Suviseurat

Lestadiolaissaarnaajat kokoontuivat jo herätyksen alkuaikoina 1800-luvulla yhteen keskustelemaan opillisista asioista ja lähetystyöstä. Näitä saarnaajakokouksia alettiin pitää säännöllisemmin vuodesta 1872 Lannavaarassa Vittangin pitäjässä.[2] Vuonna 1888 Lannavaaraan valmistui Ruotsin prinsessa Eugenian rahoittama Lapin lähetyskoulu.[3] Tässä rakennuksessa alettiin pitää vuosittain, usein helmikuussa, kokouksia ja suuria seuroja.[2] Rakennuksessa oli nelisenkymmentä huonetta.[3]

Lannavaaran ulkopuolella pidettyjä suuria kokoontumisia olivat Ylitornion Alkkulassa ja Helsingissä pidetyt kokoukset.[4] Vuonna 1875 Alkkulassa pidettyyn kokoukseen osallistui arviolta noin 100 saarnaajaa ja 2 000 seuravierasta.[5] Vuonna 1889 pidettiin saarnaajakokous Helsingissä. Siellä käsiteltiin opillisia asioita ja lähetystyötä.[6] Tilaisuus kesti 11 päivää, ja sinne kokoontui lestadiolaissaarnaajia aina Lapista ja Pietarista saakka.[6]

Suviseurat on jatkumo Lannavaaran kokouksille. Uusheräys ei osallistunut Lannavaaran kokouksiin ollenkaan ja esikoislestadiolaiset lopettivat niissä käynnin vuonna 1897.[7] Lannavaaran kokouksien pitämistä jatkettiin Juhani Raattamaan toivomuksesta, ja niihin osallistuivat enää vanhoillislestadiolaiset.[8] Vuonna 1906 vanhoillislestadiolaiset kokoontuivat Ouluun keskustelemaan opillisista kysymyksistä ja lähetystyöstä. Samassa kokouksessa perustettiin Ouluun Lähetystoimen päätoimisto. Samalla pidettiin seuroja. Kokoukseen osallistui noin 90 saarnaajaa ja 2 000 seuravierasta.[9]

Vuosikokousseurat pidettiin aluksi talvella. Ensimmäisen kerran seurat pidettiin kesällä vuonna 1912 Rovaniemellä. Seurat siirrettiin kesälle paremman sään vuoksi. Alkuaikoina seurat pidettiin keskellä viikkoa, mutta vuoden 1964 jälkeen ne on pidetty viikonloppuisin. 1950-luvulla vuosikokousseuroja alettiin yleisemmin kutsua suviseuroiksi. Ennen suviseuroihin tultiin kävellen tai hevosella. Myöhemmin tultiin junalla, minkä vuoksi suviseurat järjestettiin yleensä lähellä rautatietä. Joskus saatettiin tilata kokonainen juna seuravieraiden kuljetusta varten ja seuravieraille myönnettiin alennuslippuja.

Seurapuheet ja laulut ovat kuuluneet alusta asti tapahtuman ohjelmaan. Jumalanpalveluksia on järjestetty sunnuntaisin vuodesta 1917 lähtien lähialueiden kirkoissa. 1960-luvulta lähtien jumalanpalvelus on pidetty myös suviseurateltassa.

Suviseurojen väkimäärä on kasvanut vuosien kuluessa, ja vieraita tulee yhä enemmän myös ulkomailta. Vuonna 1914 Oulaisissa suviseurojen väkimäärä oli 8 000 henkeä. Vuonna 1918 Lounaispuistossa Jyväskylässä oli tuhat vierasta omin eväin. Vuonna 1937 Jyväskylän Seminaarinmäellä oli 4 000 seuravierasta. Vuonna 1958 Hippoksella väkimäärä oli noin 15 000 henkeä. Vuonna 1967 Jämsässä väkimäärä oli 30 000 seuravierasta. Vuonna 1987 Hankasalmella väkimäärä oli 65 000 henkeä. Porissa 2017 vieraita oli lauantaina 87 000.[10] Suviseurojen väkimäärä lasketaan kertoimien avulla. Esimerkiksi autolla ja asuntoautolla on oma kertoimensa. SRK:n mukaan luotettava tulos kävijämääristä on tärkeää erityisesti huollon kannalta. Suviseuroista ei lasketa eri päivien kävijämääriä yhteen, vaan luku on lauantailta, jolloin alueella on eniten ihmisiä.[11]

Puhuja saarnaa seuraväelle. Perho 2005.

