Sydänsimpukka

Sydänsimpukan soikeahko kuori kasvaa yleisesti läpimitaltaan 3–4 senttimetrin pituiseksi ja suurimmillaan 5,6-senttiseksi.[2][3] Kuoressa on 22–28 säteittäistä harjannetta. Sen väri vaihtelee valkoisesta tai vaaleankeltaisesta tummanruskeaan. Joskus lähellä napoja eli umboja on sinisiä, ruskeita tai punaisia pilkkuja.[3] Kuoren uloimmainen kerros, periostracum, on kellertävä tai vihertävä, kuoren sisäpinta himmeänvalkoinen.[3]

Simpukan ruumis on valkoinen, ja sen vaaleankeltaista vaippaa reunustavat lyhyet, valkoiset hapsut. Lyhyet hengitysputket eli sifonit ovat erilliset koko pituudeltaan ja valkoisten rihmojen peitossa. Suhteellisen pienikokoinen mutta pitkä jalka on valkoinen tai keltainen ja päättyy ohueen, litteään kärkeen.[2]

Sydänsimpukka elää Koillis-Atlantin rannikolla Mauritaniasta Barentsinmerelle. Erityisen yleinen se on Pohjanmeressä.[2] Sydänsimpukkaa ei esiinny Itämeressä Tanskan salmien sisäpuolella eikä Välimeressä. Näillä alueilla elää lähisukuinen idänsydänsimpukka.

Sydänsimpukat elävät kaivautuneena merenpohjan hienoon soraan, hiekkaan tai hiekansekaiseen liejuun. Ne muodostavat vuorovesivyöhykkeen alaosaan tiheitä populaatioita, joissa voi olla jopa 10 000 yksilöä neliömetrillä. Tavallisimpia elinympäristöjä ovat suojaisat lahdet ja estuaarit, joissa veden suolapitoisuus on vähintään 10 promillea.[2][3] Sydänsimpukat suodattavat vedestä ravinnokseen planktonia ja muuta orgaanista materiaalia.[4]

Sydänsimpukoiden hedelmöitys tapahtuu ulkoisesti, kun koiraat ja naaraat laskevat sukusolunsa veteen.[4] Suurin osa sydänsimpukoista kutee samaan aikaan. Toukat uivat vapaasti vedessä 3–6 viikon ajan ja laskeutuvat sitten pohjaan, jossa kokevat muodonmuutoksen kuorellisiksi simpukoiksi. Tyypillisesti sydänsimpukat elävät 2–4 vuotta.[4]

Sydänsimpukoita kalastetaan pohjatroolareilla ja pohjahara-aluksilla pääasiassa Alankomaissa, Britteinsaarilla ja Ranskassa. Vuonna 1999 kokonaissaalis oli hieman yli 70 000 tonnia, josta Alankomaiden osuus oli 72 % ja Britannian 20 %. Vuosituhanteen vaihteessa saaliit kuitenkin romahtivat, minkä jälkeen ne ovat jääneet alle 20 000 tonniin vuodessa. Suurin osa sydänsimpukoista käytetään elintarviketeollisuudessa joko tuoreina tai säilykkeinä.[3]