Sylvi Saimo
Sylvi Riitta Saimo (vuoteen 1936 saakka Sikiö, 12. marraskuuta 1914 Jaakkima – 12. maaliskuuta 2004 Laukaa)[1] oli suomalainen meloja ja ensimmäinen olympialaisten kesälajissa kultaa voittanut suomalaisnainen.[2]
Sylvi Saimo | |
---|---|
Sylvi Saimo vuoden 1952 kesäolympialaisissa. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 12. marraskuuta 1914 Jaakkima, Karjala |
Kuollut | 12. maaliskuuta 2004 (89 vuotta) Laukaa |
Kansalaisuus | Suomi |
Uran tiedot | |
Laji | ratamelonta |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Suomi | |||
Naisten ratamelonta | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Helsinki 1952 | K-1 500 m | |
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Kööpenhamina 1950 | K-1 | |
Kultaa | Kööpenhamina 1950 | K-2 |
Sylvi Saimon vanhemmat olivat maanviljelijä Johannes Sikiö ja emäntä Hilda Hannonen.[1] Hän teki lähes koko ikänsä maataloustöitä ja kävi maamieskoulun 1945 sekä valmistui liikuntaneuvojaksi 1948. Hämeenlinnan keskusvankilan vartijana Saimo toimi 1946–1948, kerho-ohjaajana 1956–1961 ja liikunnanohjaajana useilla kristillisillä nuorisoleireillä. Sodassa hän oli ilmavalvontalottana. Hän oli maanviljelijä kotitilallaan Lievestuoreen Hoholla.
Saimo aloitti kilpaurheilun jo nuorena: hän harrasti suunnistusta, hiihtoa ja yleisurheilua huipputasolla ennen kuin löysi lajikseen melonnan. Hän osallistui melontaan Lontoon olympiakisoissa ja sijoittui kuudenneksi 500 metrin kajakkiyksiköissä ajalla 2.38,4[3]. Kesällä 1950 hän voitti melonnassa maailmanmestaruuden yksikössä ja Greta Grönholmin kanssa kaksikossa Kööpenhaminassa pidetyissä kisoissa[4].
Saimo voitti 1949 Suomen-mestaruuden yksikössä ajalla 2.26,0 ja kaksikossa Aune Janssonin kanssa ajalla 2.19,8. Seuraavana vuonna hän uusi mestaruutensa yksikössä ajalla 2.30,3 ja voitti kaksikon SM-kultaa Pirkko Ihalaisen kanssa ajalla 2.15,0.[5] Vuoden 1951 PM-kilpailuissa hän voitti Grönholmin kanssa kaksikon mestaruuden.[6]
Helsingin olympiakisoissa 37-vuotiaana Sylvi Saimo voitti kultaa naisten kajakkiyksikköjen 500 metrillä 28. heinäkuuta 1952 (kilpailun tulokset: 1. Sylvi Saimo, Suomi 2.18,4, 2. Gertrude Liebhart, Itävalta 2.18,8 ja 3. Nina Savina, Neuvostoliitto 2.21,6).
Saimoa voidaan pitää eräänlaisena suomalaisen naisurheilun esikuvana ja ikonina. Hänet valittiin Vuoden naisurheilijaksi vuosina 1948, 1950 ja 1952. Hänen jälkeensä seuraava naispuolinen suomalainen kesäolympiakisojen voittaja oli 44 vuotta myöhemmin Heli Rantanen Atlantassa 1996.
Urheilu-uran jälkeen Saimo toimi Keskustan kansanedustajana 1966–1979. Presidentin valitsijamiehenä hän oli vuosina 1956, 1962, 1968 ja 1978.[1] Hän osallistui myös aktiivisesti Laukaan kunnallispolitiikkaan.
Lähteet
- .aspx Sylvi Saimo. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Sylvi Saimon muistokirjoitus Helsingin Sanomissa (Arkistoitu – Internet Archive)
- Mannerla, Einari & Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1952, s. 356. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
- Mannerla, Einari: Mitä Missä Milloin 1951, s. 323. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
- Mannerla, Einari: Mitä Missä Milloin 1951, s. 334. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
- Mannerla, Einari & Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1952, s. 349. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
Aiheesta muualla
- Suomen olympiakomitean uutinen Saimon kuolemasta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Ylen Elävä arkisto: Sylvi Saimo ja kajakkikulta
- Antti O. Arponen: / Saimo, Sylvi (1914–2004) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 22.2.1999. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.