Svartholman merilinnoitus

Svartholman merilinnoitus

Ruotsin ja Venäjän välinen raja siirtyi hattujen sodan (1741–1743) jälkeen solmitussa Turun rauhassa Kymijokeen. Ruotsi menetti rauhansopimuksessa entiset rajalinnoituksensa Haminan, Lappeenrannan ja vanhan Olavinlinnan Savonlinnassa. Uuden vaikeammin puolustettavan rajan tuntumaan piti ryhtyä rakentamaan uusia linnoituksia.^lähde?

Uuden rajan tuntumaan vuonna 1745 perustettuun rajakaupunkiin Loviisaan suunniteltiin rakennettavaksi Loviisan linnoitus. Laaja kuudesta bastionista ja etuvarustuksista muodostuva linnoitus vartioisi rannikkoa pitkin kulkevaa Kuninkaantietä. Maalinnoituksen pariksi suunniteltiin rakennettavaksi Loviisan lahden suulle Svartholman merilinnoitus. Linnoitusten tehtävänä oli estää venäläisten pääsy rannikkoa pitkin Ruotsin hallitsemaan Suomeen sekä tarjota tukeutumispaikka ja huoltotukikohta Ruotsin laivastolle. Svartholman merilinnoitus toimisi myös samaan aikaan Helsingin edustalle rakennettavan Viaporin eli Suomenlinnan merilinnoituksen sisarlinnoituksena ja etuvartioasemana.^lähde?

Vanhin tunnettu Svartholman linnoitussuunnitelma on Suomen linnoitusprikaatin päällikön, päämajoitusmestariluutnantti A. J. Nordenbergin vuonna 1744 laatima hahmotelma.[2] Rakennustöihin ryhdyttiin kuitenkin Viaporinkin rakentamisesta vastanneen Augustin Ehrensvärdin suunnitelmien pohjalta. Svartholman merilinnoitus suunniteltiin rakennettavaksi tuolloin vallalla olleen bastionijärjestelmän mukaisesti, jolloin linnoituksen eri osat saattoivat tukea toisiaan tykkitulella taistelutilanteessa. Neljästä bastionista ja linnoitussaarta kiertävästä etuvarustuksesta koostuva merilinnoitus valmistui jokseenkin suunnitellussa muodossa. Sen sijaan Loviisan maalinnoituksen rakennustyöt jäivät lopullisesti kesken Pommerin sodan vuoksi vuonna 1757. Linnoituksesta ehti valmistua vain Kuninkaantien kahden puolen rakennetut bastionit, Ungern ja Rosen,[2] jotka ovat edelleen nähtävissä Loviisan keskustan itäpuolella.^lähde?

Svartholman rakennustöiden johdossa oli Augustin Ehrensvärd, jolla oli kuitenkin johdettavanaan myös Suomenlinnan rakennustyömaa. Rakennustöiden johto jäi käytännössä aina jollekin luutnantin tai kapteenin arvoiselle upseerille. Työvoimana saarella käytettiin jalkaväen ruotusotilaita ja laivamiehiä sekä rangaistusvankeja, mutta joukkoon oli palkattu myös ammattimiehiä: muurareita, kirvesmiehiä ja puuseppiä. Ensimmäisenä rakennuskesänä Loviisan ja Svartholman linnoitustyömaiden työläisten määrä nousi 1 500 sotilaaseen ja käsityöläiseen, ja suurimmillaan työntekijämäärä oli vuonna 1752, jolloin rakennustyömailla työskenteli 4 500 sotilasta, käsityöläistä ja vankia.[2]

Työpäivät olivat 12-tuntisia ja töitä tehtiin kuutena päivänä viikossa kuuden äyrin päiväpalkalla.[2] Rakennustöitä pystyttiin tekemään pääasiassa kesäisin, huhtikuusta syyskuuhun, ja valtaosa kotimaisista joukko-osastoista kotiutettiin yleensä talven ajaksi.[2] Talvisin pystyttiin kuitenkin ajamaan saareen rakennustarpeita ja työskentelemään linnoitustyömaan pajoissa ja verstaissa.^lähde?

