Suwannee
Suwannee eli Suwanee on joki eteläisessä Georgiassa ja pohjoisessa Floridassa Yhdysvalloissa. Se on noin 396 kilometrin pituinen luonnontilainen tummavetinen joki.[1]
Suwannee | |
---|---|
Suwannee-joki Floridassa |
|
Alkulähde |
Okefenokeen suot, Georgia |
Laskupaikka |
Meksikonlahti, Florida |
Maat | Yhdysvallat |
Pituus | 396 km |
Suwannee sijaitsee muinaisen salmen kohdalla, joka aikoinaan erotti saarena olleen Floridan niemimaan manteresta.
Joen kulku
Joki alkaa Okefenokeen soilta Fargosta, Georgiasta. Sieltä se virtaa lounaaseen Floridaan, jossa se virtaa kalkkikivipitoisten maiden halki. Lähellä White Springsiä se kääntyy länteen, ja siihen laskevat sivujoet Alapaha ja Withlacoochee, joiden valuma-alue käsittää suuren osan eteläistä ja keskistä Georgiaa. Joen mutkitteleva osuus on Floridan Hamiltonin piirikunnan etelärajana. Myöhemmin joki kääntyy etelään lähellä Ellavilleä ja jälleen lounaiseen lähellä Luravilleä. Siihen laskee idästä Branford pian Branfordin jälkeen, minkä jälkeen joki kääntyy etelään ja laskee Meksikonlahteen lähellä Suwanneen kaupunkia.
Nimen alkuperä
Joen nimen alkuperälle on esitetty useita selityksiä:
- Jerald Milanovichin mukaan nimi Suwannee johtuu alueella 1600-luvulla toimineen espanjalaisen lähetyssaarnaajan nimestä San Juan de Guacara. Nimi olisi ensin lyhentynyt muotoon San Juan-ee, josta se olisi muuntunut nykyiselleen.
- Etelä-Floridan yliopiston verkkosivujen mukaan timucian kielessä sana Suwani tarkoittaa kaikujokea, kaislajokea, syvää vettä tai mutkittelevaa jokea.[2]
- William Brightin mukaan "Suwanee" johtuu cherokeekylän nimestä Sawani.[3]
Historia
Suwannee-joen seutu on ollut asuttu jo tuhansia vuosia. Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosituhannella sen tienoilla vallitsi Weedon-saaren arkeologinen kulttuuri ja vuoden 900 aikoihin siitä kehittynyt paikallinen kulttuuri, joka tunnetaan Suwanneen laakson kulttuurina.
1500-luvulla jokilaaksossa asui kaksi lähisukuista timucuakielistä kansaa, yustagat joen länsi- ja pohjoisutinat itäpuolella.[4]
1700-luvulla joen varrella asuivat seminolit.
Höyrylaiva Madison liikennöi joella ennen Yhdysvaltain sisällissotaa, ja White Springsin alueella sijainneet rikkipitoiset lähteet tulivat suosituksi terveyskylpylöinä. 1800-luvun lopulla alueella toimi 14 hotellia.
Suwannee lauluissa
Suwannee-joen ranta mainitaan laulajan kaipaamana kotiseutuna Stephen Fosterin vuonna 1851 kirjoittamassa tunnetussa laulussa Old Folks at Home, jossa sen nimi esiintyy muodossa Swanee River[5], alkuperäisessä versiossa murteellisesti muodossa Swanee Ribber.[6]
Foster itse ei ollut koskaan käynyt Floridassa eikä nähnyt Suwannee-jokea. Kun hän kirjoitti laulua ja oli saanut sen muilta osin lähes valmiiksi, hän kuitenkin tarvitsi siihen jonkin Yhdysvaltojen eteläosassa sijaitsevan joen nimen, jonka oli oltava kaksitavuinen sopiakseen laulun rytmiin. Sitä varten hän kysyi veljeltään Morrison Fosterilta, tunsiko hän jonkin sellaisen joen nimen. Yazoota ja Pee Deetä ehdotettiin, mutta Stephen Foster hylkäsi molemmat. Kun he etsivät sopivaa joen nimeä kartasta, he löysivät Suwannee-joen, jonka nimi kuitenkin oli lyhennettävä muotoon "S'wanee", jotta se sopisi rytmiin.[6][7] Vuonna 1935 laulu julistettiin Floridan osavaltion lauluksi.[6] Kun laulun sanoja ei kuitenkaan kaikilta osin voitu pitää poliittisesti korrekteina, vuonna 1983 laulun virallisen version sanoitukseen tehtiin useita muutoksia.[6] Useilla Suwannee-joen ylittävillä silloilla on kyltti, jossa ilmoitetaan kyseessä olevan "historiallinen Suwannee-joki" ja joissa on myös laulun ensimmäisen säkeen nuotit.
Fosterin laulusta on olemassa ainakin kaksi suomennosta, joista toisen (nimellä "Synnyinseutu") on tehnyt R. R. Ryynänen[5] ja toisen Kullervo (nimellä "Vanhempien koti").[7] Koska laulussa esiintyvä joen nimi Swanee muistuttaa englannin kielen sanaa swan ’joutsen’, joen nimi on kummassakin, muutoin toisistaan täysin poikkeavassa, versiossa suomennettu "Joutsenvirraksi".
Joki mainitaan myös George Gershwinin laulussa Swanee, jonka on sanoittanut Irving Caesar ja jonka teki tunnetuksi Al Jolson.
