Swakopmund

Kaupungin ilmasto on aavikkoilmasto, Köppenin ilmastoluokituksessa BWn. Kaupungin ilmasto on leuto, eikä äärimmäisiä lämpötiloja tavata, sillä rannikon ilmastoa viilentää Antarktikselta tuleva kylmä Benguelanvirta. Keskilämpötilat vaihtelevat 15 °C ja 25 °C välillä. Tästä syystä kaupunki on suosittu turisti- ja rantalomakohde etenkin lokakuusta maaliskuuhun siitäkin huolimatta, että aamut usein ovat sumuisia eikä meriveden lämpötila juuri koskaan kohoa 20 celciusasteen. Sadesumma on alle 20 mm, josta suurin osa tulee rannikon sumuista, jotka voivat yltää sisämaahan jopa 140 km:n päähän rannikosta. Tästä syystä kaupungissa ei juuri näe räystäitä, ojia taikka sadevesiviemäreitä. Alueen kasvisto ja eläinkunta on sopeutunut kuivuuteen ja sateettomuuteen ja käyttävät sumun kosteutta tärkeimpänä nestelähteenään.

Huom: Alla olevassa taulukossa “päivän pituus” tarkoittaa auringonpaistetta, siis kuinka monta tuntia päivästä on aurinkoista.

Vuonna 1862 saksalaisen Wolf-nimisen tykkiveneen miehistö pystytti Swakopmundin kohdalle Saksan lipun merkkinä siitä, että alue oli vallattu Saksalle. 4. elokuuta 1892 saksalaisen Hyäne (‘hyeena’) –nimisen tykkiveneen miehistö pystytti rannalle kaksi merkkivaloa, merkiten näin muita aluksia varten mahdollisen maihinnousukohdan, osoittaen näin Walvis Bayssä olleille briteille, että Saksa oli ottanut Swakopjoen suun haltuunsa. 12. syyskuuta samana vuonna kapteeni Curt von François perusti Swakopmundin Saksan Lounais-Afrikan tärkeimmäksi satamaksi. Swakopmund valittiin siksi, että siellä oli saatavilla makeaa vettä, mutta myös siksi, että pohjoisempana olleita mahdollisia rantautumispaikkoja, kuten Cape Crossia, pidettiin huonompina vaihtoehtoina. Swakopmund ei kuitenkaan tarjonnut minkäänlaista suojaa rannikon tuntumassa olleille aluksille. Tällaisia paikkoja ei tällä rannikolla ylipäätään ole kuin aivan muutama.[9]

Vuonna 1893 Swakopmundissa nousi maihin ensimmäiset 120 Saksan Schutztruppen sotilasta, samoin kuin 40 saksalaista siirtolaista. He joutuivat kaivamaan hiekkaan luolia saadakseen näin suojaa säältä. Mukana tuodun lastin purkivat erikoisveneisiin liberialaiset kru-heimoihin kuuluneet miehet, joita siirtomaihin tavaraa kuljettanut Woermann-Linie käytti työvoimana.[9] Laivat jouduttiin Swakopmundissa ankkuroimaan noin kilometrin päähän rannasta, ja Kru-miehet, jotka olivat tottuneet samanlaisiin olosuhteisiin kotimaassaan, hoitivat lastien lastaamisen ja purkamisen. Enimmillään Woermann-Liniellä oli töissä 600 kru-miestä.[12]

Swakopmundin majakka

Vuonna saksalainen arkkitehti F. W. Ortloff saapui paikalle rakentamaan Swakopmundiin keinotekoisen satama-altaan. Lähistöltä löydettiin sopiva kivilouhos, ja paikalla valmistettiin myös betonia. 2. syyskuuta 1893 ensimmäinen 300 kilon betonikappale asetettiin paikalleen. Sataman laituri ulottui lopulta 375 metriä merelle, ja sen päässä oli 35 metriä pitkä aallonmurtaja. Tämä projekti maksoi 2.5 miljoonaa Reichsmarkkaa. Sataman nimeksi tuli Mole (‘aallonmurtaja’), ja se vihittiin virallisesti 12. helmikuuta 1903. Benguelanvirta kuitenkin kuljetti pian hiekkaa satama-altaaseen, ja jo heinäkuussa 1904 tilanne oli se, että hinaajat ja proomut pääsivät satamaan ainoastaan korkeanveden aikaan. Ympärivuorokautisella operaatiolla tilannetta pyrittiin pitämään aisoissa, mutta lopulta oli annettava periksi. Satamaa korvaamaan rakennettiin pitkälle merelle ulottuva laituri, joka aluksi rakennettiin puusta ja vuonna 1914 se korvattiin raudasta rakennetulla laiturilla.[12]

