Sylvester Gozzolini

Pyhä Sylvester Gozzolini (1177 Osimo, Marche, Italia – 26. marraskuuta 1267 Monte Fano, Fabriano, Italia) oli italialainen aatelinen, apotti ja pyhimys.[1][2] Hän opiskeli lakia Bolognassa ja Paduassa mutta vastoin isänsä tahtoa vaihtoi opinnot teologiaan.[3] Sylvester Gozzolinista tuli kanoni Italian Osimossa ja hän menestyi niin hyvin että paikallinen piispa tuli kateelliseksi hänelle.[1] Täytettyään 50-vuotta hän vetäytyi erakoksi 30 mailin päähän Osimosta ja eli siellä köyhyydessä ja epämukavuudessa kunnes sai paremman erakkomajan.[3] Hän sai ilmestyksen pyhästä Benedictus Nursialaisesta vuonna 1231 ja perusti benediktiiniläisyhteisön Italian Monte Fanolle seuraten pyhän Benedictuksen luostarisääntöä.[1] Paavi Innocentius IV hyväksyi vuonna 1247 Sylvester Gozzolinin yhteisön eli sylvestriinit tai siniset benediktiinit.[1] Hän perusti 25 luostaria Italiassa ja kuoli 90-vuotiaana.[4] Sylvester eli seuraavien 14 paavien hallintokausien aikana: Aleksanteri III (1159-1181), Lucius III (1181-1185), Urbanus III (1185-1187), Gregorius VIII (1187), Klemens III (1187-1191), Celestine III (1191-1198), Innocentius III (1198-1216), Honorius III (1216-1227), Gregorius IX (1227-1241), Celestine IV (1241), Innocentius IV (1243-1254), Aleksanteri IV (1254-1261), Urbanus IV (1261-1264) ja Klemens IV (1265-1268).[5] Paavi Klemens IV julisti hänet autuaaksi 1260-luvulla ja paavi Klemens VIII julisti hänet pyhimykseksi 1598.[1][6] Hänen juhlapäiväänsä vietetään 26. marraskuuta.[2]

Sylvester Gozzolinia on muistettu roomalaiskatolisessa messussa seuraavanlaisella latinankielisellä kollehtarukouksella:[7]

»Clementíssime Deus, qui sanctum Silvéstrum Abbátem, sǽculi huius vanitátem in apérto túmulo pie meditántem, ad erémum vocáre et præcláris vitæ méritis decoráre dignátus es: te súpplices exorámus; ut, eius exémplo terréna despiciéntes, tui consórtio perfruámur ætérno.»