Suulajärven lentokenttä

Suulajärven lentokenttä oli jatkosodan aikainen sotilaslentokenttä Karjalankannaksella Suulajärven luoteispuolella, joka kuului Lentorykmentti 3:n vastuualueeseen. Hiekkapohjainen kenttä oli Asemasodan aikana Lentolaivue 24:n tukikohta. Ilmavoimien organisaatio muutoksien yhteydessä vuosina 1942-1943 Suulajärven merkitys alkoi sotilaskenttänä kasvaa.[1]

Suulajärvi
Sijainti Muolaan Perkjärvi
Koordinaatit 60.462031°N, 029.411902°E
Tyyppi Sotilaskenttä
Ylläpitäjä Ilmavoimat
Suljettu Kesäkuussa 1944
Korkeus 48 m
Liikenneyhteydet
Tärkein keskus ja etäisyys Viipuri 63 km
Huomioita
Lähteet [1][2]
Majuri Larjon laivueen kakkoslentueen miehet rakennustalkoissa Suulajärven lentokentällä.

Myös radiotiedustelua kehitettiin samanaikaisesti ilmavoimien organisaatiomuutoksien yhteydessä. Lokakuussa 1942 perustettiin Radiopataljoonan yhteyteen Radiokomppania, jonka kolmesta joukkueesta yksi sijoitettiin Suulajärven Kettulaan.[1]

Lentorykmentti 3:n Lentolaivue 24:n silloinen komentaja everstiluutnantti Gustaf Erik Magnusson ryhtyi osittain oma-aloitteisesti alaistensa ja muiden puolustushaarojen kanssa kehittämään keskitettyä johtojärjestelmää, ilmavalvontaa ja yhteistyötä Kannaksen maavoimien kanssa.[1]

Uudistuksen yhteydessä Lentorykmentti 3:n esikunta siirrettiin lähemmäksi maavoimien joukkojen etulinjaa Suulajärvelle. Rykmentille rakennettiin komentopaikka "Kippari", joka varustettiin kaikkien rykmenttien alueella olevilla lentoyksiköiden radioverkkojen kuuntelupisteillä. Näin Suulajärveltä voitiin johtaa laivueiden torjuntalentoja. Komentopaikasta oli myös suora puhelinyhteys jokaisen rykmentin lentoyksikköön ja tärkeimpiin ilmavalvontakeskuksiin. Radiokomppania puolestaan toimitti tietoja Kipparille.[1]

Marsalkka Mannerheim vieraili kentällä 27. toukokuuta 1943 onnittelemassa Lentolaivue 24:n henkilökuntaa sen saavutettua 500 ilmavoittoa 9. toukokuuta mennessä. Kuuluisa suomalainen hävittäjä-ässä Ilmari Juutilainen teki jatkosodassa pakkolaskun kyseiselle kentälle, koska hänen koneeseensa osui kranaatinsirpale.[2]

Lähteet
  • Jatkosodan pikkujättiläinen, s. 877-913. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-028690-6.

Viitteet
  1. ”Mersut tulevat!”, Jatkosodan pikkujättiläinen, s. 891, 895, 902, 907,. Helsinki: WSOY, 2007.
  2. J Lindberg: G.E. Magnusson - the father of Finnish fighter tactics, Page 4 (Towards 500 victories 1943) 1.1.2006. Arkistoitu 8.8.2014. Viitattu 10.4.2013.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.