Swakopmundista tuli pian tärkein vienti- ja tuontisatama Saksan Lounais-Afrikassa, ja vuonna 1909 se yhdessä viiden muun paikkakunnan kanssa sai kunnan aseman. Kuntaan perustettiin monia Saksan Lounais-Afrikan hallinnon toimistoja. Tänä aikakautena eri liikeyritykset ja laivanvarustamot avasivat haarakonttoreita Swakopmundiin. Jotkut niistä toimivat edelleen kaupungissa. Vuodesta 1894 lähtien hampurilainen Woermann-Linie kuljetti säännöllisesti rahtia Swakopmundiin. 13. huhtikuuta 1899 kaupungissa avattiin ensimmäinen lennätintoimisto siirtomaan tietoliikennettä varten, ja pian alueelle saatiin laaja lennätinverkko.

Vuonna 1902 avattiin ensimmäinen rautatie Swakopmundista Windhoekiin. Se oli 382 km pitkä ja nousi korkeimmillaan 1,637 m merenpinnan yläpuolelle. Rakentamisen suorittivat Saksan rautatiejoukot. Vuonna 1907 saksalainen poliitikko Wilhelm Kiilz tuli Swakopmundiin perustamaan paikkakunnan hallintoa. Vuonna 1909 paikkakunta vihdoin sai kunnan statuksen, ja 1912 sinne perustettiin radioaseman seuraamaan rannikon laivaliikenteen radioita.

Ensimmäisen maailmansodan alkaessa brittiläinen sotalaiva pommitti Swakopmundia 23. ja 24. syyskuuta ja 30. lokakuuta 1914. Vuonna 1915 Etelä-Afrikan unionin joukot miehittivät Lounais-Afrikan, jonka sodan jälkeen 1919 Kansainliitto antoi Etelä-Afrikan mandaatiksi. Nyt kaikki satamaoperaatiot keskitettiin Walvis Bayhin. Monet hallinnon virastot lakkautettiin, monet yritykset lopettivat toimintansa ja kaupungin väestön elintaso laski.

Swakopmund on vuosikymmenien ajan ollut Namibian tärkein lomanviettopaikka, rannikon ilmastoa viilentävän Benguelanvirran ansiosta. Nykyään turismiin liittyvät palvelut muodostavat merkittävän osan kaupungin talouselämästä.

Erongon hallintoalueen hallinto pitää kaupunkia majapaikkanaan vuoden kuumimpien kuukausien, joulukuun ja tammikuun aikana.[3]

Nykyisen Rössingin uraanikaivoksen tienoilla 70 Swakopmundista itään havaittiin radioaktiivisuutta vuonna 1928. Kuitenkin vasta 1960-luvulla Rio Tinto hankki oikeuden tutkia aluetta. Laajojen tutkimusten jälkeen alueelta löydettiin vähäisiä määriä uraaniesiintymiä, mutta kuitenkin hyvinkin riittävästi kannattavaa tuotantoa varten. Rössingin avolouhos avattiin vuonna 1974, mutta tuotanto pääsi täyteen vauhtiin vasta vuonna 1979.[13] Nykyisin Rössingin kaivos, joka sijaitsee hieman Arandis-nimisestä taajamasta kaakkoon, on eräs maailman suurimmista uraanin avolouhoksista, ja kaiken kaikkiaan maailman kolmanneksi suurin uraanikaivos.[14] Kaivoksella on ollut valtava vaikutus Swakopmundin talouteen, ja myös kaupungin infrastruktuuria on pitänyt kehittää niin, että kaupunki on nyt yksi moderneimmista koko maassa. Kaivoksille on mahdollista päästä käymään kaksi kertaa kuukaudessa järjestettävillä tutustumiskäynneillä.

