Sverre Farstad

Sverre Farstad (8. helmikuuta 1920 Lademoen – 27. maaliskuuta 1978) oli norjalainen urheilulahjakkuus, joka saavutti parhaan menestyksensä pikaluistelussa. Hän oli eräs parhaista norjalaisista pikaluistelijoista toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina.

Mitalit
Sverre Farstad vuonna 1949.
Maa:  Norja
Miesten pikaluistelu
Olympialaiset
Kultaa	St. Moritz 1948	1 500 metriä
Yleisluistelun MM-kilpailut
Hopeaa	Oslo 1947	yhteispisteet
EM-kilpailut
Kultaa	Davos 1949	yhteispisteet
Pronssia	Tukholma 1947	yhteispisteet

Toisen maailmansodan päätyttyä Norjassa muodostui pikaluisteluun trondeimiläinen menestyksekäs ns. Falken-trio eli Hjallis Andersen, Henry Wahl ja Sverre Farstad.[1] Kansainvälisen debyyttinsä Farstad teki EM-kisoissa vuonna 1947 ja voitti kaikkien yllätykseksi pronssimitalin, vaikka oli vain kaksi viikkoa aiemmin ollut Norjan mestaruuskisoissa yhdeksäs. Myöhemmin samana vuonna Oslon Bislettillä käydyissä MM-kisoissa hän saavutti hopeaa. Hän voitti kisoissa 500 ja 1 500 metrin erät ja sijoittui 5 000 metrillä toiseksi 2,2 sekuntia Suomen Lassi Parkkiselle jääneenä. Mestaruus karkasi häneltä viimeisellä matkalla. Seuraavana vuonna Sankt Moritzin talviolympialaisissa hän voitti kultamitalin 1 500 metrillä silloisella olympiaennätyksellä 2.17,6.

Vuonna 1949 Farstad voitti EM-kultaa Davosissa. 500 ja 1 000 metrin matkat hän voitti suurella erolla, ja vaikka Hjalmar Andersen luisteli 10 000 metrillä uuden maailmanennätyksen, jäi hän silti Farstadista pisteen päähän. Farstad tekikin silloisen maailmanennätyksen 188,958 pistettä (41,8 - 8.15,4 - 2.13,9 - 17.39,7), joka olikin kautta aikain ensimmäinen ISU:n hyväksymä virallinen maailmanennätys. Se alitti Ivar Ballangrudin 11 vuotta aiemmin samalla radalla tekemän ennätyksen kahdella pisteellä.

Pikaluistelun lisäksi Farstad saavutti Norjan-mestaruusmitaleita myös painonnostossa ja soudussa. Vuonna 1947 hänelle myönnettiin Egebergs Ærespris -kunniapalkinto. Parhaimmillaan Farstad oli aateliskalenterin kolmannella sijalla vuosina 1949–1950.