Suurennuskone

Suurennuskone tai -koje on projektori, jolla voidaan heijastaa filmillä oleva kuva alustalle halutussa koossa alkuperäistä filminegatiivia suurempien vedosten eli ”paperikuvien” tekemiseksi. Tyypillisesti suurennuskone on rakennettu pystypalkin varaan. Valonlähteenä on tasaisen valkoista valoa antava lamppu, josta valo kulkee filmipitimessä olevan filmin ja sen alapuolella olevan linssin läpi. Kuvan kokoa voi säätää liikuttamalla linssiä, ja kuva tarkennetaan alustalle linssiä säätämällä.[1]

Suurennuskone

Suurennuskonetta käytetään useimmiten valokuvia kehitettäessä pimiössä, jolloin sillä heijastetaan negatiivilla oleva kuva valokuvauspaperille. Valokuvauspaperi asetetaan yleensä kehikkoon tai imualustaan, joka pitää paperin suorana. Mustavalkoista valokuvauspaperia varten suurennuskoneessa on usein erillinen linssin eteen asetettava punasuodatin, jota käytetään kun kuva halutaan asemoida valon ollessa päällä ilman että valokuvauspaperi valottuu.[1] Suurennuskoneen virtajohtoon voidaan kytkeä ajastin, niin sanottu valotuskello, jonka avulla paperin valotus voidaan määrittää täsmällisesti[2].

Hyvin isojen suurennusten tekemiseksi jotkin pystymalliset suurennuskoneet voi kääntää vaakasuuntaan heijastamaan kuva seinälle kiinnitettyyn valokuvapaperiin.

Mustavalkokuvien lisäksi suurennuskoneella valotetaan vedoksia värinegatiiveista erityisen, valon sävyä säätävin suotimin varustetun väripään ja värianalysaattorin avulla[3]. Suurennuskonetta saattoi käyttää myös diakuvien suurentamiseen, esimerkiksi piirustusjäljennösten tai Ilfochrome-paperivedosten (aiemmin Cibachrome) tekemiseksi[4]. Ilford lopetti näiden materiaalien tuottamisen vuonna 2012[5].

Valmistajia

Maailman suurimmaksi suurennuskoneiden valmistajaksi ovat ilmoittautuneet sekä italialainen Durst[6] että tšekkiläinen Meopta, jonka tuotemerkkejä olivat Opemus ja Axomat[7]. Muita suurennuskoneiden aiempia tai nykyisiä valmistajia ovat saksalaiset Agfa, Leitz ja Liesegang, hollantilais-japanilainen Nihon-Philips sekä yhdysvaltalaiset Beseler ja Vivitar. Tunnettuja suurennuskoneiden objektiivien valmistajia ovat Schneider Kreuznach, Rodenstock sekä Nikon.[8]

1950-luvun ja 1960-luvun alun tuontisäännöstelyssä[9] Tekniikan Maailma antoi ohjeita suurennuskoneen rakentamiseksi itse, materiaaleina muun muassa teräksinen pöydänjalka, kylpyammeen pohjaventtiili, alumiininen maitohinkki ja Fazerin peltinen karamellirasia.[10][11]

Katso myös

Lähteet
  1. Somerikko, Aarni: Suurennuskone. Tekniikan Maailma, 3/1955, s. 100–103. Näköislehti (digitilaajille).
  2. Kilpi, Matti J.: Valotuskello suurennuskojeeseen. Tekniikan Maailma, 1/1960, s. 52. Näköislehti (digitilaajille).
  3. Mattila, Antti: Värikuvia kotilabbasta. Tekniikan Maailma, 19/1973, s. 83. Näköislehti (digitilaajille).
  4. Reichmann, Michael: An Introduction to Ilfochrome Printing (Alun perin julkaisussa Photo Techniques Magazine alkuvuodesta 1998.) Luminous Landscape. 13.1.2009. Viitattu 2.1.2020.
  5. Zhang, Michael: This 8×10 Landscape Photographer is Racing Against Time to Finish His Work petapixel.com. 16.4.2018. Viitattu 2.1.2020.
  6. Ollinger, James: Durst Enlargers Ollinger's Guide to Enlargers. Viitattu 29.11.2018. (englanniksi)
  7. Milestones Meopta. Viitattu 29.11.2018. (englanniksi)
  8. Helos, Pekka: 3 suurennuskonetta. Tekniikan Maailma, 3/1982, s. 69. Näköislehti (digitilaajille).
  9. HS 50 vuotta sitten perjantaina 20.12.1963: Tuontisäännöstely purkautuu 186 tavaranimikkeen osalta Helsingin Sanomat. 20.12.2013. Viitattu 1.2.2020. (Digitilaajille.)
  10. Piha, Päiviö: Suurennuskone tuhannella markalla. Tekniikan Maailma, 10/1955, s. 352. Näköislehti (digitilaajille).
  11. Niiles, I.: Näin tehdään suurennuskone kinofilmille. Tekniikan Maailma, 12/2962, s. 57. Näköislehti (digitilaajille).

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.