Vuonna 1966 Yhdistyneet kansakunnat peruutti Kansainliiton Etelä-Afrikalle antaneen Lounais-Afrikkaa koskeneen mandaatin. Vuonna 1990 Namibia lopulta itsenäistyi. Swakopmundissa tämä näkyy katukuvassa mm. siten, että monet kadunnimet muutettiin niin, että saksalaisten kadunnimien sijaan ne on nimetty kunnioittamaan namibialaisia henkilöitä. Niinpä vuonna 1991 Namibian silloinen presidentti Sam Nujoma nimesi kaupungin pääkadun Kaiser-Wilhelm-Straßen itsensä kunniaksi Sam Nujoma Avenueksi.[15]

Vuoden 2009 heinäkuussa kaupunginvaltuusto muutti 110 vuotta käytössä olleen kaupunginvaakunan. Sen keskellä ollut Keisarillisen Saksan lippu korvattiin Namibian lipulla. Uusi elementti on myös ikilehti (Welwitschia mirabilis).[16]

Vuonna 2000 Namibia ja Kiinan kansantasavalta allekirjoittivat sopimuksen satelliittien seuranta-asema rakentamisesta Swakopmundiin. Rakennustyöt saatiin päätökseen heinäkuussa 2001 kaupungin pohjoispuolella Henties Bayhin vievän tien varrella Swakopmundin suolantuotantolaitoksen vieressä. Aseman paikka valittiin siten, että se on Kiinan miehitettyjen avaruuslentojen radan kohdalla siellä, missä alukset palaavat ilmakehään. Aseman rakentaminen maksoi 12 miljoonaa Namibian dollaria, ja se on alaltaan 150 x 85 metriä. Asemalla on halkaisijaltaan viiden ja yhdeksän metrin satelliittilautaset.[17]

Swakopmund on suosittu turistikohde, ja etenkin joulukuussa ja tammikuussa, jolloin eteläisellä pallonpuoliskolla on kesä, siellä käy paljon vierailijoita. Tästä syystä turismi ja siihen liittyvät toiminnot ovat kaupungin talouselämän tärkein osa. Kaupungissa on siellä täällä useita kahviloita, baareja, ravintoloita, yökerhoja ja hotelleja. Swakopmundin sanotaan haastavan Windhoekin maan ruokapääkaupunkina.

Paitsi eurooppalaiset, myös namibialaiset ja eteläafrikkalaiset turistit saapuvat Swakopmundiin suurin joukoin. Kaupungissa asuu myös huomattava määrä muualta kotoisin olevia eläkeläisiä.

Kaupunkiin on ollut tarkoitus rakentaa Hansa Hotel Swakopmundin viereen uusi viiden tähden hotelli, mutta rakennustyöt ovat viivästyneet.

Kaupungin budjetti kirjanpitovuodelle 2011/2012 on 267 700 000 Namibian dollaria.[22]

Kaupunki sijaitsee Namibian B2 valtatien (Walvis Bay – Okahandja) varrella. Se on osa pitempää Trans-Kalahari Corridor –tietä, joka yhdistää Walvis Bayn lännessä Johannesburgiin ja Pretoriaan idässä ja edelleen Mosambikin pääkaupunkiin Maputoon, kulkien Kalaharin autiomaan halki Botswanassa. Myös Trans-Namib -rautatie (Walvis Bay – Windhoek) kulkee kaupungin kautta.

Vuodesta 1902 lähtien Swakopmundista on ollut rautatieyhteys sisämaahan. Tuolloin raideleveytenä oli 600 mm. Nykyisin se on 3' 6' ' eli 1066,8 mm eli niin sanottu Kapin raideleveys, sama kuin Etelä-Afrikassa. Kaupungista on neljä kertaa viikossa suora, joskin erittäin hidas henkilöliikenneyhteys sekä Windhoekiin että Tsumebiin. Vaunut järjestellään uudelleen Usakoksessa. Swakopmund on myös yksi ylellisen Desert Express -junan kohteista.

Swakopmundin lentokenttä on ollut joulukuusta 2009 lähtien suljettuna. Lentoyhteydet Windhoekiin ja Kapkaupunkiin hoituvat Walvis Bayn kautta, jonne matkustajien on mentävä taksilla.

