Suvivirsi

Virren tekstin taustalla on myös arveltu saksalaislähdettä.[4][5] Ruotsinkielisen alkutekstin sanoituksen pohjana on arveltu olleen keskiaikaisia maallisia runoja,[6] tai keskiaikainen eroottinen runo 1200-luvulta. Runossa päähenkilö johdattelee naista keväiselle niitylle rakastelemaan kanssaan.[7] Vuodelta 1582 olevan Piae Cantiones -kokoelman lopussa on kevätruno ”Tempus adest floridum”, jolla on silmiinpistäviä yhtäläisyyksiä Suvivirren kanssa, ja samoilla sanoilla alkaa teksti 1200-luvun alusta olevassa Carmina Burana -kokoelmassa.[4] ”Tempus adest floridum” on julkaistu ruotsinkielisenä käännöksenä 1619 Laurentius Jonae Gestritiuksen julkaisemassa kokoelmassa Några Psalmer, Andelige Wijsor och Loffsonger.[8]

On otaksuttu, että virren ruotsinkieliset sanat kirjoitti Gotlannin superindententti Israel Kolmodin kesäisellä saarnamatkallaan vuonna 1694. Perimätiedon mukaan hän sai niihin innoituksen Hångerin lähteellä lähellä Visbyä[9]. Tästä ei kuitenkaan ole varmuutta, ja siksi virsikirjassa sanoittaja on ilmoitettu näin: ”Israel Kolmodin (?) 1694”. Samoin se, että virsi on painettu samoihin aikoihin, kun Kolmodin otti vastaan superindententin viran, vahvistaa olettamusta, että hän ei olisi sen kirjoittaja.[8] Virsi julkaistiin vuonna 1694 ilmestyneessä virsikirjassa (julkaisijana Jesper Svedberg), mutta kirjan painos sensuroitiin koska sen nähtiin sisältävän väärää oppia, ja tämän virren väitettiin sekoittavan maallisen ja hengellisen ilon[8]. Virsi julkaistiin vuoden 1695 virsikirjassa (ns. Karoliininen virsikirja), sillä kirjoja ei haluttu jo toistamiseen ottaa pois yleisön saatavilta.[10] Virsi oli kirjassa numerolla 317, otsikolla "En sommarvisa". Otsikko on ollut hieman harhaanjohtava, kuvaavan virsi alkavaa kesää.[8]

Virsi on suomennettu uskollisesti ruotsinkielisen runon mukaan ja suomentaja on mahdollisesti virsikirjatoimikunnan puheenjohtaja Erik Cajanus vuonna 1700[11], mutta varmuutta asiasta ei ole. Se otettiin mukaan vuoden 1701 virsikirjaan.[4] Suomennosta on uudistettu vuosina 1867 ja 1937.

Virren säveltäjää ei tunneta, joten virsikirjassa on merkintä ”Ruotsissa 1697”. Melodiaa pidetään ruotsalaisena kansansävelmänä[12] ja se on julkaistu vuoden 1697 koraalikirjassa tämän virren sävelmänä.

Suomen ruotsinkielisessä virsikirjassa sekä Ruotsin kirkon virsikirjassa virren sävelmä poikkeaa muutaman nuotin verran Suomessa suomenkielellä käytetystä sävelmästä. Ero on virren kunkin säkeistön 1. ja 3. säkeen lopussa, jossa alkuaan on ollut saman sävelen toisto. Suomessa sitä lauletaan suomeksi kuitenkin K. J. Moringin 1800-luvulla tekemän sekakuorosovituksen mukaisesti, jossa ensimmäisen säkeen lopussa esiintyi ylöspäinen asteikkokulku, ja se vakiintui myöhemmin suomenkieliseen virsisävelmään.

Virsi alkaa luonnonkuvauksella, joka on harvinainen piirre 1600-luvulla syntyneissä virsissä. Toisessa säkeistössä tulee mukaan opettava sisältö, joka vahvistuu kolmannessa: luonto muistuttaa ihmistä Jumalan hyvyydestä, ja lintujen laulu on seurattava esimerkki Jumalan ylistämiseksi. Virren hengellinen ydin on neljännen säkeistön rukouksessa: "Oi Jeesus Kristus jalo / ja kirkas paisteemme, / sä sydäntemme valo, / ain asu luonamme".[9]

Virren viidennen säkeistön kielikuvat, joissa Jeesusta verrataan Saaronin liljaan ja laulajan sielua Libanoniin, viittaavat Raamatun Laulujen lauluun.[9][13][14] Kuudennessa säkeistössä pyydetään siunausta maan sadolle, ja virsi päättyy rukoukseen hengellisestä ravinnosta.[9]

Kirkoissa suvivirsi lauletaan yleensä juhannuspäivän jumalanpalveluksessa.[9] Se on Suomen ev. lut kirkon Evankeliumikirjassa alkuvirsisuositus juhannuspäivälle.[15] Virsi on yleinen myös kesän häätilaisuuksissa.