Rakennustyöt Svartholman linnoitustyömaalla alkoivat tammikuussa 1748. Saaren lähivedet luodattiin turvallisen satamapaikan löytämiseksi ja linnoituksen pohjakaava mitattiin maastoon. Kevättalven aikana saarelle nousi rakennustöissä tarvittavia rakennuksia: pajoja, varastorakennuksia ja kasarmi. Kesällä roudan sulettua ryhdyttiin varsinaisiin linnoituksen rakennustöihin. Rakennustyöt etenivät ripeästi, ja 1750-luvulla ehdittiin saada kutakuinkin valmiiksi sekä neljästä bastionista koostuva harmaakivinen keskuslinna, jonka muurit nousivat seitsemästä yhdeksään metriin, että linnoituksen pääporttia suojaava pohjoinen rantavarustus eli tenalji. Bastionit, linnoituksen pääpuolustusasemat, nimettiin niiden rakennustöitä johtaneiden upseereiden mukaan.^lähde?

Pommerin sota katkaisi kuitenkin työt vuonna 1757. Töiden päästyä uudelleen jatkumaan vuonna 1762 valmistuivat nopeaan tahtiin komendantintalo, rantavarustukselle sijoitettu vartiotupa sekä itäinen ja pohjoinen kasarmi. Kurtiineihin holvatut kasarmirakennukset olivat kaksikerroksisia, ja niiden kattoina toimivat linnoituksen kurtiinivallien ampumatasanteet rintavarustuksineen. Katot osoittautuivat kuitenkin ongelmallisiksi, sillä avoimia ampumatasanteita ei saatu täysin vesitiiviiksi. Vuotavat ja vetoiset kasarmit varustettiin 1770- ja 1780-lukujen vaihteessa ullakkokerroksilla ja vedenpitävillä katoilla. Samaan aikaan rakennettiin myös läntinen kasarmi, joka katettiin.^lähde?

Työmaan rakennustarpeita koottiin Loviisan lähistöltä. Alueen sahat sekä tiili- ja rautaruukit toimittivat tuotteitaan rakennustyömaalle, hiekkaa rahdattiin Svartholmaan lähisaarilta. Kaupungin porvarit toimittivat työmaalle paperia, kynttilöitä, heinää, hevosia sekä muita tarvikkeita, mitä töissä tarvittiin. Sen sijaan kaikki rakennustöissä käytetty kiviaines saatiin itse linnoitussaaresta louhintatöiden yhteydessä.^lähde?

Linnoituksen kasarmeissa olivat niin varuskunnan sotilaiden majoitustilat kuin laivaston huoltoon tarvittavia tiloja. Pohjoinen kasarmi toimi erityisesti laivaston varastotiloina, ja läntiseen kasarmiin oli sijoitettu suuri leipomo alusten ruokatäydennyksiä varten. Linnoituksen piha-alue viimeisteltiin rakentamalla kivettyjä kulkuteitä kasarmien välille sekä pääportilta rantaan.^lähde?

Svartholman linnoitus oli saatettu 1780-luvun alkuun mennessä siihen asuun, mihin se sittemmin ruotsalaisten linnoituskauden jälkeen jäi. Linnoitus ei kuitenkaan ollut vielä valmis. Alkuperäisestä suunnitelmasta jäivät uupumaan linnoituksen itäisen ja läntisen porttien suojaksi suunnitellut ravelliinit, joiden rakennustöistä oli ehditty vasta osittain louhia varustusten perustukset sekä rakentaa muutamia muurien osia. Myös linnoitussaarta kiertävät rantavarustukset, joiden tehtävänä oli estää maihinnousu saarelle, olivat monin paikoin keskeneräiset. Vuonna 1788 tehdyn komendantin vaihdoksen yhteydessä täytetty pöytäkirja osoittaa, millaisessa kunnossa linnoitus oli Ruotsin vallan loppupuolella.[4]