Suviseurojen ohjelmana on seurapuheet eli saarnat, joita pidetään yhteensä noin 40. Seurapuhujina ei ole naisia. Suviseurat kestävät perjantaista maanantaihin, mutta osa seuravieraista saapuu paikalle jo keskiviikkona. Keskiviikkona ja torstaina pidetään aattoseurat. Lauantaina seurateltassa on ehtoollinen, jolla käy 20 000–30 000 seuravierasta[12]. Sunnuntaina seurateltassa on jumalanpalvelus, ja jumalanpalveluksia pidetään myös lähialueiden kirkoissa. Suviseurojen yhteydessä pidetään myös SRK:n vuosikokous, puhujien ja seurakuntavanhinten kokous sekä kansainvälisyysilta ulkomaalaisille. Vuosikokous ja puhujienkokous ovat suljettuja tilaisuuksia, joissa median edustajien ei sallita olevan paikalla. Vuosikokouksessa jäsenyhdistysten eli paikallisten rauhanyhdistysten valitsemat edustajat päättävät tavanomaisista yhdistyslain mukaisista kysymyksistä.

Suviseuroissa on keskusteltu ajankohtaisista asioista ja SRK on antanut niissä julkilausumia erilaisista asioista kuten ehkäisystä, alkoholista ja televisiosta 1960-luvulla. Uusimmat julkilausumat on annettu vuosina 1994, 2002 ja 2005. Vuonna 2005 ilmaistiin huoli Jumalan sanan väheksymisestä ja kerrottiin vanhoillislestadiolaisten torjuvasta suhtautumisesta avoliittoon sekä eutanasiaan ja torjuttiin samaa sukupuolta olevien suhteiden toteuttaminen syntinä, vaikkei taipumus itsessään ole syntiä[13].

Suviseuroissa saatetaan joskus pitää myös tiedotustilaisuuksia, joissa myös saatetaan tiedottaa liikkeen hengellisestä opeista[14]. Esimerkiksi vuonna 2009 Oripäässä tiedotettiin SRK:n lapsi- ja nuorisotyöstä sekä liikkeen kannasta ehkäisyyn[15] ja vuonna 2010 Liperissä seurajärjestelyistä sekä avioliitosta ja pyhyydestä[16].

Valtaosa seuravieraista on lapsia ja nuoria, sillä vanhoillislestadiolaiset perheet ovat suomalaisittain ajatellen erittäin suuria[17]. On arvioitu, että herätysliikkeen piirissä elää tätä nykyä yli 50 000 alle 18-vuotiasta. Ainoa erityisesti nuorille suunnattu ohjelma on perjantai-illan alustus.

Seurat ovat myös lähetystapahtuma, joten puheet tulkataan viidelle kielelle sekä viittomakielelle. Lisäksi suviseuroissa toimii suviseuraradio, joka lähettää saarnoja ja ohjelmaa noin kolmen miljoonan suomalaisen kuuluville sekä Internetin kautta kaikkialle maailmaan. Saarnojen välillä se tarjoaa toimitettua ohjelmaa lestadiolaisuudesta. Suviseura-alueella toimii myös lyhytkantoinen radiolähetin, jolta voi kuunnella saarnoja tulkattuna neljälle kielelle. Vuodesta 2004 alkaen saarnat on tallennettu internetiin kuunneltavaksi myöhemmin. Yle radioi kaksi saarnaa sunnuntaisin kello 18.00. Ylen valtakunnallinen radiointi on järjestetty vuoden 1939 Kemin suviseuroista lähtien.

Suviseurat on kansainvälinen tapahtuma. Liput kuvaavat maita, joissa SRK:lla tai sen sisarjärjestöillä on säännöllistä seuratoimintaa.

Alueena on yleensä laaja noin yhden neliökilometrin peltoaukea tai lentokenttä. Keskellä suviseura-aluetta on keskusaukea, jolla sijaitsee apteekki, ensiapu, info, grilli, isoteltta, juhlaportti, kioski, pankki, posti, ruokala ja SRK:n kirjamyymälä. Keskusalueen ympärillä on majoitusalueet, joille majoittautuu suurin osa vieraista asuntoautoihin, -vaunuihin ja telttoihin. Suomalaisen elintason kohotessa telttojen määrä on vähentynyt asuntovaunujen ja -autojen osuuden kasvaessa. Alueille on ripoteltu myymälöitä ja vessoja sekä yksi suihkupiste. Alueen laitamilla on pysäköintialueita, jonne voi pysäköidä kulkuneuvon käydessään alueella ilman yöpymistä. Hetkellisesti suviseura-alueesta tulee Suomen 11. suurin kaupunki Porin jälkeen.[18]

Saarnat kuuluvat isossa teltassa mutta myös muualla seurakentällä kaiutinjärjestelmän avulla. Kentälle on sijoitettu noin 200 kaiutinpylvästä. Ensimmäisen kerran kovaäänisiä on käytetty suviseuroissa Rovaniemellä vuonna 1931. Vuonna 1981 äänentoistoa parannettiin kehämenetelmällä päällekkäisen kaiun eliminoimiseksi.

