Suur-Teuravuoma

Suur-Teuravuoma on Kolarissa sijaitseva hydrologisesti yhtenäinen 35 000 hehtaarin aapasuoalue,[1] josta 5788 hehtaaria kuuluu Natura 2000 -verkoston soidensuojelualueeseen.[2] Suur-Teuravuoma on Suomen suurin suoalue ja se sisältää kymmenkunta yli 1000 ha:n suota sekä lukuisia pienempiä soita. Joukossa on 7080 ha:n kokoinen Teuravuoman suo, joka on Euroopan suurin suo.[3] Alueella on 13 järveä, yhteensä 80 km:n pituinen Naamijoki sivuhaaroineen sekä yli 150 lähdettä.[4]

Historia

Suur-Teuravuoman alue oli jääkauden jälkeen Euroopan suurimman sisäjärven, Pohjois-Saksasta Lappiin ulottuneen Ancylusjärven, pohjoisin vuono. Suur-Teuravuoman ensimmäiset rantaluhdat kehittyivät 9000 vuotta sitten. Ravinteikas, vedestä vapautunut alue alkoi soistua.[1]

Runsaat 3000 vuotta sitten alueen ilmasto viileni aiheuttaen muun muassa kuusen leviämisen alueelle. Kasvi- ja eläinlajien kirjo kasvoi. Ilmaston kylmenemisestä johtuva voimakkaampi routiminen synnytti vähitellen avoimia vesipainanteita ja matalia turvevalleja. Molemmissa alkoi kasvaa paikkoihin sopeutuvia kasvilajeja. Luhtakasvillisuus erilaistui ja nykyisten rimpien ja jänteiden verkosto sai alkunsa.[1]

Ihminen saapui alueelle noin 9000 vuotta sitten.[4] Vanhimmat muinaislöydöt viittaavaat neoliittiseen kivikauteen. Löydökset ovat asuin- ja pyyntikuoppia sekä liedensijoja. Myös vihreäkivestä tehtyjä teriä, nuijia ja tuuria on löydetty.[2]

Paikallinen väestö on käyttänyt suoaluetta kalastukseen 1500-luvulta lähtien ja karjanhoitoon 1700-luvulta lähtien. Ravinteikkaita osia käytettiin niittymaana 1900-luvulle saakka. 1940-luvulla Iso Kivijärven pinta-alaa laskettiin peltopinta-alan kasvattamiseksi. Lisäksi marjastus, kalastus, ansapyynti ja tervanpoltto ovat olleet suon vanhoja käyttömuotoja.[2]

Suot

Teuravuoma

Euroopan suurin suo, jonka pinta-ala on 7080 hehtaaria.[3] Aapasuoalue, jonka keskiosan muodostavat laajat runsasravinteiset avosuot, rimpiletot. Eteläosassa on laaja yhtenäinen rämealue.[2]

Muut suot
  • Kieksiäisvuoma
  • Kivijärvenvuoma on metsä- ja rämesaarekkeiden pilkkoma vähä- ja keskiravinteinen aapasuo.[2]
  • Taipaleenvuoma on vähäravinteinen Teurajärvenojaan ja Naamijokeen rajautuva suo.[2]

Kasvit ja eläimet

Natura-alueelta on tavattu viisi uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi luokiteltua ja kolme luontodirektiivin liitteessä II mainittua putkilokasvi- tai sammallajia.[5]

Lintulajeja on tavattu kaikkiaan 96, joista 21 on luokiteltu uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi ja 24 kuuluu lintudirektiivin liitteen I lajeihin. Lajeista yksi on erittäin uhanalainen ja kuusi luokitellaan vaarantuneiksi lajeiksi. Alueen runsaimmat lintulajit ovat pajulintu, järripeippo ja keltavästäräkki. Linnuston monimuotoisuutta lisää Teurajärvi, joka on monien vesilintujen suosiossa pesimä- ja ruokailualueena.[5]

Alueelta on löydetty myös yksi maanilviäislaji, joka on luokiteltu silmälläpidettäväksi ja kuuluu luontodirektiivin liitteeseen II.[5]

