Sven Laine

Laine keräsi mustia listoja vasemmistolaisina pidetyistä työntekijöistä ja myi luotettavuuslausuntoja työnantajille perustamansa Työturvallisuusliitto-nimisen yrityksen kautta. Laine kokosi muun muassa vihreänä kirjana tunnetun luettelon Sirola-opiston käyneistä henkilöistä.

Laine keräsi rahaa Sodissamme Kaatuneitten Omaisten Tukijärjestö Ry:n nimissä muun muassa sotaveteraaneille, poliisille, luonnonsuojeluun ynnä muihin kohteisiin, mutta kaikissa tapauksissa keräyksen tuotto jäi Laineen haltuun. Hän sai useita vankeustuomioita rahankeruupetoksista. Laine myi monistettuna piraattiversiona entisen sisäministeri Yrjö Leinon muistelmakirjaa Kommunisti sisäministerinä, jonka julkaisu oli kielletty ja painos tuhottu. Tuottojen saajaksi mainittiin Sodissamme Kaatuneitten Omaisten Tukijärjestö. Leinon omaiset nostivat Lainetta vastaan oikeusjutun.[3]

Laine keräsi myös rahaa Urho Kekkosen vuoden 1962 presidentinvaalikampanjaa varten.[2][4] Samalla hän sai haltuunsa nimilistan Kekkosen kampanjan tukijoista, jonka kopioita myi Honka-liiton edustajille.[5]

Laine sai 1960-luvulla vankeustuomion niin sanotussa metyylijutussa. Laineen omistama yritys Laivateknillinen Palvelu hankki laittomasti metyylialkoholia ja myi sitä eteenpäin. Ainakin kolme Laineen myymää metanolia korvikealkoholina käyttänyttä henkilöä kuoli.[6]

Laine pyrki luomaan suhteita päättäjiin järjestämällä juhlia valituille poliisijohdon edustajille ja virkamiehille. Juhlissa oli mukana alaikäisiä tyttöjä, ja Laine pyrki näiden avulla saamaan kiristysotteen virkamiehistä. Hänen kerrotaan nauttineen erikoiskohtelua vankilassa näiden viranomaissuhteidensa ansiosta. Metyylijutun tutkimusten aikana 1966 ylipoliisipäällikkö Fjalar Jarva tuli poliisiasemalle vaatimaan pidätetyn Laineen vapauttamista, mihin aseman päivystävä komisario ei kuitenkaan suostunut. Laineella oli hyvät suhteet myös Helsingin poliisikomentajaan Nils Olof Söderströmiin. Laineen tuttavapiiriin kuuluivat myös Suomenlahden Koneen konkurssijutussa mainetta saaneet liikemiehet Aarne Mantila ja Tuomas Tapala, joiden järjestämissä juhlissa Laine oli usein vieraana.[7]

Viimeisen vankeustuomionsa Laine sai 1980-luvun puolivälissä eläkepetoksesta.[8]

• Laitinen, Aarno: Rahat tai renki: Suomen liike-elämän veijareita ja huijareita, s. 149-162. Kustannusvaihe Ky, 1984. ISBN 951-95533-0-4.
• Nordman, Risto ja Nykänen, Harri: Huumekyttä. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17253-7.
• Nykänen, Harri: Kilikalikeikka ja muita tositarinoita rikoksista, rosvoista ja poliiseista. Helsinki: Johnny Kniga, 2004. ISBN 951-0-29116-1.
• Nykänen, Harri (toim.): Rööperi: Rikoksen vuodet 1955–2005. Helsinki: Johnny Kniga, 2005. ISBN 951-0-29300-8.
• Vesikansa, Jarkko: Salainen sisällissota: Työnantajien ja porvarien taistelu kommunismia vastaan kylmän sodan Suomessa. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19679-0.
• Nykänen, Harri: Hämärämiesten ja poliisin kytkyt synnyttivät suomalaisen mafian: Poliisijohdon makeat vuodet. Helsingin Sanomat 24.6.1994. (Poliisirikollisena-sivusto.)
• Nykänen, Harri: Hämärämiesten ja poliisin kytkyt synnyttivät suomalaisen mafian: Poliisijohdon makeat vuodet. Helsingin Sanomat 24.6.1994.

• Tuomioja, Erkki: Arvio Jaakko Vesikansan kirjasta Salainen sisällissota. 2004.