Svekomania

Svekomania tai ruotsalaisuusliike oli Suomessa 1800-luvun jälkipuoliskolla fennomanian vastareaktiona syntynyt ruotsinmielinen liike ja poliittinen aate. Svekomania liittyy ennen kaikkea 1870- ja 1880-lukujen historiaan. Svekomaniaan liittyivät ruotsinkielisen identiteetin voimakas korostaminen ja pyrkimys turvata ruotsin kielen silloinen asema Suomessa.[1] Liikkeen perustajahahmo oli ruotsin kielen professori Axel Olof Freudenthal.[2]

Historia
Axel Olof Freudenthal.

Kielipoliittisia riitoja oli käyty jo 1860-luvulta alkaen, mutta varsinainen ruotsalaisuusliike syntyi vuonna 1870 Vikingen-lehden perustamisesta.[3] Svekomanian poliittiseksi ilmentymäksi syntyi Ruotsalainen puolue, jonka seuraajaksi perustettiin vuonna 1906 Ruotsalainen kansanpuolue. Kun fennomania oli sivistyksellisesti radikaali, mutta poliittisesti osittain konservatiivinen liike, perustui svekomania pääasiassa liberaalille arvopohjalle.[4] Toisaalta svekomaanit olivat konservatiivisia joissakin yhteiskunnallisissa kysymyksissä vastustaessaan esimerkiksi säätykiertoa.[5] Valtaosa Liberaalisen puolueen jäsenistöstä siirtyi Ruotsalaiseen puolueeseen 1880-luvun aikana.[6]

Aate

Freudenthalin ja svekomaanien "kaksi kieltä, kaksi kansaa" -malli nousi vastavoimaksi J. V. Snellmanin ajamalle "yksi kieli, yksi mieli" -aatteelle ja sen joskus intomielisellekin suomalaisuuspolitiikalle, jonka monet ruotsinkieliset kokivat uhaksi omalle identiteetilleen. Svekomaanien ohjelmaan kuului ruotsinkielisen väestön sivistystason nosto ja oman identiteetin luominen sille.[2] Fennomaniassa ja svekomaniassa kielen merkitys kansakunnan luomisessa painottuivat eri tavoin. Fennomania perustui niin kutsutulle organistiselle yhteiskuntakäsitykselle, jossa lähtökohtana oli kansa ja sen ominaislaadun kehittäminen. Kieli oli fennomaaneille kansallisen ykseyden merkki ja lujittaja. Svekomaniassa puolestaan korostettiin vapauden merkitystä kansalliselle ja kielelliselle kehittymiselle. Kielen katsottiin olevan valtiollisen ja yhteiskunnallisen osallistumisen väline.[7]

Svekomaanit vastustivat yleistä asevelvollisuutta, sillä he eivät tavalla tai toisella halunneet puolustaa slaaveja, Venäjää tai autokraattista järjestelmää.[8]

Rotuopit

Svekomaniaan vaikuttivat myös tuolloin yleiseurooppalaiset rotuopit, joiden mukaan itäiset kansat, joihin suomalaiset kuuluivat, eivät kyenneet luomaan kulttuuria tai kansakuntaa. Väitettä suomenkielisten lahjattomuudesta ja tavalla tai toisella huonommuudesta svekomaanit perustelivat sillä, että suomenkielinen väestö oli ollut hallinnon ja kulttuurielämän ulkopuolella.[9] Svekomaanit katsoivat olevansa suomalaisia ylempää germaanista rotua, millä he perustelivat eliitin aseman säilyttämistä.[9] Freudenthalin ajattelussa kansakunta (nationalitet) oli ajan kielifilosofian mukaisesti kieleen pohjautuva entiteetti, joka Suomessa samalla viittasi myös rodulliseen alkuperään. Kansa (folk) oli puolestaan hallinnollinen ja kulttuurinen käsite. Näin ollen suomenkieliset ja ruotsinkieliset muodostivat yhden "Suomen kansan" (finländska folket), mutta eivät kuuluneet samaan kansallisuuteen (nationalitet). Svekomaanit katsoivat, että ruotsalainen kulttuuriperintö ja hallintokulttuuri olivat maan kannalta ratkaisevassa asemassa ja että suomalaisuuspolitiikka vain avasi ovet venäläistämiselle.[2]

Lähteet
  1. Svenska folkpartiet i Finland, Ruotsalainen kansanpuolue 100 vuotta eduskuntavaaleja. yle.fi: YLE. Viitattu 4.5.2010. [vanhentunut linkki]
  2. Marja Vuorinen,VTL, Yhteiskuntahistorian laitos, HY: Uusmaalaisia henkilökultteja (Kirjan Ahl, Eva, Bränn, Michaela, Vainio, Maria, Halonen, Tero, Tamminen, Marketta: 1904. Nyland - samlingar utgivna av Nylands Nation XIII. Nylands Nation. Helsingfors 2004 . 164 s. arvostelu) agricola.utu.fi. 25.2.2005 11:39. : "Axel Olof Freudenthal..svekomanian perustajaisä - "yksi kieli, yksi mieli" -Snellmanin vastavoima, "kaksi kieltä, kaksi kansaa" -mallin kannattaja..Näin ymmärrettynä svekomania syntyi reaktiona fennomanialle, sen peilikuvaksi."
  3. Seppo Zetterberg, toim.: Suomen historian pikkujättiläinen, s. 528. WSOY, 1987. ISBN 951-0-14253-0.
  4. Toivo Nygård-Suomalaisuuden historian kiinnekohtia "Ruotsalaisuusliike eli svekomania sen sijaan rakensi paljolti liberalistiselle aatepohjalle."
  5. Tervonen, Jukka: J. R. Danielson-Kalmari, s. 30. Helsinki: SHS, 1991.
  6. Kansalliskielten historiallinen, kulttuurinen ja sosiologinen tausta (Työryhmämuistio) 2000. Kielilakikomitea. Arkistoitu 27.9.2011. Viitattu 31.8. 2007.
  7. Juha Sihvonen: Otteita Juha Sihvosen väitöskirjasta Sivistystä kaikille vai valituille. Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö. Viitattu 4.5.2010. [vanhentunut linkki]
  8. Katarina Rehnberg: Suomen asevelvollisuus ennen, nyt ja tulevaisuudessa verrattuna Ruotsin järjestelmään 2009. Hyvinkää: Laurea-ammattikorkeakoulu. Viitattu 12.3.2012.
  9. Kemiläinen, Aira: Mongoleja vai germaaneja? -rotuteorioiden suomalaiset, s. 193. Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1985. ISBN 951-9254-63-3..

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.