Synnytys

Yleensä synnytys alkaa kohdun supistuksilla, jotka ovat ensin harvempia ja tihenevät sekä voimistuvat kohti ponnistusvaihetta. Kohdun alaosa ja emätin laajenevat supistuksien johdosta synnytyskanavaksi, jolloin yleensä sikiökalvot puhkeavat ja lapsivesi poistuu emättimen kautta ulos. Lapsiveden meno voi tapahtua myös ennen supistuksien alkamista. Avautumisvaihe alkaa, kun supistuksia tulee säännöllisesti noin 10 minuutin välein. Kohdunkaula lyhenee, ja kohdunsuu avautuu. Kun kohdunkaula on halkaisijaltaan 10 senttimetriä ja sikiön pää laskeutunut lantionpohjalle, avautumisvaiheen katsotaan päättyneen. Kestoltaan avautumisvaiheen pituus vaihtelee paljon, se on useita tunteja ja aiemmin synnyttäneillä yleensä lyhyempi kuin ensisynnyttäjillä.[8]

Sikiön pään laskeuduttua lantionpohjalle se alkaa painaa supistusten aikana äidin peräaukkoa, mikä saa äidille aikaan voimakkaita ponnistuksia. Ponnistusvaiheessa, joka kestää parista minuutista useaan tuntiin, sikiö syntyy normaalisti pää edellä kasvojen ollessa äidin selkää kohden. Liian nopea pään ulostulo saattaa aiheuttaa välilihan repeämiä. Pään synnyttyä kätilö avustaa ensin vuorotellen sikiön olkapäät ja sitten lopun kehon ulos äidistä. Ponnistusvaihe päättyy lapsen syntymään.[8]

Näiden synnytysvaiheiden jälkeen äidistä poistuvat viimeisessä vaiheessa, jälkeisvaiheessa, sikiökalvot ja istukka.[8] Synnytyksen jälkeen voi vielä tuntua jälkipolttoja, jotka johtuvat kohdun supistelusta sen palatessa normaaliin kokoonsa.^lähde?

Sikiö voi syntyä eri tarjonnalla. Sana tarkoittaa sikiön asentoa suhteessa äidin vartaloon synnytyksen alkaessa. Tarjontoja ovat esimerkiksi

• Raivotarjonta = vauvan kasvot äidin selkään päin; yleisin[9]
• Avosuinen tarjonta = vauvan kasvot äidin vatsaan päin[9]
• Kasvotarjonta = vauva on syntymässä kasvot edellä eikä mahdu syntymään alakautta; tarvittaessa apuvälineiden käyttö tai keisarileikkaus[10][11]
• Perätila = vauva on syntymässä jalat edellä; alakautta synnyttäminen on riskialtista ja vaatii lääkärin toimenpiteitä (ulkokäännös, apuvälineet tai keisarileikkaus)[12]

Jos synnytys ei onnistu äidin omin voimin, synnytystä avustetaan synnytysinstrumenteilla, lähinnä imukupeilla tai pihdeillä. Näiden komplikaatioriskit koskevat niin äitiä kuin lasta ja voivat pahimmillaan olla vakavia. Vaikeammissa tapauksissa tehdään keisarileikkaus.[13] Lapsi voi myös kuolla ennen syntymäänsä. Arviolta 0,5 prosenttia raskauksista päättyy kohtukuolemaan. Suomessa kohtukuolematapauksia on noin 170 vuosittain.[14] Maailmanlaajuisesti äitiyskuolleisuus on laskussa, ja se on melkein puolittunut. 100 000 synnyttäjää kohti kuolee 216 äitiä, kun vuonna 1990 kuoli 385 äitiä samaa määrää kohden.[15]

Nykyisin synnytys tapahtuu kehittyneissä maissa yleensä sairaaloissa, koska normaalistikin alkanut synnytys voi muuttua vaaralliseksi äidille, sikiölle tai molemmille. Yleensä synnytys kuitenkin tapahtuu itsestään eikä avustavia toimenpiteitä tarvita. Synnytykseen liittyvän kivun voimakkuus on yksilöllistä, ja sen hallintaan on käytettävissä tehokkaita keinoja. Suomessa jopa 80% synnyttäjistä saa epiduraali- tai spinaalipuudutuksen.[8]

