Suuret muinaiset

»[Minä ja kirjeystäväni] olemme huviksemme kehitelleet keinotekoista kansanperinnettä, jossa toistuvasti viittaamme toistemme lemmikkidemoneihin – niinpä [Clark Ashton] Smith käyttää minun Yog-Sothothiani ja minä käytän hänen Tsathogguaansa. Välillä livautan asiakkailleni haamukirjoittamiini kertomuksiin yhden tai kaksi omaa paholaistani. Siten meidän synkeä pantheonimme saa laajaa julkisuutta ja näennäistä uskottavuutta, josta se muuten jäisi paitsi. Koskaan emme kuitenkaan yritä huijata muita, vaan teemme selväksi, että kyse on sataprosenttisesta sepitteestä.»
(Lyhennelmä eräästä H. P. Lovecraftin kirjeestä.[1])

H. P. Lovecraftin novelleissa toistuu ajatus ihmistä edeltäneestä hirviömäisestä lajista, joka kauan sitten hallitsi maapalloa ja uneksii nyt meren tai maan syövereissä, valtansa uutta tulemista odottaen.[2] Vuosina 1925–1926 kirjoitettua ja 1928 julkaistua novellia ”Cthulhun kutsu” pidetään usein niin sanotun Cthulhu-taruston perustekstinä tai syntyhetkenä.[3] Lovecraft kertoi lainanneensa ”fiktiivisen mytologian” ajatuksen irlantilaiskirjailija Lordi Dunsanyn teoksesta The Gods of Pegana (1904).[4]

Cthulhu-tarinoissa suuret muinaiset kuvataan niin oudoiksi ja pelottaviksi, että pelkästään niiden näkeminen voi ajaa ihmisen hulluuteen.[5] ”Cthulhun kutsun” mukaan ”suurten muinaisten ylipappi Cthulhu” saapui seuraajiensa kanssa tähdistä miljoonia vuosia sitten ja rakensi maapallolle R’lyehin kaupungin. Myöhemmin R’lyeh upposi meren alle, missä ”kuollut Cthulhu odottaa uneksien”. Telepaattisten voimiensa avulla se on hankkinut itselleen seuraajia, jotka ympäri maailman irstailevat ja tarjoavat Cthulhulle ihmisuhreja. Kun ”tähdet ovat oikein”, suuret muinaiset palaavat valtaan palvojiensa tuella. Cthulhu itse kuvataan tarinassa ”mustekalan, lohikäärmeen ja ihmiskarikatyyrin” vastenmieliseksi sekoitukseksi.[6] Lovecraft esitti jumalhahmonsa alkuun mytologisessa valossa, mutta antoi niille myöhemmissä teksteissä näennäistieteellisen selityksen ja kuvasi ne maapallon ulkopuoliksi elämänmuodoiksi[7] tai vieraiden ulottuvuuksien asukeiksi.[5] Muiden kirjailijoiden teksteissä suuret muinaiset on usein tulkittu pahantahtoisiksi epäjumaliksi.[8]

Pienoisromaanissaan Hulluuden vuorilla Lovecraft antaa yksityiskohtaisen selonteon maapallon historiasta.[8] Avaruudesta saapui muinaisiksi (engl. Elder Things) kutsuttu laji, joka muistutti osin eläintä ja osin kasvia. Muinaiset hallitsivat maapalloa satojen miljoonien vuosien ajan ja loivat ensimmäiset elolliset olennot. Ne muovasivat alkulimasta shoggotheiksi kutsutut orjat, jotka rakensivat isännilleen valtavia kivisiä kaupunkeja. Noin 50 miljoonaa vuotta sitten maapallolle saapui Cthulhun rotu, joka koostui maapallolle vieraasta aineesta. Rotu kävi pitkän sodan muinaisia vastaan, mutta solmi myöhemmin rauhan. Rauhansopimuksessa muinaiset saivat meret ja vanhat mantereet, kun taas uudet mantereet annettiin Cthulhun rodulle. Sittemmin R’lyeh ja muut Cthulhun rodun kaupungit kuitenkin upposivat merten alle. Valtakautensa lopulla muinaiset loivat itselleen lemmikiksi ja ravinnoksi ”apinamaisen olennon” eli ihmisen. Muinaisten hallituskausi maan päällä päättyi Lovecraftin mukaan noin miljoona vuotta sitten, pitkän taantumisen ja ilmastonmuutoksen seurauksena.[9]

Jo Lovecraftin eläessä monet hänen kirjeystävänsä kirjoittivat pastisseja, joissa esiintyi suuria muinaisia ja muita irvokkaita olentoja.[10] Lovecraftin kuoltua August Derleth kehitteli hänen ajatuksiaan eteenpäin ja loi niiden pohjalta Cthulhu-taruston. Derleth erotti toisistaan pahat suuret muinaiset ja hyvät ”vanhemmat jumalat”. Muinaisina aikoina vanhemmat jumalat olivat karkottaneet suuret muinaiset niiden harjoittaman mustan magian vuoksi ja kävivät nyt jatkuvaa taistelua niitä vastaan.[11] Taustalla vaikutti katolilaisen Derlethin maailmankatsomus, joka poikkesi ateistisen ja pessimistisen Lovecraftin ajatuksista.[8] Lisäksi Derleth esitti muinaisten olevan elementaaleja: Cthulhu edusti vettä ja Nyarlathotep maata. Lovecraftin ohimennen mainitseman Hasturin Derleth tulkitsi ilman jumalaksi, vaikka Lovecraftin tarina jättää epäselväksi, onko Hastur ylipäätään elävä olento. Koska Lovecraftin tarinoissa ei esiintynyt tulielementaaliksi sopivaa olentoa, Derleth kehitteli tarkoitusta varten Cthugha-nimisen jumalan.[11]

