Sutarkullan linnavuori

Linnavuori sijaitsee Karjaan kirkolta 6 kilometriä lounaaseen Lepinjärven (ruots. Läppträsket) eteläpuolella. Mäki sijaitsee Sutarkullan talon eteläpuolisen pellon keskellä olevassa peltosaarekkeessa, jossa se kohoaa yli 15 metriä ympäristöään korkeammalle. Mäki on 160 × 100 metrin kokoinen ja sen pohjois- ja luoteisrinteet ovat jyrkimmät. Muissa suunnissa rinteet ovat loivia. Mäen eteläreunaa kiertää maavalli, joka on rakennettu kivistä ja maa-aineksesta. Sen eteläpuolella sijaitsee terassi, joka on tulkittu esilinnaksi. Muitakin kiveyksiä tunnetaan, mutta niiden yhteydestä linnavuoreen on epävarmaa. Länsirinteen suuntainen kivrakennelma on luultavasti kiviaita, joka on rakennettu paljon myöhemmin kuin linna. Vuoden 1981 inventoinnissa löydettiin pellolta rautakautinen saviastianpala ja kvartsia.[1][2]

Kohde on todettu vuonna 1931, jolloin Nils Cleve kävi inventoinnin yhteydessä tutkimassa sitä. Paikkaa ei ole tutkittu kaivauksin, mutta sitä on arvioitu pintapuolisesti vuosina 1983 (Hirviluoto ja Suominen) ja 1996 (Seppälä). Viimeksi mainittu löysi itäpuolella kulkevan tien itäpuolelta kallion, jossa saattaa myös olla kivivalleja. Linnavuori on ajoitettu rakenteensa puolesta varhaiselle keskiajalle.[1][3]

Alueen hoitaminen aloitettiin vuosina 1991–1992 tehdyllä perusraivauksella. Tämän jälkeen on niitetty heinää ja poistettu veskoita tarpeen sitä vaatiessa (hoitajana Moisanen). Erityisesti vallitukset pyritään pitämään puustosta vapaana. Mäki on luonnonsuojelualuetta.[3]

• Bocklintin linnavuori, Grabbacka ja Haveråkersberget sijaitsevat myös Leppijärven ympäristössä

• Olof af Hällström: Karis Socken. Från forntiden till våra dagar, s. 65–67, 1948
• Forsén, Björn & Moisanen, Jukka: Svartån och den tidiga bebyggelsen runt denna, FM 1993, s. 38, 1995