Molemmissa lauluissa viitataan banjon soittoon ja elämään plantaaseilla, tosin sellaisena kuin ne ennen Yhdysvaltain sisällissotaa olivat tyypillisiä enemmänkin Etelä-Carolinalle kuin Etelä-Georgialle ja Pohjois-Floridalle soineen ja pienine maatiloineen.
Don Ameche esitti Fosteria fiktitiivisessä elämäkerrallisessa elokuvassa S'wanee River vuodelta 1939.
Virkistyskäyttö
Floridan ympäristönsuojeluviranomaiset, Suwanneen vesipiiri, kaupungit, liikeyritykset ja kahdeksan piirikunnan asukkaat ovat käynnistäneet Suwannee River Wilderness Trail -nimisen yhteishankkeen. Joella liikennöidään 274 kilometrin pituista laivalinjaa, joka uluttuu Stephen Foster Folk Culture Centerin valtionpuistosta Meksikonlahdelle.
Joen alajuoksun varrella on suojelualue, Lower Suwannee National Wildlife Refuge, jossa voi tarkkailla ja valokuvata lintuja ja villieläimiä, kalastaa tai liikkua kanootilla ja jossa pidetään myös opastettuja kävelyretkiä. Alueella on pitkospuupolkuja ja lintutorneja, ja myös ajoreitti on rakenteilla.
Viime vuosina Suwanneen varrella on pidetty monia musiikkitapahtumia. Magnolia Festival, SpringFest ja Wanee on pidetty vuosittain Live Oakissa joen rannalla. Niissä ovat esiintyneet muun muassa Vassar Clements, Peter Rowan, David Grisman, Allman Brothers Band ja String Cheese Incident.
Joen ylittävät sillat
Silta | Tie | Kuva | Sijainti | ID-numero | Koordinaatit |
---|---|---|---|---|---|
Georgia | |||||
Suwannee River Sill | Okefenokee National Wildlife Refuge | ||||
Yhdysvaltain valtatie 441 Georgian osavaltion tie 89 Georgian osavaltion tie 94 |
Edith, Fargo |
Silta | Tie | Kuva | Sijainti | ID-numero | Koordinaatit |
---|---|---|---|---|---|
Florida | |||||
CR 6 | 290027 | ||||
Ed Scott Bridge | Yhdysvaltain valtatie 41 | White Springs | 290083 | ||
J. Graham Black-Joseph W. McAlpin Bridge | Floridan tie 136 | White Springs | 290030 | ||
Yhdysvaltain valtatie 75 | |||||
Old US 129 Bridge | 93rd Drive (Closed) |
Suwannee Springs | |||
Yhdysvaltain valtatie 129 | Suwannee Springs | 320019 | |||
Floridan maantie 249 | 320052 | ||||
Rautatiesilta | CSX Transportation -rautatie | Ellaville, Florida | |||
Hillman Bridge( Old Ellaville Bridge) | Vanha Yhdysvaltain valtatie 90 (suljettu) |
Ellaville, Florida | |||
Yhdysvaltain valtatie 90 | Ellaville, Florida | 350062 | |||
Interstate 10 | Suwannee River State Park | ||||
Paikallistie 250 | Dowling Park | 370018 | |||
Hal W. Adams Bridge | Floridan tie 51 | Mayo - Luraville | 330009 | ||
Drew Bridge | Suwannee & San Pedro Railroad | ||||
Frank R. Norris Bridge | Yhdysvaltain valtatie 27 | Branford, Florida | |||
W. O. Cannon - D. W. McCollister Bridge | Paikallistie 340 | Bell | 310002 | ||
Nature Coast State Trail | Old Town | ||||
Joe H. Anderson Sr. Bridge | Yhdysvaltain valtatie 19 Yhdysvaltain valtatie 98 Yhdysvaltain valtatie 27 |
Fannins Springs | 300031, 300061 |
Lähteet
- Jerald T. Milanich: Laboring in the Fields of the Lord: Spanish Missions and Southeastern Indians. University Press of Florida, 2006. ISBN 0-8130-2966-X.
- John E. Worth: Timucua Chiefdoms of Spanish Florida. Volume 1: Assimilation. University Press of Florida, 1998. ISBN 0-8130-1574-X. Teoksen verkkoversio.
- Florida Dept. of Transportation, Florida Bridge Information (PDF) dot.state.fl.us. Arkistoitu 22.2.2012. Viitattu 14.8.2015.
Viitteet
- U.S. Geological Survey. National Hydrography Dataset high-resolution flowline data. National map. viewer.nationalmap.gov.
- The Suwannee River, Exploring Florida: A Social Studies Resource for Students and Teachers College of Education, University of South Florida. Viitattu 14.8.2015.
- William Bright: Native American placenames of the United States, s. 466–467. University of Oklahoma Press, 2004. ISBN 978-0-8061-3598-4. Teoksen verkkoversio.
- Worth vol. I, pp. 28–29.
- Ahti Sonninen, Martti Räisänen, Olga Naukkarinen: ”Synnyinseutu (Old Folks at Home)”, Laulan ja soitan, Oppikouluja varten, s. 272. Otava, 1968.
- Florida State Song, "S'wanee River (Old Folks at Home) netstate.com. Viitattu 12.8.2015.
- ”Vanhempieni koti”, Suuri toivelaulukirja 3, s. 152-153. Musiikki Fazer, Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1979. 951-643-642-0.