Lovecraftin kuoltua tuli suosituksi kirjoittaa kokonaan hänen luomuksiinsa keskittyviä tarinoita. Lovecraftin eläessä hänen kirjeystävänsä olivat yleensä tyytyneet tekemään ohimeneviä viittauksia hänen hahmoihinsa.[12] Lovecraftin vielä eläessä suurista muinaisista kirjoittivat esimerkiksi Clark Ashton Smith, Robert E. Howard ja Henry Kuttner. Nuoremmat polven kirjailijoita ovat olleet muun muassa Ramsey Campbell, Brian Lumley ja Stephen King.[13]

Toisinaan suurista muinaisista erotetaan ”ulommat jumalat” (outer gods, myös ”toiset jumalat”, other gods). Tämä luokitus on peräisin Cthulhun kutsu -roolipelistä (1981) ja levisi kaunokirjallisuuteen vasta 1990-luvun lopulla.[14] Suuret muinaiset kuvataan usein persoonallisiksi ja aineellisiksi olennoiksi, kun taas toiset jumalat ovat kosmisten voimien henkilöitymiä.[15] Ulompia jumalia ovat esimerkiksi ”demonisulttaani” Azathoth,[16] portinvartija Yog-Sothoth[17] sekä naispuolinen tai androgyyni hedelmällisyydenjumala Shub-Niggurath.[18] Toisten jumalten sanansaattaja on Nyarlathotep,[8] joka kykenee ottamaan monenlaisia hahmoja ja jolla on lukemattomia maanpäällisiä palvojia.[19] Nykyään monet Lovecraft-tutkijat luopuvat yrityksistä luokitella Cthulhu-taruston olentoja.[20] Myöskään roolipelin uusin laitos ei tee eroa erilaisten jumalolentojen välille. Lovecraft itse ei luokitellut olentojaan ja käytti erilaisia termejä epäjohdonmukaisesti ja ristiriitaisesti.[21]

Monet suurista muinaisista on lainattu joko tosimaailman mytologioista tai varhaisemmasta kaunokirjallisuudesta. Usein Cthulhu-kirjailijat ottavat vapauden poiketa aiemmista kuvauksista.[22] Tosimaailman taruista omaksuttuja hahmoja ovat esimerkisi Bast (kissajumalatar muinaisessa Egyptissä),[23] Dagon (seemiläinen hedelmällisyydenjumala, joka mainitaan myös Raamatussa),[24] Hypnos (unen jumala Kreikan tarustossa)[25] ja Wendigo (lainaus Pohjois-Amerikan intiaanien tarustosta).[26]

Osa fiktiivisistä hirviöistä on kehittynyt lopulliseen muotoonsa useiden kirjailijasukupolvien myötä. Esimerkiksi Ambrose Biercen novellissa ”Haïta the Shepherd” (1893) mainittu Hastur on hyväntahtoinen jumala. Robert W. Chambers (1865–1933) käytti omassa tuotannossaan sanaa sekä henkilön- että paikannimenä.[27] Myös Lovecraft mainitsi Hasturin ohimennen novellissaan ”Kuiskaus pimeässä” (1931), minkä seurauksena myöhemmät Cthulhu-kirjailijat alkoivat viitata hahmoon.[11] August Derleth kehitteli Hasturista suuren muinaisen, ”jonka nimeä ei mainittaman pidä”, ja Dungeons & Dragons -roolipeliä varten julkaistu Deities & Demigods (1980) esitteli myöhemmin vakiintuneen ajatuksen, jonka mukaan pelkkä Hasturin nimen sanominen tuhoaa ihmisen.[27]

Dungeons & Dragonsiin julkaistiin 1980 lisäkirja Deities & Demigods, joka esitteli tosimaailman mytologian ohella myös suuria muinaisia ja Elric-kirjojen hahmoja. Chaosium-yhtiö valmisteli samoihin aikoihin Cthulhu- ja Elric-aiheisten pelien julkaisua, ja niihin viittaava materiaali jätettiin Chaosiumin vaatimuksesta Deities & Demigodsin myöhemmistä laitoksista pois.[31]

Chaosiumin Cthulhun kutsu -roolipeli ilmestyi 1981. Suuret muinaiset ja niiden palvojat toimivat usein pelin antagonisteina. Jo pelkästään suurten muinaisten näkeminen voi tehdä pelaajahahmon hulluksi, mistä aiheutuu pelimekaanisia haittoja. Monet suurista muinaisista ovat niin voimakkaita, ettei niitä voi lopullisesti lyödä, vaan ainoastaan karkottaa tai lamauttaa väliaikaisesti.[32] Monien suurten muinaisten ympärille on syntynyt kultteja, jotka toimivat salassa ympäri maapallon, kun taas toisia palvovat vain yksittäiset velhot ja hullut. Joillakin suurilla muinaisilla ei ole ihmisseuraajia lainkaan, mutta erilaiset oudot muukalaisolennot toimittavat niiden käskyjä.[32]

Myös Pathfinder-roolipelissä (2009) pelaajat voivat taistella suuria muinaisia vastaan. Ne ovat pelissä voimakkaita mutta eivät voittamattomia.[13]

Lovecraftin kirjat ovat innoittaneet monia äärimetalliyhtyeitä.[33] Ranskassa toimii vuonna 2009 perustettu black metal -yhtye The Great Old Ones.[34]