• Bastionit: von Röök, von Schantz, Qveckfeldt ja Nordenskiöld, joissa yhteensä 22 kappaletta harmaakivimuurattua- sekä 19 kappaletta tiilirevetoitua kasemattia.
• Kivikasarmi: viisi parakkihuonetta pomminkestävine holveineen.
• Makasiinirakennus: kuusi varastohuonetta pomminkestävine holveineen.
• Leipomo: kolme leipomohuonetta ja viisi keittiöhuonetta, kahdeksan salia sekä kaksi kirkkohuonetta.
• Ruutivarasto: kaksi kappaletta, varustettu palotikkailla, vintti sekä varastohuone.
• Lastauslaituri: 70 kyynärää pitkä ja 10 leveä.
• Laivalaituri: 78 kyynärää pitkä ja 10 leveä.

Keskeneräisyys heikensi linnoituksen taistelukykyä sekä Kustaa III:n sodan että Suomen sodan aikana, vaikka saarta pyrittiin varustelemaan kummallakin kerralla pikavauhtia ennen vihollisen saapumista.^lähde?

Svartholman merilinnoituksessa ehti toimia ruotsalainen ja venäläinen varuskunta yhteensä vuosisadan ajan, mutta linnoitus ei voi silti juuri kerskua sotilaallisilla saavutuksillaan. Linnoitus ei käynyt kertaakaan historiansa aikana todellista taistelua. Kahdesti vihollinen pääsi kolkuttamaan linnoituksen porttia, Venäjän armeija Suomen sodan aikana ja englantilainen laivasto-osasto Krimin sodassa. Molemmilla kerroilla linnoitus antautui nopeasti. Krimin sodan aikana se jopa tyhjennettiin ennen vihollislaivaston ilmestymistä.^lähde?

Sotilaallisesti linnoitusta pidettiin jo pian valmistumisensa jälkeen liian heikkona kestämään täysimittaisen hyökkäyksen. Linnoituksen muureille ei yksinkertaisesti pystyttäisi sijoittamaan riittävän voimakasta tykistöä estämään täysimittaista maihinnousua.^lähde?

Englantilaisten vierailun jälkeen Svartholman merilinnoitus unohdettiin. Raunioista purettua rakennusjätettä käytettiin tulipalossa tuhoutuneen Loviisan kaupungin jälleenrakennukseen. Esimerkiksi Loviisan raatihuoneen ja kirkon rakennustyömaille tuotiin tiiliä linnoituksen raunioista.[2] Kivitaloja rakentavat porvarit saivat hakea saaresta vapaasti tiiliä ja kiviä rakennusmateriaaliksi. Muut maksoivat tuhannesta tiilestä rupla 50 kopeekkaa.[7] Purkutöitä seuranneina vuosikymmeninä saarta käytettiin lähinnä vain Suur-Sarvilahden kartanon karjan laidunmaana.^lähde?

Linnoituksen räjäytetyt, puretut sekä kosteuden ja pakkasen runtelemat muurit hautautuivat purkujätteen ja kasvillisuuden alle. 1900-luvun alussa linnoituksesta oli tunnistettavissa enää osa rantavarustuksista ja bastioneista.^lähde?

Vuosikymmenten unohduksen jälkeen Museoviraston edeltäjä muinaistieteellinen toimikunta alkoi tutkia Svartholman raunioita ensimmäisen kerran jo vuonna 1911, ja Loviisan kaupunki suoritti linnoituksessa raivaustöitä 1930-luvun alussa. Varsinaisiin restaurointitöihin ryhdyttiin kuitenkin vasta sotien jälkeen.[8] Restaurointi rahoitettiin heinämaiden vuokratuloilla sekä metsän myynnistä saaduilla voitoilla.[9]

Vuonna 1948 suoritettuja pienimuotoisia muurien korjaustöitä lukuun ottamatta laajemmat restaurointityöt Svartholmassa aloitettiin vasta Museoviraston vuosina 1963–1964 toteutettujen kaivausten yhteydessä. Ensimmäisten kaivausten yhteydessä paljastettiin linnoituksen sisäpihaa sekä itäisessä ja läntisessä kurtiinissa sijainneita kasarmeja.[8] Kaivausten vuoksi linnoituksen muurit kärsivät talvisia lisävaurioita, sillä esiin kaivettuja muurinosia ei suojattu heti sateelta ja jäätymiseltä.^lähde?

