Syldavia

Hergé loi Syldavian ja sen naapurimaan Bordurian vuosina 1938–1939 Le Petit Vingtième -lehdessä ilmestyneeseen Tintti-seikkailuun Kuningas Ottokarin valtikka (varhaisempi suomennos nimellä Ottokarin valtikka). Tarina on allegoria ennen kaikkea maaliskuussa 1938 tapahtuneesta Itävallan liittämisestä Saksaan ja myös seikkailun ilmestymisen aikoihin tapahtuneesta Sudeettialueiden kriisistä ja Tšekkoslovakian miehityksestä – Borduria symboloi valloitushaluista natsi-Saksaa. Syldavia syntyi kuitenkin yhdistelmänä useista Itä-Euroopan maista.[2]

Kuningas Ottokarin valtikkaan sisältyy usean sivun mittainen kuvitteellinen matkailuesite, jossa kerrotaan Syldavian maantieteestä, historiasta ja väestöstä.

Syldavian maisemat, minareettien hallitsemat kaupunkinäkymät ja maaseudun asukkaiden puvut syntyivät pääasiassa Albaniaa esikuvana käyttäen. Myös maan pelikaanilippu muistuttaa suuresti Albanian lippua. Toisaalta Syldavian lukuisat -ow-päätteiset paikannimet viittavat pääasiassa Puolaan. Maan keskiaikainen historia on voinut saada innoitteita sekä Puolan, Tšekin että – turkkilaisvalloituksen osalta – Balkanin maiden historiasta. Historiallisen kuningas Ottokarin nimi lienee lainattu Böömin Ottokar I Přemysliltä. Fasistisen teräskaartin uhkaama monarkia muistuttaa myös julkaisuajankohdan Romaniaa (jossa toimi Rautakaarti).[2]

Syldavian sijainnista ei varmasti tiedetä muuta kuin että Kuningas Ottokarin valtikassa Brysselistä lähtevä Tintti matkustaa sinne lentäen Frankfurtin ja Prahan kautta[3] ja että sen ”on pieni itäisen Euroopan valtio”[4] ja sijaitsee Balkanilla.[1]

Asutus: Syldaavien asuttaman kuningaskunnan väkiluku on 624 000 ja sen pääkaupunki on Klow, alun perin Zileheroum, jonka väkiluku on 122 000 (vuonna 1938). Pääkaupunki Klow sijaitsee Wladir ja Moltus jokien yhtymäkohdassa. Muita tärkeitä kaupunkeja ovat Niedzdrow, Istow, Dbrnouk ja Zlip.

Historiaa: Aina 500-luvulle asti Syldaviaa asuttivat paimentolaisheimot joiden alkuperä on tuntematon. Maahan hyökkäsi slaavilaisia kansoja mutta turkkilaiset tunkeutuivat maahan 900-luvulla ja ajoivat slaavit vuoristoon alangoilta. Nykyinen Syldavia perustettiin vuonna 1127, kun slaavijohtaja Hveghi ajoi turkkilaiset pois maasta ja otti hallitsijanimekseen Muskar. Borduria valloitti Syldavian 1195, kunnes Ottokar I ajoi heidät pois maasta vuonna 1275. Syldavian tunnetuin ja arvostetuin hallitsija oli Ottokar IV, joka nosti Syldavian maailman kartalle ja kehitti Syldaviaa. Hän loi lain, jonka mukaan Syldavian hallitsijan on pidettävä hallussaan valtikkaansa, muuten tämä hallitsija menettää asemansa.

Vuonna 1939 Syldavia oli vähällä joutua liitetyksi Borduriaan, kun Borduria yritti miehittää sen hyödyntäen salaliittoa, jossa varastettiin kuninkaan symbolinen valtikka. Vallaankaappausta toteuttamassa oli borduurimielinen Teräskaarti-puolue. Tintti kuitenkin onnistui estämään tämän. Syldavia harppasi takapajuisesta maatalousvaltaisesta maasta huipputekniikan maaksi kun Zmyhlpaattien vuoristosta löytyi rikas uraaniesiintymä. Syldavialaiset ymmärsivät turvautua länsi-insinöörien apuun. Ydinenergiaan perustuva avaruushanke vei syldaaviteknologian peräti Kuuhun asti. 1950-luvulla ilmestyneissä Tintti-seikkailuissa Borduriasta on tullut Itäblokin maita muistuttava diktatuuri, mutta Syldavia on ilmeisesti jäänyt rautaesiripun länsipuolelle.

Valtiomuoto: Syldavia on valtiomuodoltaan monarkia ja sitä kutsutaankiin virallisemmin Mustan Pelikaanin Kuningaskunnaksi. Maan lipussa on musta pelikaani keltaisella pohjalla. Kuningaskuntaa hallitsi tarinassa Kuningas Ottokarin valtikka kuningas Muskar XII. Kuningaskunnan motto on Эих бэннэк, эих блавэк /eih bennek, eih blavek/. Syldavian esitteessä motto on käännetty vapaasti Ken siihen puuttuu, suistuu siihen (ranskankielisessä alkutekstissä Joka siihen itseään hankaa, tulee sen pistämäksi, jota lähellä oleva käännös esiintyy Aimo Sakarin vanhemmassa suomennoksessa: Ken siihen kajoaa, piston saa).

