Swingfire

Swingfire on brittiläinen ajoneuvoalustalta ammuttava panssarintorjuntaohjus. Se kehitettiin 1960-luvun alussa ja oli tuotannossa vuosina 1966–1993. Britannian asevoimissa se korvasi aiemmin käytössä olleen Vickers Vigilant -ohjuksen. Swingfiren kehitti Fairey Engineering Ltd ja British Aircraft Corporation.

Swingfire -ohjus laukaistaan FV102 Striker panssarintorjunta-ajoneuvosta.

Toimintaperiaate

Ohjuksen englanninkielinen nimi tulee sen kyvystä tehdä nopea jopa 90 asteen ohjausliike. Tämän ansiosta ohjuksen ampuva ajoneuvo kyetään piilottamaan näkyvistä ja ampuja itse voi asettua edulliseen asemaan erillisen liikuteltavan tähtäys- ja ohjauslaitteen kanssa.

Sen lisäksi että Swingfire asennettiin FV438 Swingfire- ja FV102 Striker -taisteluajoneuvoihin, siitä oli kolme muuta versiota:

  • Beeswing – Land Roverin alustalle
  • Hawkswing – Lynx-helikopteriin
  • Golfswing – ("mönkijätyyppiseen") maastoajoneuvoon

Käyttö taisteluissa

Swingfire-ohjuksia käytettiin sekä Persianlahden sodassa (1991)[1] että Irakin sodassa (2003).

Tekniset tiedot
  • Pituus: 1 070 mm
  • Halkaisija: 170 mm
  • Kärkiväli: 390 mm
  • Massa: 27 kg
  • Taisteluosa: 7 kg ontelopanos
  • Kantama: 150...4000 m
  • Lähtönopeus: 185 m/s
  • Lankavälitteinen komento-ohjaus
  • Panssarinläpäisy: 800 mm[2]
  • Yksikköhinta: 7 500 puntaa

Käyttäjävaltiot

Lähteet
  1. Units in Operations Desert Shield and Desert Storm britains-smallwars.com. 2008. Arkistoitu 29.6.2014. Viitattu 3.2.2013. (englanniksi)
  2. Stephen Bull: Encyclopedia of military technology and innovation, s. 257. Greenwood Press, 2004. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.