Syvärinlahti

Syvärinlahti (ven. Свирская губа, Svirskaja guba) on Venäjällä Leningradin alueella Laatokan etelärannassa sijaitseva leveäsuinen lahti.[lower-alpha 2]

Syvärinlahti
(lahti: Laatokka)
Maanosa Eurooppa
Valtiot Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Lotinapelto
Koordinaatit 60°35′24″N, 32°47′35″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Nevan vesistö
Valuma-alue Laatokan valuma-alue
Lahteen tulevat joet Syväri
Järvinumero 01040300411102000010114
Mittaustietoja (lahti)
Pinnankorkeus 4,8 m [1]
Pituus 13 km [lower-alpha 1]
Leveys 22 km [lower-alpha 1]
Keskisyvyys 3 m [2]
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]

Maantietoa

Syvärinlahti erottuu Laatokan rantaviivasta puhdaspiirteisenä ja kaarevana lahtena, joka jää Storoženskin niemen (мысом Стороженский) ja Gabovon niemen (мысом Габанов) väliin. Niemenkärkien välimatka on noin 22 kilometriä ja lahden pituus on noin 13 kilometriä. Vesillä liikkuva erottaa lahden kauempaa järveltä Voltši Nosin (мыс Волчий Нос) ja Voltšegon (Волчьего берега) korkeat rannat. Havaitsemista helpottaa myös Storoženskin majakka (Маяк Стороженский) ja Syvärin majakka (Маяк Свирский).[3][lower-alpha 1]

Lahden syvyys on keskimäärin vain 3 metriä, mutta sen keskiosissa ovat syvyydet 10–15 metriä. Merikorttien 5 metrin syvyyskäyrä kulkee keskimäärin 8 kilometriä rannikolta. Järven pohja on soraa, hiekkaa ja lietettä ja se on pohjaltaan melko tasainen. Syvärin joki on laivaliikenteelle tärkeä reitti matkalla Volgan ja Vienanmeren vesistöalueille, joten lahden viitoitettu reitti ruopataan riittävän syväyksen varmistamiseksi säännöllisesti. Syvyysarvioihin vaikuttavat myös vedenpinnan korkeudet. Vuodenaikojen mukaan säännöstelemättömän Laatokan vedenpinta voi vaihdella 1,2 metriä ja kovalla tuulella yhdessä korkea- ja matalapaineiden kanssa voi vedenpinta nousta 0,9 metriä tai laskea 0,5 metriä hetkellisesti. Lahti on avoin länsi- ja pohjoistuulille, jotka nostavat lahdella korkean aallokon. Länsituulilta lahden eteläosaa suojaa Storoženskin niemen edustan riutta (ветра Стороженским).[3][2]

Lahteen laskee suuri joki Syväri ja pienet Zybets (Зубец), Piltšužnja (Пилчужня), Sitika (Ситиκа) ja Lamban (Ламбан). Lahdella ei ole luontaisia saaria. Syvärin tuomat sedimentit mataloittavat lahtea entisestään, joten ruoppaamisesta syntyneitä maamassoja on hyödynnetty rakentamalla niistä poikittaiset saaret joensuun eteen. Lisäksi Syvärin suistohaarojen väliin jää laajoja lietesaaria. Suurin suuhaara Lisja (Лися) erottaa vasemmalle puolelleen lietesaaret Gorgotuha, Lisi ja Oleni (остров Горготуха, Лисий и Олений).[3][lower-alpha 1]

Vesiliikenteen haastavien tuuliolosuhteiden kontrolloimiseksi on Laatokan etelärantaan vuosina 1719—1731 rakennettu ensimmäinen niin kutsuttu Vanha Laatokan kanava (ven. Староладожский канал, Staroladožski kanal), joka sitten myöhemmin vuosina 1861—1866 korvattiin Laatokan uudella kanavalla (ven. Новоладожский канал, Novoladožski kanal). Se alkaa Syvärin ja sen sivujoen Paksujoen uomista ja kulkee länteen Nevalle asti. Kanavalta on laivareitti myös Olhavanjokea ylös Ilmajärveen.[3]

Lähteet

Huomioita
  1. Asia katsottu ja mitattu Internetin karttapalveluista kuten esimerkiksi Google Earth, GeoMixer tai ACME.
  2. Asia on luettu venäjänkielisen Wikipedian artikkelista ru:Свирская губа (Ладожское озеро).

    Viitteet
    1. Kuusisto, Esko: Luoteis-Venäjä on vetten Venäjä. Vesitalous, 2006, 47. vsk, nro 5, s. 7–10. Helsinki: Ympäristöviestintä YVT Oy. ISSN 0505-3838. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 19.2.2022.
    2. Общая характеристика (Arkistoitu – Internet Archive) (suom. Yleispiirteet), Деревня Кобона (suom. Kabonan kylä), Viitattu 9.2.2022 (venäjäksi)
    3. Лоция Ладожского озера - Южный берег Ладожского озера rivermaps.ru. Arkistoitu 9.2.2022. Viitattu 9.2.2022. (venäjäksi)

      Aiheesta muualla
      This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.