Systeemien teoria
Systeemien teoria on poikkitieteellistä järjestelmien tutkimusta tavoitteena löytää sellaisia periaatteita, joita voidaan soveltaa kaikentyyppisten systeemien käsittelyyn eri tutkimusaloilla. Termillä ei ole vielä täysin vakiintunutta merkitystä. Sitä voidaan kuitenkin pitää systeemiajattelun erikoistapauksena ja yleistyksenä yleisestä systeemitieteestä, joka muodostaa systeemisen näkökulman. Systeemien teorian käsite on saanut alkunsa Ludwig von Bertalanffyn yleisestä systeemien teoriasta. Sitä on sovellettu myöhemmin muilla alueilla kuten toimintojen teoriassa (action theory) ja sosiaalisten systeemeitten teoriassa.
Systeemiajattelu jaetaan kolmeen pääalueeseen: analyysiin, synteesiin ja systeemitiedon tarpeisiin(system inquiry). Ludwig von Bertalanffy on jakanut pääsyn systeemien tietoon kolmeen ryhmään: Filosofia, Tiede ja Teknologia. Tätä jakoa on tarkennettu edelleen neljäksi systeemikyselyitten ryhmäksi:
| Käsitteistö | Kuvaus |
|---|---|
| Filosofia | systeemien ontologia, epistemologia, ja aksiologia; |
| Teoria | joukko toisiinsa liittyviä kaikkien systeemien käsitteitä ja periaatteita |
| Metodologia | joukko malleja, strategioita, menetelmiä ja työkaluja jotka toteuttavat systeemien teoriaa ja filosofiaa |
| Sovellus | Sovellus, joka käyttää käsitteistöä hyväkseen |
Systeemikyselyt toimivat rekursiivisesti tasolta toiselle. Kun filosofia ja teoria liitetään käsitteeseen tietämys, ja menetelmä ja sovellus käsitteeseen toiminto (action), systeemikyselyä voidaan pitää tietämyksenkäsittelyn toimintona.[1]
Katso myös
Kirjallisuutta
- Bertalanffy, Ludwig Von. (1974). Perspectives on General System Theory Edited by Edgar Taschdjian. George Braziller, New York.
- Checkland, P. 1997. Systems Thinking, Systems Practice. Chichester: John Wiley & Sons, Ltd.