Nya Pressen (1921–1974)

Nya Pressen oli Helsingissä vuosina 1921–1974 ilmestynyt ruotsinkielinen iltapäivälehti. Vuonna 1921 sen nimenä oli Svenska Tidningen – Dagens Press ja vuosina 1922–1944 Svenska Pressen.[1]

Yhdistetyn lehden ensimmäinen numero jatkoi molempien edeltäjiensä numerointia.

Hufvudstadsbladetin kustannusyhtiön julkaisema Svenska Pressen perustettiin Dagens Pressin ja Svenska Tidningenin yhdistyessä. Lehti oli tappiollinen, mutta sitä ylläpidettiin yhtiön päälehden tuottaman voiton turvin. Svenska Pressen oli sisällöltään kulttuuripitoinen, mutta myös poliittisesti kantaa ottava. 1930-luvulla se oli omistajaansa Amos Andersonia lähempänä ruotsalaisen kansanpuolueen johtoa.[1] Anderson erotti lehden vapaamielisen päätoimittajan Max Hanemannin jouduttuaan Lapuan liikkeen ankaran painostuksen kohteeksi[2]. Hänen jälkeensä päätoimittajaksi tuli Fredrik Valros,[3] joka tunnettiin jyrkkänä natsismin vastustajana[4].

Svenska Pressen oli koko jatkosodan ajan sensuurin ja etenkin Hitlerin Saksan silmätikkuna. Jo pian sodan alettua se otti Valrosin johdolla selvän linjan varoittaakseen suomalaisia uskomasta Saksan mahdollisuuksiin suursodan voittamiseksi. Lehti pyrki kaikissa sopivissa tilanteissa korostamaan liittoutuneiden ylivoimaa Saksaan nähden ja tuomaan esille saksalaisten miehitysalueillaan – etenkin Tanskassa ja Norjassa – toimeenpanemia raakuuksia.[4] Valros tuki vuoden 1943 aikana avoimesti rauhanoppositiota ja oli yksi kolmenkymmenenkolmen kirjelmän allekirjoittajista. Jo keväällä 1943 Svenska Pressenin yksi numero oli valtioneuvoston määräyksestä takavarikoitu.[5] Marraskuussa 1943 lehti julkaisi sensuurin määräysten vastaisesti otteita silloisen sosiaaliministerin K.-A. Fagerholmin puheesta, jossa tämä oli tuominnut jyrkin sanoin saksalaisten suorittamat norjalaisten vastarintataistelijoiden teloitukset.[6] Viranomaiset lakkauttivat lehden elokuussa 1944, mutta Moskovan välirauhansopimuksen jälkeen se sai jälleen luvan ilmestyä. Anderson käytti tilaisuutta hyväkseen vaihtaakseen Svenska Pressenin päätoimittajan ja jatkoi sen julkaisemista vasta marraskuun puolivälistä alkaen.[1]

Vuoden 1945 alussa lehden nimeksi tuli Nya Pressen. 1950- ja 1960-luvuilla lehti joutui taloudellisesti yhä ahtaammalle, jolloin sen kuluja ja samalla toimintaedellytyksiä oli pakko supistaa. Hufvudstadsbladetin kannattavuuden heikennyttyä tappiollinen iltapäivälehti päätettiin lopettaa.[1]

Kuudesti viikossa ilmestyneen lehden rinnalla julkaistiin kolmipäiväistä painosta vuosina 1921–1922. Sen levikki oli enimmillään 19 700 kappaletta vuonna 1944 ja lähes 15 900 vuonna 1972 mutta kävi 1960-luvulla myös huomattavasti alle kymmenen tuhannen.