Swakopmundissa toimii sekä valtionsairaala (Swakopmund State Hospital) että yksityinen Cottage Medi-Clinic, jossa on 70 sairaansijaa. Ensin mainitussa on syntynyt Shiloh Jolie-Pitt, Angelina Jolien ja Brad Pittin tytär. [23][24]

• Atlantic Primary School
• Festus Gonteb Junior Primary School
• Hanganeni Primary School
• Swakopmund Primary School
• Tamariskia Primary School
• Vrede Rede Primary School
• Namib Primary School (vuoteen 1997 saakka Deutsche Grundschule Swakopmund)[26]
• Pro-Ed Academy Primary School

• Coastal (Hermann Gmeiner) High School
• Namib High School (vuoteen 1997 saakka Deutsche Oberschule Swakopmund)[27]
• Swakopmund Secondary School[28]
• Westside High School[29]

• Private School Swakopmund[30]
• Swakopmund Christian Academy[31]
• Privates Deutsches Schülerheim Swakopmund (PDSS) –niminen oppilasasuntola.[32] Siitä vastaa Deutscher Schulverein Swakopmund (‘Saksalainen kouluyhdistys Swakopmundissa’).[33]

Pääartikkeli: Swakopmundin suomalainen koulu

Swakopmundissa kävi koulua suomalaisia lapsia vuodesta 1945 alkaen. Heinäkuusta 1950 aina 1989 saakka (pois lukien lukuvuosi 1986–87) kaupungissa toimi Swakopmundin suomalainen koulu, jossa oli mahdollista opiskella kansakoulun (myöhemmin peruskoulun) ensimmäiseltä luokalta aina keskikoulun (peruskoulun) loppuun saakka. Sen oppilaat olivat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta Suomen lähetysseuran työntekijöiden lapsia, joiden vanhemmat asuivat pääasiassa Ambomaalla ja Kavangolla.[34]

Woermann House & Tower

Kaupungin keskustan rakennustyyli edustaa saksalaista siirtomaa-ajan arkkitehtuuria. Kaupungin tunnettuja rakennuksia ovat mm. Altes Gefängnis –niminen vankila, jonka on suunnitellut Heinrich Bause vuonna 1909, sekä Woermannhaus huomiota herättävine torneineen, joka on rakennettu 1906 ja joka nykyisin toimii kaupunginkirjastona.

Vanha oikeustalo

Muita merkittäviä rakennuksia ovat entinen oikeusistuin (alte Amtsgericht, 1908), joka nykyisin toimii valtionpäämiehen kesäasuntona, Hohenzollernien talo, vuonna 1905 rakennettu pioneerikasarmi, entinen sairaala ja entinen rautatieasema, jossa nykyään toimii kasino, hotelli ja ravintola. Myös 1911 rakennettu luterilainen kirkko ja kirkkoherran virka-asunto ovat merkittäviä rakennuksia. Kirkossa pidetään joka sunnuntai jumalanpalvelus saksan kielellä.

Vanha rautatieasema, nykyinen Swakopmund Hotel

Kaupungin majakka on rakennettu 1903 sen jälkeen, kun alkuperäinen Molella sijainnut majakka oli huuhtoutunut mereen myrskyssä. Majakka on 11 m korkea ja on edelleen toiminnassa.[35] Nykyisin sen tiloissa on myös korkeatasoinen ravintola. Majakka voisi tyylinsä puolesta seisoa missä tahansa Pohjanmeren tai Itämeren rannalla.[36]

Swakopmundin vanha “satamalaituri”, Jetty

Kaupungin nähtävyyksiä ovat myös entinen satama-allas ja laituri-aallonmurtaja-rakennelma Mole, joka nykyään toimii uimarantana, sekä Molen 1914 korvannut pitkä teräsrakenteinen laituri (“Jetty”). Ensimmäisen maailmansodan jälkeen viimeksi mainittu muutettiin jalankulkusillaksi, joka oli sittemmin suosittu kalastuspaikka. 1990-luvulla sen kunto oli kuitenkin heikentynyt niin, että se jouduttiin sulkemaan yleisöltä, mutta seitsemän vuotta kestäneiden korjaustöiden jälkeen vuonna 2006 osa laiturista oli saanut betoniperustukset. Laiturin kansi sai uuden puupinnan ja se avattiin yleisölle vuonna 2010. Nykyään laiturin päässä toimii ravintola ja sushibaari.