Suomatkailu

Vuonna 1999 käynnistettiin Telatie-hanke. Sillä ja ympäristökylien kehittämisohjelmalla pyritään muodostamaan kansallisesti ja kansainvälisesti kiinnostava Lapin aapasuoluonto- ja elämysretkeilykohde. Kartoituksen ja kunnostuksen kohteena on ekologisesti ja maisemallisesti edustavia suo-, erämaa- ja kulttuurikohteita. Hankkeen yhteydessä Lapin yliopiston täydennyskoulutuskeskus järjesti vuosina 2002-2003 vuoden mittaisen suo-opaskoulutuksen, jonka tavoitteena oli kouluttaa suoluonnon monipuolisuuden hallitsevia suo-oppaita.[6]

Projektin puitteissa ennallistettiin telatieksi kutsuttu Kurtakon ja Venejärven kylien välinen suon poikki kulkeva pitkospuureitti. Reitti on rakennettu alun perin 1868-1881 ja sitä on käytetty kylien välisenä yhdystienä sekä posti-, marjastus-, metsästys- ja maatalouskäytössä aina 1960-luvulle asti. Vanhan reitin lisäksi rakennettiin Teurajärven kylästä täysin uusi 8,5 km:n pitkospuureitti. Yhteensä valmista reittiä on noin 20 km.[1]

Pitkospuiden lisäksi alueelle ovat Lapin ympäristökeskus ja Metsähallitus rakentaneet tulipaikkoja, laavuja ja lintutorneja.[1] Alueen luontoa ja vanhoja käyttömuotoja esitellään opastustauluin polun varrella.[5]

Paikalliset yritykset ovat kehitelleen suomatkailun ympärille tuotteita ja palveluja. Ohjelmapalveluja ovat muun muassa suolle tehtävät opastetut historiapainotteiset retket, vaellusratsastukset, eräateriapalvelut, melontaretket ja tervanpolttoesitykset. Myytävistä suoaiheisista tuotteista voidaan mainita hillot, mehut, tilaviinit, turvetekstiilit ja suoteemaiset puukorut.[4]

Turvetuotanto

Vapolla on Suur-Teuravuoman lounaisosassa 445 hehtaarin turvetuotantoalue.[7] Siellä tuotettua turvetta käytetään mm. Rovaniemellä ja Pohjois-Ruotsin energialaitoksissa.[8] Kolarin-Pajalan seutu oli yhtenä vaihtoehtoisena sijoituspaikkana vuonna 2007, kun Vapo suunnitteli turvetta raaka-aineena käyttävän biodieselvoimalan sijaintipaikkakuntaa.[9]

Lähteet
  1. Valkama, Jorma: Suomen soiden rakenne ja tutkimus sekä hyötykäyttö, s. 13-15. Rovaniemi: Geologian tutkimuskeskus, 2007.
  2. Teuravuoman-Kivijärvenvuoman hoito- ja käyttösuunnitelma. Rovaniemi: Metsähallitus, 2006.
  3. Vireä Tunturi-Lappi 2007-2013. Kyläkulttuuria tuntureitten maassa ry, 2005.
  4. Lappalainen, Eino: Teuravuoma - suoluontoa ja turveteollisuutta kurtakko.fi. Viitattu 10.11.2012. [vanhentunut linkki]
  5. Hjelt, Anu: Keski-Lapin linnustollisesti arvokkaiden aapasoiden suojelu ja käyttö, s. 6-9. Rovaniemi: Lapin ympäristökeskus, Metsähallitus, 2004.
  6. Niittyranta, Tapio: EU:n vaikutus Kolarin kunnan elinkeinopolitiikan muotoutumisessa, s. 78-79. Tampere: Tampereen Yliopisto, 2004. Pro gradu -tutkielma.
  7. Nikula, Marttila, Eskola: Lapin turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu vuonna 2011, s. 23. Oulu: Vapo Oy / Pöyry Finland Oy, 2011.
  8. Tunturi-Lapin maakuntakaavaehdotuksesta esitetyt muistutukset ja lausunnot sekä niihin annettavat vastineet Lapin Liitto. Viitattu 10.11.2012.
  9. Vapo ryhtyy valmistamaan turpeesta dieselin raaka-ainetta Helsingin Sanomat. 10.12.2007. Arkistoitu 16.6.2008. Viitattu 9.11.2012.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.