Svanit

Svanit (myös svaneetit, svaanit;[1] omakielinen nimitys mušwän, monikossa šwanär[2]) ovat Georgiassa asuva svanin kieltä puhuva etninen ryhmä.[3]

Svanitalonpoika 1800-luvun lopun valokuvassa.

Asuinalue, lukumäärä ja kieli

Svanit elävät Georgian luoteisosassa Kaukasuksen pääjonon eteläpuolisella vuoristoseudulla. Svanetiaksi kutsuttu alue käsittää Engurin ja Tskhenistskalin yläjuoksut.[3] Hallinnollisesti se jakautuu Mestian ja Lentekhin piireiksi.[4] Nykyään svaneja on myös Abhasian Kodorin laaksossa[2] sekä talven 1986–1987 tuhoisten lumivyöryjen jälkeen Marneulin alueella Tbilisin eteläpuolella.[4] Aikaisemmin he asuivat huomattavasti laajemmalla alueella, johon kuului Kubanin yläjuoksu Kaukasuksen pohjoispuolella.[5]

Neuvostoliiton vuoden 1926 väestönlaskennassa rekisteröitiin 13 200 svania. Myöhemmin heitä on pidetty georgialaisina. Nykyään svaneja arvioidaan olevan noin 50 000 henkeä.[3]

Svanin kieli kuuluu kartvelilaisiin kieliin, joiden keskuudessa sillä on erillinen asema. Kieli jakautuu neljään päämurteeseen, joiden paikallismurteet poikkeavat usein huomattavasti toisistaan. Kirjakielenään svanit ovat aina käyttäneet georgiaa.[2] Nykyään monet heistä osaavat myös venäjää.[4]

Elinkeinot, yhteiskunta ja kulttuuri
Ušgulin kylä puolustustorneineen.

Perinteisiä elinkeinoja ovat maanviljely ja karjanhoito. Tärkeimpiin viljelyskasveihin kuuluvat vehnä, ruis, ohra ja kaura. Kotieläiminä pidetään nautoja, sikoja, vuohia ja lampaita. Lisäksi harjoitetaan mehiläistenhoitoa ja metsästystä. Aikaisemmin miehet kävivät talvisin ansiotöissä muualla Georgiassa ja Pohjois-Kaukasiassa.[6]

Svanien kylät koostuivat ennen muutamasta kymmenestä puolustustornein varustetusta kolmikerroksisesta kivitalosta. Rakennustavaltaan ne muistuttavat Georgian koillisosan, Ossetian, Ingušian ja Dagestanin vuoristoseutujen asutuksia. Vanhoja puolustustorneja on säilynyt eniten Ylä-Svanetian itäosassa.[6]

Yhteiskuntajärjestyksen perustana oli aikaisemmin lähikylien muodostama yhteisö, jonka asiat ratkaistiin vaaleilla valitun päällysmiehen johtamassa neuvostossa. Perheet muodostivat yleensä samassa kylässä asuvia patrilineaarisia ja eksogamisia klaaneja. Tapakulttuuriin kuului verikosto.[7]

Keskiajalla svanit olivat tunnettuja kultaseppiä ja metalliesineiden valmistajia. Suullinen kansanperinne käsittää yhteisgeorgialaisten piirteiden lisäksi myös pohjoiskaukasialaisen nart-eepoksen aineksia. Svaneilla on omaperäinen moniääninen kuorolaulutyyli.[8]

Lähteet
  1. Uusi tietosanakirja, 20. osa, s. 63. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1965.
  2. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom III, s. 12. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
  3. Millar, James (editor in chief): Encyclopedia of Russian History, s. 1504. New York: Macmillan Reference USA, 2004. ISBN 0-02-865907-4.
  4. Encyclopedia of World Cultures: Volume VI, Russia and Eurasia / China, s. 343. New York: G.K. Hall & Company, 1994. ISBN 0-8161-1810-8.
  5. Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 23, s. 23. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1976.
  6. Encyclopedia of World Cultures: Volume VI, Russia and Eurasia / China, s. 344. New York: G.K. Hall & Company, 1994. ISBN 0-8161-1810-8.
  7. Encyclopedia of World Cultures: Volume VI, Russia and Eurasia / China, s. 344–346. New York: G.K. Hall & Company, 1994. ISBN 0-8161-1810-8.
  8. Encyclopedia of World Cultures: Volume VI, Russia and Eurasia / China, s. 346. New York: G.K. Hall & Company, 1994. ISBN 0-8161-1810-8.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.