Sylvi Sääski

Sylvi Ellen Sääski (8. helmikuuta 1912 Joroinen – 10. toukokuuta 1990 Helsinki)[1] oli alavutelainen opettaja ja suomalainen kansanperinteen suurkerääjä. Hänen keräämäänsä perinnettä on tallennettuna Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon yhteensä 8 283 yksikköä. SKS:n lisäksi Sääsken keräämää aineistoa on Kansallismuseossa, Kuopion museossa ja Turun yliopiston kansatieteen laitoksella. Sääski teki useita keruumatkoja vuosien 1937 ja 1956 välillä muun muassa Etelä-Savoon ja Itä-Karjalaan.

Elämä

Lapsuus- ja kouluvuotensa Sylvi Sääski vietti Savonlinnan Laitaatsillassa Enso Gutzeitin laivastoasemalla. Hänen isänsä Olli Sääski työskenteli Enso Gutzeitilla ja äiti Hilda Maria (o.s. Huupponen) oli kotiäiti. Sylvillä oli neljä sisarusta: Alma, Elsa, Kerttu ja Otto. Sylvi Sääski kirjoitti ylioppilaaksi Savonlinnan lyseosta 1931 ja samana syksynä hän pääsi opiskelemaan Helsingin yliopistoon suomen kieltä. Vuonna 1937 Sääski suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon. Myöhemmin filosofian maisterin arvon saatuaan hän korotti kansanrunoudentutkimuksen arvosanansa laudaturiksi. Vuosina 1938–1948 Sääski teki opettajan sijaisuuksia eri puolella Suomea. Tämän jälkeen 24 vuoden ajan Sääski toimi suomen kielen lehtorina Alavuden Yhteiskoulussa, mistä hän jäi eläkkeelle vuonna 1973. Eläkepäiviään Sääski vietti ensiksi Alavudella, mutta viimeisiksi vuosikseen hän muutti Helsinkiin.

Keruumatkat

Ennen toista maailmansotaa Sylvi Sääski keräsi perinnettä kolmena kesänä Heinävedellä, Leppävirralla, Kangaslammilla, Rantasalmella ja Sulkavalla. Näiltä matkoiltaan Sääski sai runsaasti aineistoa. Savolaislähtöisenä kerääminen Savossa olikin hänelle erityisen helppoa. Ollessaan lottakomennuksella Itä-Karjalassa Sääski tutustui Karjalan vepsäläisalueeseen ja vuonna 1943 hän palasi äänisvepsäläisten keskuuteen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keruustipendin turvin. Tältä matkaltaan hän sai saaliikseen lähinnä loitsuja ja uskomustarinoita. Sylvi Sääski läksi kaikille keruumatkoilleen yksin kulkuneuvonaan polkupyörä ja yleensä hän yöpyi jossakin kylän taloista. Vuonna 1944 Sääski matkusti Porin lähelle Pihlavaan ja Reposaareen haastattelemaan Inkerin pakolaisia. Epävarma aika ei ollut paras mahdollinen keruulle, mutta Sääski sai kerättyä kuitenkin jonkin verran Inkerin ortodoksien häätapoja. Viimeisellä keruumatkallaan vuonna 1956 Sääski keräsi karjalaisen siirtoväen perinnettä Alavudella, Konnevedellä ja Rautalammilla. Sodan loputtua loppuivat Sääsken varsinaiset keruumatkat, mutta perinnettä Sääski merkitsi muistiin vielä eläkepäivilläänkin ja osallistui ahkerasti eri organisaatioiden mitä moninaisimmista aiheista järjestämiin kyselyihin.

Lähteet
  • Mettomäki, Sirkka-Liisa: Perinteenkerääjä. Alavuden joulu 1996
  • Mettomäki, Sirkka-Liisa: Sylvi Sääski perinteenkerääjänä. Esitelmä prof. Leea Virtasen johtamassa suomalaisen ja vertailevan kansanrunoudentutkimuksen proseminaarissa 18.1.1982

Viitteet
  1. Sylvi Sääsken kuolinilmoitus (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 22.5.1990, HS Aikakone. Viitattu 17.5.2018.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.