Äidin hyvinvointia koskevia riskejä ovat lähinnä eritasoiset repeytymät, jotka voivat johtaa alapään tunnottomuuteen, pidätyskyvyn ongelmiin, virtsaamis- ja ulostamiskipuihin sekä seksielämän ongelmiin. Vauriot voivat olla sisäisiä tai ulkoisia, ja niiden aiheuttamat haavat voivat tulehtua aiheuttaen lisäkomplikaatioita. Lisäksi pitkittynyt tai ongelmallinen alatiesynnytys johtaa usein sektioon, mikä voi aiheuttaa äidille traumoja. Noin 20–30 % ensisynnytyksistä päätyy keisarileikkaukseen. Alatiesynnytyksen harvinaisempia komplikaatioita ovat muun muassa suolen repeytyminen ja muut vakavat alapään komplikaatiot, lantion tai häpyluiden repeäminen, napanuoran esiinluiskahdus, lapsivesiembolia ja raskauskouristus.^lähde?

Keisarileikkaus on alatiesynnytystä riskialttiimpaa sikiölle sekä äidille, eikä sitä yleensä lähdetä tekemään turhista syistä riskien takia.[16] Joissain tapauksissa sektio voi kuitenkin pelastaa vauvan hengen, jos alatiesynnytys ei etene normaalisti. Pitkittynyt alatiesynnytys altistaa sikiön muun muassa hapenpuutteelle ja siten aivovaurioriskille. Synnytyksen aikainen hapenpuute, hermostovauriot ja muut synnytykseen liittyvät tekijät ovat syitä 12 %:iin kehitysvammoista. Lisäksi synnytys voi aiheuttaa olkahermopunoksen vaurion (3 % synnytyksistä) tai olkapäiden kiinnijuuttumisen (0,5–1,5 % synnytyksistä). Aivoihin kohdistuvan paineen johdosta n. 20–25 % vastasyntyneistä kärsii jonkinasteisesta aivojen sisäisestä verenpurkaumasta, joka vakavimmillaan voi aiheuttaa mm. kehitys- ja koordinaatiohäiriöitä. Pahimmillaan epäonnistunut alatiesynnytys voi johtaa lapsen kuolemaan. Aivovauriot sekä kuolemaan johtaneet alatiesynnytykset ovat kuitenkin hyvin harvinaisia Suomessa.

Raskausviikkojen 22 ja 37 välillä eli ennenaikaisesti syntynyt lapsi on keskonen.[17][18]

Synnytysmasennus tarkoittaa äidin synnytyksen jälkeen kokemaa masennusta.[19] Joskus puhutaan myös isien synnytysmasennuksesta.[20]

Synnytyksen voi suorittaa monessa eri asennossa, joilla on erilaiset vaikutukset synnytyksen helppouteen ja synnytyskipuun. Pystyasennot, kuten seisominen, istuminen ja kyykky, saattavat olla helpompia kuin makuuasennot. Synnyttää voi myös konttausasennossa tai polvistuen etunojassa.[21]

Suomessa suurin osa synnyttäjistä valitsee puoli-istuvan asennon.[8]

Varpajaiset ovat juhla, jonka tuore isä järjestää (miespuolisille) ystävilleen pian lapsen syntymän jälkeen.[22]

• Vanhemmuus
• Perhe
• Synnytyssali

• Synnytyspelko (Arkistoitu – Internet Archive)
• Synnytyskivun hoito, Suomen Anestesialääkäriyhdistyksen opas synnyttäjälle (pdf)
• Synnytyksestä Kuopion yliopistollisen sairaalan Tutuks -palvelu
• Ohjeita isälle synnytyksestä ja siihen valmistautumisesta (Arkistoitu – Internet Archive), näyte teoksesta Vaippavapaalla - Vaihtoehtoinen opaskirja uudelle isälle (Ajatus Kirjat 2007)