Savo

Savo (ruots. Savolax) on Suomen historiallinen maakunta Itä-Suomessa Karjalan ja Hämeen välissä. Savoa on kahden nykymaakunnan alueella eli Etelä-Savossa (lounaisin osa historiallista Hämettä ja Karjalaa) ja Pohjois-Savossa (läntisin osa Hämettä ja itäisin Karjalaa). Lisäksi aiemmin Etelä-Savoon kuulunut Heinävesi siirtyi osaksi Pohjois-Karjalan maakuntaa vuoden 2021 alussa.[1]

Historiallinen maakunta Suomessa
Savo

vaakuna

sijainti

nykymaakunnat alueella Pohjois-Savo ja Etelä-Savo

Savossa ovat hallitsevina savolaismurteet, joiden puhumisalue käsittää myös Pohjois-Karjalan, Kainuun, pääosan Keski-Suomesta, Koillismaan, Päijät-Hämeen koillisosan sekä Etelä-Pohjanmaan Järviseudun.[2]

Historia
Kartta Pohjois-Savon ja Etelä-Savon nykymaakunnista. Punaisella Savon historiallisen maakunnan raja, katkoviivalla sen jako Suur- ja Vähä-Savoon.

Savossa oli kiinteää asutusta jo rautakauden lopulla.[3] Suur-Savo alkoi muotoutua noin 1400-luvulla, jolloin ensimmäinen Savon ja Lappeen vastainen raja vahvistettiin maaoikeuden tuomiolla. Keskiajalla savolaiset joutuivat useaan otteeseen puolustamaan maitaan. Lännessä vastassa olivat hämäläiset, itäraja taas oli samalla valtakunnan raja vuoden 1323 Pähkinäsaaren rauhan määrittelemän rajalinjan mukaisesti. 1500-luvulla rajat Hämettä ja Karjalaa vastaan kiinnitettiin niin, että kolmen maakunnan rajat kohtasivat Mäntyharjulla, Tarhaveden ja Juolasveden välisessä salmessa sijaitsevassa Naulasaaressa. Sinne hakattiin kallioon rajamerkiksi kolmikärki, josta Hämeen vastainen raja lähti pohjoiseen ja Karjalan vastainen itään (Karjalan toisen rajan lähtiessä etelään).[4]

Savon hallinnollinen keskus oli Olavinlinnassa. Linnan rakentaminen aloitettiin vuonna 1475 turvaamaan itärajaa. Vuodesta 1548 Savonmaa oli jaettu kuuteen hallintopitäjään. Suur-Savoon kuuluivat Pellosniemen, Visulahden ja Juvan hallintopitäjät. Pohjoisempaan Pien-Savoon eli Vähä-Savoon kuuluivat Säämingin, Rantasalmen ja Tavinsalmen (myöhemmin Kuopion) hallintopitäjät. Pienempinä hallinnollisina yksikköinä toimivat neljänneskunnat. Kirkollisesti Savo jakautui tähän aikaan neljään kirkkopitäjään: Mikkeliin, Juvaan, Sääminkiin ja Tavinsalmeen[5].

Historiallisen Savon itärajaksi muotoutui Täyssinän rauhan raja maakunnan alueen yltäessä nykyisestä Kainuusta Etelä-Karjalaan.

Katso myös

Lähteet
  1. Tuhansilta savolaisilta vaihtuu uudenvuodenyönä maakunta – kysyimme asukkailta, miltä se tuntuu: “Savolaisiahan myö ollaan” Yle Uutiset. Viitattu 25.6.2021.
  2. Länttä ja itää – suomen murteiden ryhmittelyä - Kielikello www.kielikello.fi. Viitattu 25.6.2021.
  3. Georg Haggrén, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 420. Gaudeamus, 2015.
  4. Kauko Pirinen et al: Savon historia II:1. Kustannuskiila Oy, 1982. ISBN 951-657-101-8.
  5. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 6, palsta 1201

    Kirjallisuutta
    • Savon historia I–VII (8 nidettä) 1947–2013. Savon säätiö.
    • Räsänen, Riitta (toim.): Savo ja sen kansa (SKS, 2008)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.