Varsinainen suunnitelmallinen restaurointityö aloitettiin 1968 arkkitehti Esko Vormalan suunnitelmien mukaan, jolloin myös bastionikehän muurirakenteita vahvistettiin ja muurattiin osittain uudelleen. Maan uumenista paljastuneen pohjoisen kasarmin suojaksi rakennettiin katos.^lähde?

Linnoituksen tutkimuksen ja entistämisen viimeisin vaihe käynnistyi vuonna 1994, jolloin loputkin linnoitusalueesta pääsivät restaurointityön piiriin. Samalla suojattiin pohjoisen ja läntisen kurtiinirakennuksen rauniot yhtenäisellä katoksella.[8] Työt valmistuivat vuonna 1998, jolloin vietettiin linnoituksen 250-vuotisjuhlavuotta.[8]

Osa linnoituksesta on edelleen jätetty kaivamatta esiin, sillä vaurioituneet rakenteet säilyvät parhaiten maakerroksen peitossa.[8] Linnoitus hahmottuu vierailijalle kuitenkin hyvin jo tällä hetkellä esiin kaivettujen osien avulla. Muurien entistämistyöt, linnoituksen sisäpihan korjattu kivetys ja 1700-lukulaisittain rakennettu hirsiarkkulaituri kruunaavat kokonaisuuden.^lähde?

Svartholman merilinnoitus on nykyisin Metsähallituksen hallinnoima muinaismuistolain suojaama muinaisjäännös.^lähde?

Linnoitussaaressa sijaitsee Museoviraston tuottama Svartholman historiasta kertova näyttely. Näyttely kertoo linnoituksen rakentamisvaiheesta, sen palveluksesta sotilaskäytössä sekä pitkästä restaurointiprojektista. Näyttelyssä on esillä linnoituksesta löytynyttä esineistöä sekä linnoituksen pienoismalli. Saareen ja linnoitukseen voi tutustua myös opastetuilla kävelykierroksilla. Lisäksi saaressa on museomyymälä, ravintola ja vierasvenesatama. Osassa linnoituksen raunioista on sortumavaara, joten muureilla tulee liikkua varovaisesti.^lähde?

Svartholman saarelle pääsee kesällä päivittäin Loviisan keskustasta lähtevällä reittilaivalla. Matka-aika on 45 minuuttia.^lähde?

• 
  Etualalla linnoituksen pääporttia suojaavan tenaljin kulma ja taustalla bastioni Nordenskiöld.
• 
  Linnoituksen pohjoinen kurtiini ja pääportti bastioni Qveckfeltin ampumatasanteelta kuvattuna. Taustalla bastioni Nordenskiöld.
• 
  Oikealla bastioni Röökin terävä kärki ja taustalla bastioni Nordenskiöld.
• 
  Bastioni Nordenskiöldin taidokkaasti holvattua muuria.
• 
  Svartholman linnoitussaarta kiertää lähes suoraan merestä nouseva rantavarustus.
• 
  Linnoituksen sisäpiha. Kuvassa vasemmalla läntisen kasarmin rauniot ja oikealla restauroitu pohjoinen kasarmi.
• 
  Museovirasto on restauroinut linnoituksen rakenteita 1960-luvulta lähtien.

• Maailman ja Suomen Suuratlas. Helsinki: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12598-9.
• Lappalainen, Wolke, Pylkkänen: Suomen sodan historia 1808–1809. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura / Karttakeskus, 2008. ISBN 978-951-593-197-9.
• Suomalaiset linnoitukset. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011. ISBN 978-952-222-275-6.

• Sampo Ahto: Suomenlahden rauniolinnat. Helsinki: Sotasokeat ry, 1977. Sivut 71–98.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Svartholman merilinnoitus Wikimedia Commonsissa

• Svartholman ravintola (Arkistoitu – Internet Archive)
• Svartholman merilinnoitus; Luontoon.fi, Metsähallitus