamisesta rooliin, sillä se oli ohjaaja Marquandin idea.[6]

Elokuvan kuvauksiin Isossa-Britanniassa haalittiin lukuisia lyhytkasvuisia henkilöitä, joita tarvittiin muun muassa ewokien rooleihin[7] ja Jabba the Huttin hännän koneenkäyttäjäksi.[4] R2-D2:n näyttelijä Kenny Bakerin piti esittää elokuvassa myös Wicket-ewokia, mutta hän sairastui ruokamyrkytykseen. Baker jouduttiin korvaamaan yksitoistavuotiaalla Warwick Davisilla, jolla ei ollut aiempaa kokemusta näyttelemisestä elokuvissa.[4]

Jedin paluu kuvattiin lyhyemmässä ajassa kuin aiemmat elokuvat Tähtien sota (1977) ja Imperiumin vastaisku (1980), mutta se oli 32,5 miljoonan dollarin budjetiltaan edeltäjiään kalliimpi teos.[6] Avustavana tuottajana elokuvassa toiminut Lucas vietti paljon aikaa kuvauspaikalla, koska Marquandilla ei juurikaan ollut aiempaa kokemusta erikoistehosteiden hyödyntämisestä.[4] Marquand on myöhemmin sanonut halunneensa mahdollisimman paljon apua Lucasilta, jotta elokuvasta tulisi tämän vision mukainen.[8] Tästä huolimatta kaksikon välien on huhuttu olleen huonot elokuvan kuvausten aikana.[6]

Prinsessa Leian roolin palanneen Carrie Fisherin käyttämistä bikineistä tuli yksi koko elokuvan tunnetuimpia elementtejä. Vaatteen on kerrottu saaneen innoituksensa siitä, kun Fisher valitti aiemmissa elokuvissa käyttämistään pitkistä puvuista, joista ei erottanut, onko hän nainen.[6] Keisari Palpatinen näyttelijä Ian McDiarmid ei alun perin olisi saanut itse puhua elokuvassa lainkaan, sillä Palpatinen oli kuultu puhuvan jo aiemmissa elokuvissa, joissa hänen äänensä oli jälkiäänittänyt Clive Revill. McDiarmidille kerrottiin, että mikäli hän halusi puhua itse elokuvassa hänen tulisi muuttaa ääntään. Näyttelijä ei pitänyt ajatuksesta ja loi hahmolle japanilaiseen kurkkuääntelyyn perustuvan äänensä, josta myös Lucas innostui ja joka näin ollen jätettiin elokuvaan.[6]

Darth Vaderin roolia elokuvassa näytteli jopa neljä eri henkilöä; David Prowse esitti hahmoa koko elokuvan ensimmäisen puoliskon ajan, sijaisnäyttelijä Bob Anderson esitti taistelukohtaukset ja lopulta Sebastian Shaw esitti Vaderia ilman naamiota elokuvan lopussa. Myöhemmin James Earl Jones lausui kaikki Vaderin repliikit, kun ne edellisten elokuvien tapaan jälkiäänitettiin uudelleen.[6]

Jedin kosto -nimellä varustettu juliste. Jediritari Luke Skywalkerin kädessä nähdään pimeän puolen sitheille tunnusomainen punainen valosapeli, kun taas Darth Vaderin kädessä on jedien sininen valomiekka.

Elokuvaa kuvattiin salanimellä Blue Harvest.[4] Jotta valhe olisi ollut uskottava, kuvausryhmä painatti nimen Blue Harvest käyttämiinsä T-paitoihin ja lippalakkeihin. Tämä tehtiin, koska Lucas ei halunnut fanien saavan tietoonsa elokuvan juonenkäänteitä etukäteen. Lisäksi kuvauspaikkojen vuokraajat olisivat tiettävästi nostaneet hintojaan, jos olisivat kuulleet elokuvan oikean nimen Blue Harvestin sijaan.[6] Lawrence Kasdan kertoi ennen kuvausten alkua Lucasille pitävänsä alkuperäistä nimeä eli Jedin paluuta liian laimeana, ja hän ehdotti sen korvaamista Jedin kostolla (engl. Revenge of the Jedi), ja Lucas suostui tähän.[4] Tällä päätöksellä oli myös vaikutus tulevan Star Trek II: Khanin viha -elokuvan nimeen, jonka piti alun perin olla Khanin kosto. Nimi kuitenkin vaihdettiin, koska se kuulosti samalta, kuin tulevan Tähtien sodan nimi.[6] Kaksi viikkoa ennen elokuvan julkaisua Lucas ilmoitti vaihtavansa nimen takaisin Jedin paluuksi perustellen päätöstään sillä, että kosto ei kuulu jedien ajatusmaailmaan ja toimintaan.[4] Lopulta elokuva sai ensi-iltansa nykyisellä nimellään.

