Sylvester James
Sylvester James (6. syyskuuta 1947 Los Angeles, Kalifornia – 16. joulukuuta 1988 San Francisco, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen disko-, soul- ja R&B-artisti.
| Sylvester James | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. syyskuuta 1947 Los Angeles, Yhdysvallat |
| Kuollut | 16. joulukuuta 1988 (41 vuotta) San Francisco, Yhdysvallat |
| Ammatti | muusikko |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Sylvester |
| Tyylilajit | R&B, soul, disco |
| Levy-yhtiöt | Blue Thumb Records (käännä suomeksi) ja Fantasy Records |
| Aiheesta muualla | |
| www.sylstar.net | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Sylvesterin ura alkoi hänen muutettuaan Los Angelesista San Franciscoon ja liityttyään The Cockettes -musikaaliryhmään. Ryhmästä tuli nopeasti erittäin suosittu, etenkin paikallisissa homopiireissä. Sylvester jätti ryhmän vuonna 1973 saatuaan levytyssopimuksen laulajana The Hot Bandissä. Yhtye levytti kaksi albumia: Scratch My Flower ja Bazaar ja olivat mukana kahdella kappaleella kokoomalevyllä Lights Out In San Francisco.
Sooloartistiksi Sylvester siirtyi 1978 tavattuaan tuottaja-säveltäjä Harvey Fuquan. Ensimmäinen albumi Sylvester oli pienoinen menestys molemmin puolin Atlanttia, mutta vasta seuraava levy Step II toi hänelle supertähden statuksen. Todellinen hitti oli ”You Make Me Feel (Mighty Real)”, joka oli alun perin sävelletty gospeliksi. Tässä vaiheessa Sylvesterin taustalaulajiksi oli palkattu Izora Rhodes ja Martha Wash, jotka esiintyivät nimellä Two Tons of Fun ja tunnetaan nykyään paremmin alkuperäisenä The Weather Girls -duona.
Taiteellisten erimielisyyksien vuoksi Sylvester lähti Fuquan tallista ja liittyi säveltäjä/tuottaja Patrick Cowleyn levymerkille ja levytti ehkä suurimman kansainvälisen hittinsä ”Do Ya Wanna Funk”. Yhteistyö ei kuitenkaan kestänyt kovin kauan Cowleyn kuoleman johdosta.
Seuraavat albumit Sylvester teki yhteistyössä parivaljakon Ken Kessie & Morey Goldstein kanssa, mutta syntyneet albumit (M-1015, Call Me) eivät saavuttaneet huippusuosiota, vaikkakin tanssilattialla soivat hitit ”Sex”, ”Take Me To Heaven” ja ”Band of Gold”. Sylvesterin viimeiseksi albumiksi jäi Warner Bros yhtiölle 1986 tehty Mutual Attraction. Kesken jäänyt, kolme uutta kappaletta sisältänyt Immortal, julkaistiin Sylvesterin kuoleman jälkeen.
Lopetettuaan esiintymiset Sylvester jatkoi kuolemaansa saakka työtä AIDS-tiedottamisen parissa.
Albumit
Sylvester & The Hot Band
- Lights Out San Francisco (1972, Blue Thumb) (kokoelma-LP sisältää 2 kappaletta Sylvester & Hot Band:iltä)
- Scratch My Flower (a.k.a. Sylvester & The Hot Band) (1973, Blue Thumb)
- Bazaar (1973, Blue Thumb)
Sylvester
- Sylvester (1977, Fantasy)
- Step II (1978, Fantasy)
- Stars (1979, Fantasy)
- Living Proof (1979, Fantasy)
- Sell My Soul (1980, Fantasy-Honey)
- Too Hot To Sleep (1981, Fantasy-Honey)
- All I Need (1982, Megatone) uudelleenjulkaisu nimellä "Do Ya Wanna Funk" (1992, Unidisc)
- Call Me (1983, Megatone)
- M-1015 (1984, Megatone) uudelleenjulkaisu nimellä "Rock The Box" (1992, Unidisc)
- Mutual Attraction (1986, Warner Bros)
- Immortal (1989, Megatone)
Sylvester vierailevana artistina
- Aretha Franklin: Who's Zoomin' Who -albumi ml. hitti ”Freeway of Love”, taustalaulu
- Two Tons O'Fun: ”Taking Away Your Space”, sanoitus/sävellys
- Patrick Cowley: ”Menergy”, laulu
- Patrick Cowley: ”Do Ya Wanna Funk”, maxi-single, laulu
- Herbie Hancock: ”Magic Number”, laulu
- Earlene Bentley: ”Stargazing”, taustalaulu
- Elokuva The Rose: ”The Fire Down Below” (duetto Bette Midlerin kanssa)
Aiheesta muualla
- Sylvester (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)