Susiluola

Hirvas toimitti ensimmäiset kivet Museoviraston arkeologisen osaston yli-intendentille Paula Purhoselle. Hän näytti kivet arkeologian professori Ari Siiriäiselle, joka kävi tutustumassa luolaan ja totesi myöhemmin, että esine ei ole ihmisen tekemä. Geologian tutkimuskeskuksen geologi Kari Kinnunen kertoi, että hänestä kivet näyttivät luonnostaan hajonneilta. Kinnunen kävi myös tutkimassa löytöjä Kansallismuseossa ja arvioi Museoviraston erehtyneen.[10]

Epäilyihin vaikutti myös ns. Varikkoniemen tapaus. Schultz oli Purhosen tuella tutkinut Hämeenlinnassa rautakautista asuinpaikkaa. Viikinkiaikaisiksi tunnistetut satamavallit paljastuivat kuitenkin 1920-luvun rakennelmiksi ja rautaesineet hevosenkengän nauloiksi. Arkeologian professori Jussi-Pekka Taavitsainen piti Susiluolaa vain uutena osoituksena tarkoitushakuisesta arkeologiasta. Samaa tulkintaa esitti arkeologi Heikki Martiskainen. Myöskään emeritusprofessori Joakim Donner ei vakuuttunut.[10]

Kinnunen esitti kritiikkiä tulkinnoista Kivi-lehdessä vuonna 2003. Tieteellisten seurojen valtuuskunnan jäsen geologi Matti Saarnisto esitti aihetta Tieteen päivien Päivän painin aiheeksi. Museoviraston pääjohtajaksi edennyt Purhonen kieltäytyi vedoten siihen, että ei pitänyt itseään asiantuntijana, eikä osannut sanoa, kuka voisi tulla kyseeseen. Valtuuskunnan puheenjohtaja Jan Rydman suivaantui ja kirjoitti asiasta Tieteessä tapahtuu -lehteen. Rydmania häiritsi, että Museovirasto piti tuloksia yksiselitteisen varmoina ja että Purhonen nimesi Susiluolan suomalaisen arkeologian tieteellisesti kiinnostavimmaksi kohteeksi ja esitti sitä UNESCOn maailmanperintökohteeksi mutta ei katsonut itseään päteväksi keskustelemaan aiheesta.[11][5]

Väittely jatkui muun muassa Fennoscandia archaeologica -lehden numerossa XXIV (2007), jossa useat tutkijat kommentoivat Susiluolan löytöjä ja niiden pohjalta esitettyjä tulkintoja kriittisesti. Arkeologi Milton Núñezin mukaan hänen mittansa täyttyi, kun lapsille suunnattussa kuvakirjassa Elämää kivikauden Suomessa Miettinen ja Purhonen esittivät neanderthalilaishypoteesin faktana.[12] Núñez piti ongelmana, että tutkijat eivät olleet osanneet halunneet konsultoida asiantuntijoita. Hänestä kaivauksia ei olisi syytä jatkaa kohteen tuhoutumisriskin takia.[12]

Kiistanalaista asiassa on, ovatko luolasta löytyneet kivet ihmisen muotoilemia. Kivien murtumakohdat ovat pyöristyneet eri tavoin ja kulmat erilaisia, mikä ei viittaa ihmiseen. Kinnusen mukaan samanlaisia löytyy mistä tahansa sorakuopasta.[10] Schulzin mukaan kulmat ovat samansuuntaisia ja geologia ei luonnollisimmin niitä selitä.[13] Donnerin mukaan julkaistussa artikkelissa esitetyssä piirroksessa lohkeamisjäljet on piirretty selkeämmiksi kuin ne alkuperäisessä kivessä ovat.[14][15]

Arkeologi Heikki Matiskainen ja kaivauksia alun perin johtanut Hans-Peter Schulz väittelivät aiheesta Helsingin yliopistossa järjestetyssä Tieteen päivät -tapahtumassa.[6] Matiskainen esitti kritiikkinään, että Susiluolasta löytyneet erimuotoiset kivityökalut voivat aivan hyvin olla luonnon muokkaamia. Matiskaisen mukaan Susiluolaa tutkineiden suurin ongelma on, miten säilyttää kasvonsa ja uskottavuutensa. Hänen mukaansa tähänastiset saavutukset ovat riittämättömiä vastaamaan kysymykseen, asuiko luolassa neanderthalilaisia.[16]

Kivien alkuperän lisäksi muita neanderthalilaishypoteesin väitteitä on kritisoitu: Suuaukon läheltä löytyi nokea. Sen alkuperää ei kuitenkaan ole voitu osoittaa. Luolasta on myös löytynyt painaumia. Ne voivat olla myös merkki eläinten oleskelusta. Susiluolan maakerrosten iän määritykselle ei ole katsottu olevan perusteita. Ei siis voida myöskään sanoa, miltä ajalta peräisin olevassa kerrostumassa kivet olivat.[17]

Schultzin ja Tapani Rostedtin mukaan kivien luonnollisiksi tulkitsemisen ilmeisyys on harhaanjohtavaa eikä kivien väittäminen luonnon muovaamiksi vakuuta, vaikkakin osa kivistä on luonnon muovaamia. Heidän mukaansa myöskään parempaa asiantuntemusta ei olisi ollut saatavissa, koska kohde on ainutlaatuinen. Tutkijat ovat lisäksi oppineet tutkimuksen kuluessa. Myöskään ulkomaisten asiantuntijoiden palkkaamiseen ei olisi ollut varaa. Maakerrosten sekoittumista pidettiin selvänä mutta kerrosten ajoitukseen ei katsottu julkaisuaikana voitavan ottaa kantaa. Schultz ja Rostedt pitivät mahdollisena, että neanderthalilaisia olisi voinut olla Suomen alueella.[18] Museovirasto esitti vielä 2017 sivullaan, että "Tutkimustulosten perusteella luolassa on asunut Neandertalin ihminen noin 75000–125000 vuotta sitten."[19]" Vuonna 2019 mainintaa ei sivuilta enää löydy. Johanna Enqvist viittaa Susiluolaan todetessaan, että kulttuuriperimäkohteen ei välttämättä tarvitse olla aito.[20]