Sven Stolpe

Stolpe syntyi Tukholmassa virkamiesperheeseen. Isää on kuvattu velvollisuudentuntoiseksi järjestyksen ihmiseksi, jolla oli vahva moraalinen asenne myös pikkuasioissa. Stolpen mukaan tämä korostui hänessäkin taipumuksena itsekurin korostukseen. Tukholmassa suoritetun ylioppilastutkinnon jälkeen hän jatkoi opiskelua Tukholman korkeakoulussa filosofian kandidaattitutkintoon saakka. Hän oli aktiivinen opiskelijalehti Gaudeamuksessa, mutta kirjoitti myös päivälehtiin ja kirjallisiin aikakauslehtiin.[2]

Vuonna 1927 Stolpe sairastui tuberkuloosiin ja joutui viettämään vuoden verran keuhkoparantolassa Sveitsissä.[2] Hän käytti aikansa tutustumalla uskonnollisten ja eritoten ranskalaisten katolisten kirjailijoiden tuotantoon. Nämä vaikutteet muodostuivat myöhemmin pohjaksi hänen kristillisesti värittyneelle kulttuurikäsitykselleen, joka tuli esiin erityisesti hänen ollessaan aikakauslehti Frontenin päätoimittajana vuosina 1930–1931 sekä myöhemmin Aftonbladetin kriitikkona vuosina 1945–1961.[3]

Stolpen kirjallinen työ oli laajaa. Hän julkaisi yli sata kirjaa, ja häntä on kuvattu eräänlaiseksi "yhden miehen yliopistoksi". Hänen teoksensa voidaan jakaa kahteen pääkategoriaan: kaunokirjallisiin teoksiin ja yleisiin kulttuurikriittisiin sekä tutkimuksellisiin teoksiin yksittäisistä kirjailijoista.[3]

Stolpen esikoisteos oli esseekokoelma Två generationer vuonna 1929. Siinä hän kritisoi voimakkaasti aikansa idyllistä runoutta ja porvarillista proosaa. Vuodesta 1936 Stolpen kirjallista tuotantoa leimasi hänen liittymisensä Oxford-liikkeeseen, erityisesti Roland Fangenin vaikutuksesta. Hänen kääntymisensä katolisuuteen vuonna 1947 näkyi muun muassa hänen romaaneissaan Lätt, snabb och öm (1947) ja Sakrament (1948).[4]

Stolpen intohimoinen kiinnostus ideologisiin väittelyihin ja hänen monipuolinen tyylinsä tulivat erityisesti esiin hänen esseekokoelmissaan, kuten Den kristna falangenissa (2 nidettä, 1934–1936), ja niiden kautta hän esitteli erityisesti modernia ranskalaista uskonnollista kirjallisuutta. Stolpe kirjoitti myös elämäkertoja muun muassa Hjalmar Söderbergistä (1934), Jeanne d’Arcista (1949), Ruotsin kuningatar Kristiinasta (2 nidettä, 1960–1961) ja Pyhästä Birgitasta (1973). Vuosina 1972–1984 Stolpe julkaisi kahdeksanosaisen teoksen Ruotsin kirjallisuushistoriasta (Svenska folkets litterturhistoria).[4]