Kahden aiemman elokuvan tapaisesti Oscar-palkittu John Williams sävelsi Jedin paluun musiikin, jonka Lontoon sinfoniaorkesteri esitti. Williamsin ohella myös Thomas Newman on ilmoitettu orkesteroinnin johtajaksi. Yhdysvalloissa elokuvan soundtrack-albumin Jedin paluu julkaisi ja jakeli levy-yhtiö RSO Records. Sony Classical Records hankki jakeluoikeudet vuonna 2004 Uuden toivon, Imperiumin vastaiskun ja Jedin paluun soundtrack-albumeihin. Samana vuonna yhtiö julkaisi kolmen alkuperäisen trilogian elokuvan albumit uusintapainoksina.

Ilmestyessään Jedin paluu sai ristiriitaisen vastaanoton elokuvakriitikoiden keskuudessa. Time -lehti antoi elokuvalle hyvin positiivisen arvostelun ja kehui sen olevan viihdyttävämpi kuin Imperiumin vastaisku lähinnä kehittyneemmän näyttelijäntyön anisosta.[7] Arvostettu elokuvakriitikko Roger Ebert antoi elokuvalle neljä tähteä neljästä kuvaillen sitä ”samalla tutuksi mutta myös kokonaan uudeksi elokuvaksi”.[9] Vastaavasti The New York Timesin Vincent Canby kritisoi Jedin paluuta taistelukohtauksien sekavuuden vuoksi.[10] Suomessa aikalaiskritiikki oli kovaa. Kymmenestä suomalaisesta ensi-iltakriitikosta yksi antoi Jedin paluulle kaksi tähteä, kuusi yhden tähden ja muut eivät olleet arvioineet sitä lainkaan, keskiarvona 1,42 tähteä neljästä.[11]

Elokuvaa kritisoitiin etenkin ewokien takia.[12] CNN sijoitti Endorille sijoittuvan taistelukohtauksen kaikkien aikojen huonoimpien elokuvataisteluiden joukkoon epäuskottavuutensa vuoksi listallaan parhaista ja huonoimmista elokuvakamppailuista.[13] Lucas on myöhemmin kuitenkin puolustanut taistelun kulkua.

Elokuvalla on 75 % ”tuore” -luokitus Rotten Tomatoes -sivustolla, joka tekee siitä neljänneksi parhaiten arvostellun Tähtien sota-elokuvan: se häviää Imperiumin vastaiskulle (97 %), Uudelle toivolle (94 %) ja uuden trilogian Sithin kostolle (79 %), ollen näin heikoimmin arvosteltu alkuperäisen trilogian elokuva.[14]

Elokuva sai ensi-iltansa 25. maaliskuuta 1983.[15] Ensi-illan piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan olla 27. maaliskuuta mutta sitä aikaistettiin, koska 25. maaliskuuta tuli kuluneeksi tasan kuusi vuotta Tähtien sodan ensi-illasta.[16] Suomessa Jedin paluun ensi-ilta oli 19. elokuuta 1983.[15] Se nousi ensimmäisen esitysviikonloppunsa katsotuimmaksi ja lopulta koko vuoden menestyneimmäksi elokuvaksi.[17] Elokuva saavutti maailmanlaajuisesti 475 106 177 Yhdysvaltain dollarin lipputulot.[17] Lippujen hintojen inflaatioon suhteutettuna Jedin paluu on maailman 14. menestynein elokuva ja kolmanneksi menestynein Tähtien sota -sarjan elokuva.[18] Verrattuna muihin elokuviin ilman suhteuttamista Jedin paluu on sarjan viidenneksi menestynein elokuva voittaen myös ylistetyn Imperiumin vastaiskun, joka tuotti $290 miljoonaa dollaria.[19]