Sykeröhärkki

Sykeröhärkki (Cerastium glomeratum) on valkokukkainen, kohokkikasveihin kuuluva kasvi.

Sykeröhärkki
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Härkit Cerastium
Laji: glomeratum
Kaksiosainen nimi

Cerastium glomeratum
Thuill.
Katso myös

  Sykeröhärkki Wikispeciesissä
  Sykeröhärkki Commonsissa

Ulkonäkö ja koko
Sykeröhärkki kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885).

Yksivuotinen tai joskus ylitalvinen, kellanvihreä sykeröhärkki kasvaa 10–20 cm korkeaksi. Pysty varsi on ala- ja keskiosasta siirottavasti tai loivan alaviistosti pehmeä- ja pitkäkarvainen, ylempänä varsi on nystykarvainen. Kukattomat tyviversot puuttuvat. Lehdet ovat soikeita tai pyöreän soikeita sekä pitkäkarvaisia. Kukinto on kaksihaarainen, tiheä viuhko. Kukinnon tukilehdet ovat kokonaan vihreitä, kukkaperät ovat kukkia lyhyempiä. Kukkia on 5–50 kappaletta. Sekä verhiö että teriö ovat viisilehtisiä. Matalasti kaksihalkoiset terälehdet ovat tyvestä ripsisiä, verholehdet ovat kärkeen asti pitkäkarvaisia. Teriö on jokseenkin verhiön pituinen, mutta toisinaan se on vajaa tai puuttuu kokonaan. Heteet ovat kaljuja. Suomessa sykeröhärkki kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on pitkähkö, kymmenliuskaisesti aukeava kota.[1][2]

Sykeröhärkki muistuttaa suuresti nurmihärkkiä (C. fontanum).[3]

Levinneisyys

Sykeröhärkkiä tavataan Euroopassa Pyreneiden niemimaalta ja Britteinsaarilta Ukrainaan, Etelä-Venäjälle, Kaukasukselle ja Fennoskandiaan saakka. Lajia kasvaa myös Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä, Turkissa ja Iranissa, sekä edelleen laajalla alueella Keski-Aasiasta Kaukoitään. Ihmisen mukana sykeröhärkki on levinnyt myös Pohjois-Amerikan eteläosiin.[4] Suomessa sykeröhärkki on tulokaslaji, jota on tavattu eri puolilla maata aina Pohjois-Lappia myöten.[5][6]

Elinympäristö

Sykeröhärkki viihtyy joutomailla, nurmikoilla ja puutarhoissa, sekä myös satama- ja lastauspaikoilla.[5] Laji on levinnyt uusille alueille tuontikukkien ja nurmensiemenen mukana.[3]

Lähteet
  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet
  1. Retkeilykasvio 1998, s. 110, 112.
  2. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 138.
  3. Oulun kasvit 2005, s. 306.
  4. Den virtuella floran: Knipparv (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 27.4.2012.
  5. Retkeilykasvio 1998, s. 112.
  6. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Sykeröhärkin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 27.4.2012.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.