T

Historiaa

T-kirjain on kehittynyt kreikan kirjaimesta tau (Τ).[1]

T suomen kielessä

T-kirjain ääntyy useimmissa kielissä soinnittomana alveolaarisena klusiilina, jota vastaa foneettinen merkki [t]. Suomen kielessä t ääntyy kuitenkin pikemminkin dentaalisena klusiilina, jolloin se tarkkaan ottaen tulisi merkitä foneettisesti [t̪].[2] Yksinkertaistetussa merkintätavassa, esimerkiksi koulukirjoissa, näitä äänteitä ei useinkaan eroteta toisistaan.lähde?

T on suomen yleiskielen kolmanneksi yleisin kirjain ja yleisin konsonantti.[3]

T muissa kielissä

T-kirjain ääntyy usein soinnittomana alveolaarisena klusiilina [t]. Yhdessä muiden konsonanttien kanssa saattaa t-kirjain kuitenkin monissa kielissä ääntyä dentaalifrikatiivina tai affrikaattana.lähde?

Muita esitystapoja

T t
ASCII 84 116
Unicode U+0054 U+0074

T-kirjaimen merkityksiä

Pienen t:n merkityksiä

Ison T:n merkityksiä

Lähteet

  1. Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana T. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.
  2. Ojutkangas, Krista & Larjavaara, Meri & Miestamo, Matti & Ylikoski, Jussi: Johdatus kielitieteeseen, s. 95. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2009. ISBN 978-951-0-32577-3.
  3. Pääkkönen, Matti: A:sta ö:hön. Suomen yleiskielen kirjaintilastoja. Kielikello, 1991, nro 1, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  4. Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 9.3.2014.

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.