Seuraorganisaatio pitää suviseurojen alla ja suviseurojen aikana tiedotustilaisuuksia, joissa kerrotaan mm. seurajärjestelyistä. Myös SRK on pitänyt tiedotustilaisuuden suviseurojen aikana. Niissä on käsitelty esim. liikkeen kantaa ajankohtaisiin aiheisiin. Suviseuroissa on ollut myös julkistustilaisuus, jossa on julkaistu SRK:n uusia kirjoja ja äänitteitä. Suviseuroista valmistetaan suviseurajulkaisu, joihin vuoteen 2012 saakka koottiin seurapuheet ja tietoa SRK:n toiminnasta. Vuodesta 2013 suviseurajulkaisussa ainoastaan avajaistilaisuuden puheet on litteroitu. Muut puheet ovat liitteenä mp3-muodossa. Suviseuroista tehdään verkkosivut. Sotkamon suviseuroista tehtiin myös wap-sivut.

Nettisivuilta on ollut mahdollista perehtyä suviseurojen tapahtumiin, kokousten julkilausumiin ja kuunnella puheita myös jälkikäteen.

Suviseuroja varten valmistettiin postin erikoisleima, jota sai vain suviseurojen ajan. Ensimmäisen kerran erikoisleima (nro 389) julkaistiin vuonna 1966 Oulussa. Suviseuroista on perinteisesti lähetetty tervehdyssähke arkkipiispalle, hiippakunnan piispalle, Suomen presidentille, maaherralle ja sisarjärjestöille Amerikoihin ja Ruotsiin.[19]

Juhlaportti vuoden 2018 suviseuroissa.

Suviseurojen näkyvimmät maamerkit ovat keskusalueella sijaitsevat seurateltta, juhlaportti ja lippurivi. Ennen kännyköiden yleistymistä ilmoitustaulu, jolle vieraat kiinnittivät tapaamistoiveitaan, oli useita metrejä pitkä ja hyvin näkyvä maamerkki.

Suviseurapaikkakunnat on jaettu alustavasti vuoteen 2024 asti, jolloin ne on tarkoitus pitää Pudasjärvellä.[26]

Poikkeukset

Suviseurat on järjestetty usein peltoaukealla.[27]

• (†) Vuoden 1915 suviseurat Ruotsin Alakainuussa (Nederkalixissa) peruuntuivat lavantauti-epidemian vuoksi.
• (††) Vuonna 1941 suviseurojen piti olla Haapajärvellä, mutta jatkosodan takia ne jäivät pitämättä.
• (†††) Vuoden 1944 suviseurat Nivalassa jäivät myös pitämättä jatkosodan takia virallisesti, mutta koska peruutusviesti ei tavoittanut kaikkia, paikalle saapui seuravieraita ja puhujia noin tuhat ja seurat pidettiin.
• (††††) Vuonna 2020 suviseurat päätettiin toteuttaa radio- ja nettiseuroina koronaviruspandemian vuoksi. Reisjärvelle suunnitellut suviseurat siirrettiin pidettäväksi vuonna 2021.[28]
• (†††††) Vuonna 2021 Reisjärven suviseurat päätettiin toteuttaa radio- ja nettiseuroina koronaviruspandemian vuoksi.

Vuoden 1936 suviseuroja siirrettiin myöhemmäksi, 7.–9. päiväksi heinäkuuta eduskuntavaalien takia. Vuoden 1922 Viipurin suviseurat sekä vuoden 1951 suviseurat Rovaniemellä pidettiin ennen juhannusta. Maanantai tuli vakinaiseksi seurapäiväksi vuonna 1966.

Vaikka Suviseurat ovat erityisesti Suomelle ominaisia, niitä järjestetään muuallakin. Näitä seuroja järjestetään Pohjois-Amerikassa, Ruotsissa, Venäjällä ja Virossa. Kooltaan ne ovat Suomessa järjestettäviä seuroja pienempiä. Niiden sisältö on sama kuin Suomessakin, eli ne koostuvat saarnoista ja lauluista.

• Palola, Ari-Pekka: Suvi on läsnä. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys, 2006. ISBN 951-843-077-2.
• Hautamäki, Aimo: Suviseuroja 100 vuoden ajan 23.6.2006. Kajaanin rauhanyhdistys. Viitattu 23. kesäkuuta 2006.
• SRK: Suviseurojen historiasta 2005. SRK. Viitattu 23. kesäkuuta 2006.
• Lohi, Seppo: Pohjolan kristillisyys. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys, 1997. ISBN 951-8940-69-X.
• Zidbäck, Aulis: Pohjolan suurin maallikkosaarnaaja. Juhani Raattamaan kristillisyydennäkemys ja suhde laestadiolaisuuden suuntamuodostukseen. Kysymys esikoisseurakunnasta. Otava, 1941.

• Taskila, Matti (toim.): Luonasi on elämän lähde: SRK:n suviseurat Maaningalla 2002. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys, 2002. ISBN 951-843-030-6.
• Palola, Ari-Pekka (toim.): Suvi on läsnä – Suviseurojen historia. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys, 2006. ISBN 951-843-077-2.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta suviseurat Wikimedia Commonsissa

• Suviseurojen verkkosivu