Swakopmundin museo esittelee alueen arkeologiaa, mineraaleja, kasveja, esihistoriaa ja varhaista siirtomaakauden saksalaista historiaa sekä Namibian eri väestönosia.

Museon pohjoispuolella rannalla on uimahalli, jossa on 50 metrin uima-allas sekä myös ulkoilma-allas. Myös meressä on mahdollista uida, mutta meriveden lämpötila on harvoin yli 15 °C. On kuitenkin mahdollista nähdä kaupunkilaisia aamu-uinnilla meressä mihin vuodenaikaan tahansa.

Namibian kansallinen meriakvaario sijaitsee kaupungissa ja siellä on mm. useita hailajeja.[37]

Kaupungissa on myös Namibian käärmeitä ja muita matelijoita ja myrkyllisiä eläimiä esittelevä “puisto”, “The Living Desert Snake Park”. Siellä voi nähdä esim. musta mamban, mutta ei vihreää mambaa, sillä jälkimmäinen ei kuulu Namibiassa esiintyviin lajeihin.[38]

Marine Denkmal on muistomerkki niille saksalaisille merisotilaille, jotka 1904 alkaneen hererokapinan aikana osallistuivat Swakopmundin ja sisämaan välisen rautatien korjaamiseen ja saivat surmansa saksalaisten ja hereroiden välisissä yhteenotoissa.[39] Kuolleille hereroille ei ole muistomerkkiä.

Maailman suurin esilleasetettu kvartsikristalli

Kaupungin merkittäviä turistikohteita ovat mm. Kristall Galerie –niminen kristalleja ja puolijalokiviä esittelevä galleria. Sen kokoelmiin kuuluu mm. maailman suurin esilläoleva kvartsikristalli.[40]

Swakopmundin välittömässä läheisyydessä on hiekkadyynialue, joka alkaa Swakopjoen suun eteläpuolelta ja jatkuu etelässä lähelle Lüderitzin kaupunkia.

Kaupunki tunnetaan extreme-urheilun harrastusmahdollisuuksista, joista osaa harrastetaan dyynialueella Näitä ovat mm. varjoliito dyynien harjalta niiden merenpuoleiselle juurelle ja mönkijällä suoritettavat dyyniajelut. Kaupungissa on myös mahdollista suorittaa laskuvarjohyppyjä.

Kaupungin itäpuolella on hiekkaerämaahan rakennettu täysin ruohonpeittämä golfkenttä, joka on yksi maailman viidestä tällaisesta golfkentästä.

Kaupungin lähellä on myös kamelifarmi, sekä Martin Luther –niminen höyryveturi, joka tuotiin maahan 1896 Walvis Bayn kautta mutta jouduttiin seuraavana vuonna hylkäämään korjauskelvottomana muutama kilometri Swakopmundista autiomaahan päin.[41]

Swakopmundin ympäristössä on useita sellaisia nähtävyyksiä, joissa on mahdollista käydä yhden päivän aikana. Niitä ovat mm.:

• Welwitschia-Drive, suuri joukko ikilehti (Welwitschia mirabilis) –kasveja, joista vanhin on jopa 1 500 vuotta vanha
• Rössingin uraanikaivos, yksi maailman suurimmista uraanin avolouhoksista, n. 70 km itään Swakopmundista
• Henties Bay
• Kuunmaisema Swakopjoen laaksossa
• Namibin aavikko
• Goanikontesin keidas
• Walvis Bay
• Sandwich Harbour Walvis Bayn eteläpuolella
• Vogelfederberg, 60 m korkea yksinäinen kivimuodostelma n. 50 km itään Walvis Baystä
• Cape Cross, Diogo Cãon pystyttämän kiviristin replika sekä suuri merileijonayhdyskunta
• Spitzkoppe

Lähteet mm.:[42]

• Florianopolis
• Malmö
• Okakarara (vuodesta 2007 lähtien)[43]
• Šarm al-Šaikh[44] (kesäkuusta 2008 lähtien)
• Tianjin
• Walvis Bay
• Yiwu
• Espoo (melkein)[45]