Kieli: Syldavian virallinen kieli on syldaavi, jonka puheasussa on slaavilaisia piirteitä. Kieli kuitenkin kuuluu länsi-germaaniseen kieliryhmään ja sitä kirjoitetaan kyrillisillä kirjaimilla. Erityispiirteenä voidaan mainita se, että jotkut konsonanttiäänteet kirjoitetaan sekä latinalaisilla että kyrillisillä kirjaimilla kahdella konsonantilla, esimerkiksi ”sz” kirjoitetaan ”сз” eikä ”ш”. Kieli myös muistuttaa paljon Brysselissä puhuttavaa flaamilaisperäistä, ranskalaisia sanoja sisältävää slangia, Marolsia (myös Marolien), jota Hérge oppi isoäidiltään.

Kulttuuri: Syldaavit olivat pitkään turkkilaisten vallan alla ja se on vaikuttanut paljon Syldavian kulttuuriin ja historiaan. Syldavian uskontoa ei kerrota, mutta tarinassa Kuningas Ottokarin valtikan syldvialaisissa kylissä ja kaupungeissa näkyy paljon minareetteja. Toisaalta Syldavian kansallispäivä on Pyhän Vladimirin päivä, joka viittaisi ortodoksiseen kristinuskoon. Maan suosikkiruoka on szlaszeck, jota Belgiassa sijaitsevan syldavialaisravintolan tarjoilija kuvaili nuoren koiran reideksi tuhdin syldavialaiskastikkeen kera. Tämä saattoi olla pelkkää pelottelua Tintin kustannuksella, koska hän yritti urkkia paikkoja. Szlaszeckin nimi tulee puolan sanasta szaszłyk, joka tarkoittaa lihavarrasta tai kebabia. Maan suosikkijuoma on mineraalivesi, mikä harmittaa varsinkin Tintin viskiin menevää ystävää kapteeni Haddockia.

Teräskaarti on Syldaviassa toimiva puolue, joka todellisuudessa toimii bulvaanina Zyldav Zentral Revolutzionär Komitzät (Z.Z.R.K.) -nimiselle salaseuralle, jonka tarkoituksena on liittää Syldavia osaksi Borduriaa. Teräskaartin johtaja on nimeltään Müsstler (nimi on yhdistelmä nimistä Mussolini ja Hitler). Salaliitossa on mukana myös suuri osa maan poliisivoimista ja kuninkaallisen palatsin henkilökuntaa.

Eräänä päivänä paroni Staszvits, jonka isän maa-alueet Ottokar IV oli palauttanut kuningaskuntaansa, astui hallitsijan eteen ja rohkeni röyhkeästi vaatia Syldavian kruunua itselleen.

Kuningas kuunteli sanomatta sanaakaan, mutta kun häpeämätön paroni päätti puheensa vaatimalla häntä luovuttamaan valtikkansa, kuningas nousi ja lausui ylpeästi: ”Tule ottamaan!”

Suunniltaan raivosta nuori paroni paljasti miekkansa ja hyökkäsi kuninkaan kimppuun, ennen kuin tämän palvelijat ehtivät väliin. Kuningas väisti astahtaen sivuun, ja kun hyökkääjä vauhtinsa voimassa horjahti hänen ohitseen, hän suuntasi tämän päähän valtikalla iskun, joka suisti hyökkääjän maahan, ja huudahti syldavian kielellä ”Eih bennek, eih blavek!”, mikä käännettynä kuuluu suunnilleen "Ken siihen puuttuu, suistuu siihen". Sitten hän tarkasteli pitkään valtikkaansa ja puhutteli sitä näin sanoen: ”Oi, valtikka! Sinä pelastit henkeni. Ole siis tästä pitäen Syldavian hallitsijan korkein tunnus. Voi sitä kuningasta, joka sinut kadottaa, sillä minä julistan täten, ettei hän ole enää oleva arvollinen hallitsemaan.” Siitä pitäen, jokaisena Pyhän Wladimirin päivänä, Ottokar IV seuraajat ovat kiertäneet pääkaupungin juhlasaatossa. Kädessään he pitävät aina historiallista valtikkaa, jota ilman he menettäisivät oikeutensa valtaistuimeen, ja katujen varsilla kansa laulaa hymniä:

Iloitse syldaavi!

Tää on sun kuninkaasi:

Valtikka sen osoittaapi.

• Kuningas Ottokarin valtikka (Le Sceptre d’Ottokar, 1939)
• Päämääränä kuu (Objectif Lune, 1953)
• Tintti kuun kamaralla (On a marché sur la Lune, 1954)
• Tuhatkaunon tapaus (L’Affaire Tournesol, 1956)
• Tintti Haijärvellä (Tintin et le Lac aux Requins, 1973)

• Tintti-sarjakuvat
• Michael Farr: Tintti: Tarinoiden todelliset taustat, 2. painos, Otava, Helsinki 2011. (alkuteos Tintin, The Complete Companion, ilm. 2001)

• Reijo Valta: Brestin jyräys! WSOY:n Tintit. Jyväskylä 2005. ISBN 952-5353-20-6 (Sisältää muun muassa syldaavin sanaston)

• Hergé's Syldavian: A Grammar
• Syldavian esittely
• Hérgen kuvitteellisten maiden kuvitteelliset liput