Vuonna 2004 virsikirjan jumalanpalvelusliitteeseen otettiin suvivirren melodiaan tehty toinen sanoitus, joka alkaa sanoin: ”Se tuntee onnen syvän”. Sanat on kirjoittanut Pirjo Vahtola vuonna 2002, ja tekstiä on muokannut Niilo Rauhala vuonna 2003. Laulu on numeroltaan 822 ja kuuluu avioliiton solmimisen osastoon.

Suomessa koulujen päättäjäisjuhlissa lauletaan tavallisesti kolme ensimmäistä säkeistöä.[16] Suvivirren asemasta koulujen kevätjuhlassa on keskusteltu viime vuosina. Eduskunnan perustuslakivaliokunta linjasi keväällä 2014, että koulujen perinteisiin juhliin voi sisältyä uskonnollista alkuperää olevia traditioita ja että yksittäinen virsi ei tee tilaisuudesta uskonnonharjoittamista.[17]

Ruotsin kirkon virsikirjassa on virrestä Suomen kirkon virsikirjan tekstiin nähden hieman erilainen käännös, joka pohjautuu vuoden 1986 virsikirjan (Den svenska psalmboken) tekstiin. Virren numero on 199, siinä on viisi säkeistöä ja sen alkusanat ovat "Jo joutuu armas aika".[18] Suomenkielinen teksti on virsikirjan käännöstyöryhmän muokkaama 1998, sekä 5. säkeistö on Pekka Kivekkään uudelleen 1998 kääntämä.

Virsi on myös Hengellisessä laulukirjassa, laulu 586 ja Helsingin katolisen hiippakunnan Cantemus-virsikirjassa virsi 302.[19]

Helsingin Sanomat pyysi keväällä 2009 lukijoitaan nimeämään oman ”onnen laulunsa”, ja yli 800 ehdotetun kappaleen joukossa Suvivirsi oli yksi 35:stä eniten mainintoja saaneesta[20][21].

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä Suvivirren laulaminen ja sen kuunteleminen koulujen kevätjuhlassa on uskonnon harjoittamista.[27] Helsingin yliopiston vapaa-ajattelijayhdistys Prometheus kanteli asiasta oikeusasiamiehelle, joka kuitenkin lausui kantelun perusteella vuonna 2013, että ”suvivirsi on vahvasti suomalaiseen traditioon vakiintunut ja perinteinen osa koulujen kevätjuhlia” ja että ”vallitsevassa kulttuuriympäristössämme suvivirren mainittu sisältö ei aiheuta sitä, että koulun päättäjäistilaisuudesta muodostuisi uskonnonvapauden negatiivisen ulottuvuuden kannalta kielletyllä tavalla luonteeltaan uskonnollinen tilaisuus”.[28] Eduskunnan perustuslakivaliokunta tekikin sitten Suvivirrestä linjauksen, jonka mukaan koulujen perinteisiin juhliin voi sisältyä uskonnollista alkuperää olevia traditioita. Yksi virsi ei tee tilaisuudesta vielä uskonnollista.[17]

• Lisää luettavaa aiheesta Suvivirsi on Wikiaineistossa
• Virsi 571: Jo joutui armas aika. Suomen evankelis-luterilainen kirkko.
• Virsi 318. Jo joutuu armas aika. Vanha Virsikirja 1701
• Suvivirsi Ylen Elävässä arkistossa.
• Suvivirsi kitaralla. keepandshare.com
• Suvivirsi saksaksi ja englanniksi laternanblogi.blogspot.fi
• Onnela, Tapio: Agricolan julkaisusarjan uusin julkaisu käsittelee Suvivirttä Agricolan tietosanomat. 31.5.2019. Agricola - Suomen humanistiverkko. Viitattu 1.6.2019.