Svenska kraftnät

Sähkönsiirron kantaverkko kehittyi Ruotsissa vaiheettain 1900-luvun alkuvuosikymmenistä lähtien. Aluksi verkkoja rakensivat yksittäiset, keskenään kilpailevat sähköyhtiöt. 1930-luvulta lähtien sähkönsiirron runkoverkkoja rakennettiin myös kansalliseen suunnitelmaan pohjautuen. 1945 Ruotsin hallitus antoi kuitenkin Vattenfallille (virallisena nimenä 1909- Kungliga Vattenfallsstyrelsen, myöhemmin Statens Vattenfallsverk) monopoliaseman 220 ja 400 kilovoltin siirtolinjojen rakentamiseen.[4]

Svenska kraftnät perustettiin vuonna 1992.[2][5] Valtiollinen Statens Vattenfallsverk yhtiöitettiin tuolloin energiantuotantoon keskittyväksi Vattenfall-osakeyhtiöksi ja kantaverkoista vastaavaksi Svenska kraftnetiksi.[6][7][5][8]

Kantaverkon uudistaminen ja täydentäminen on ollut tarpeellista myös 2000-luvulla. Haasteita ovat tuoneet muun muassa tuulienergian tuotannon voimakas lisääntyminen ja kansainvälisen sähkökaupan tarpeet samoin kuin Ruotsin sisäisen sähkönsiirron tehostamistarpeet.[5]

400 kV:n suurjännitelinjaa Sollefteån kunnassa.

Vuonna 2019 Svenska kraftnätin siirtoverkkoihin saapui 121,8 terawattituntia (TWh) sähköä ja siirtoverkoista välitettiin (toimitettiin) 118,5 TWh sähköä.[9] Yhtiö kirjasi vuoden aikana 137 toimintahäiriötilannetta, joista 9 johti sähkökatkoihin. Liikevaihtoa konsernille kertyi 12,26 miljardia Ruotsin kruunua, ja liikevoittoa 588 miljoonaa kruunua. Laitoksen palveluksessa työskenteli vuoden 2019 lopussa 669 ihmistä.[9] Svenska kraftnätin toiminnan rahoitus tulee pääosin alueellisten sähköverkkojen ja suurimpien sähköntuottajien verkon käyttämisestä suorittamista maksuista.[2]

2020-luvulle tultaessa Ruotsin sähkönsiirron kantaverkko oli sisälsi noin 16 000 kilometriä suurjännitelinjoja (400 kV, 275 kV ja 220 kV; lisäksi mm. alemman jännitteen tai HVDC-yhteyksiä saariin ja naapurimaihin) ja noin 175 muuntaja- tai kytkentäasemaa.[10][11] Ruotsin kantaverkko kytkeytyy esimerkiksi Puolaan (PSE) 254 kilometriä pitkän merikaapelin kautta, mistä puolet kuuluu Svenska kraftnätille.[12][13]

Ruotsi on jaettu marraskuussa 2011 sähköverkon hinnoittelun osalta neljään sähköalueeseen (sähkön tarjousalueeseen), joilla on eri hinnat. Ruotsin sähköaluejaon käynnisti tanskalaisen sähköyhdistys Dansk Energin vuonna 2006 Euroopan komissiolle tekemä protesti, jonka käsittelyn tuloksena komissio vuonna 2010 vaati Ruotsia muuttamaan sähkönsiirron rajoitustoimiaan niin, ettei ulkomaisia sähkönostajia syrjittäisi.[14] Sähköaluejaon taustalla on epätasapaino paljon muun muassa vesivoimaloilla sähköä tuottavan Ruotsin pohjoisosan (sähköalueet Luleå SE1 ja Sundsvall SE2) ja runsaasti kuluttavan eteläosan välillä (sähköalueet Stockholm SE3 ja Malmö SE4).[15][14][16][17] Näiden alueiden väliset sähkönsiirron kantaverkot ovat kapasiteetiltaan rajottuineita.[14][17] Nykyään Ruotsin sähköpörssin tilastojen mukaan sähkön hinta on ollut kuukausitasolla tarkasteltuna maan kahdella pohjoisella sähköaluella tuntuvasti edullisempi kuin maan eteläosassa.[18] Sähköhintojen ja -turvallisuuden vuoksi Ruotsin eteläosiin tarvittaisiin Svenska kraftnätin mukaan lisää sähköntuotantoa.[19]

Syksyllä 2022 uutisoitiin suurista investoinneista, joilla Svenska kraftnät rakentaa lisää sähkönsiirtoyhteyksiä erityisesti sähköalueiden SE2 ja SE3 välille. Kantaverkon täydennysrakentamisen on suunniteltu valmistuvan 2030-luvun puolivälissä.[20]

Pohjoismaiden ja Baltian maiden muodostamaan sähkömarkkina-alueeseen kuuluu kaikkiaan 15 sähköaluetta. Norjassa sähköalueita on viisi ja Tanskassa kaksi. Kukin Baltian maa muodostaa oman sähköalueen. Myös Suomi on yhtä sähköaluetta.[16][14] Sähköä kaupataan maasta toiseen Nord Pool -sähköpörssissä tehdyillä kaupoilla.

• Nord Pool, Euronextin ja Pohjoismaiden ja Baltian kantaverkkoyhtiöiden omistama sähköpörssi
• Fingrid, Suomi
• Gasgrid Finland, Suomi
• Kraftnät Åland, Ahvenanmaa
• Statnett, Norja
• Energinet, Tanska

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Svenska kraftnät Wikimedia Commonsissa

• This is Svenska kraftnät (englanniksi) (svk.se)