Tilaääni

Tilaääni eli surround-ääni tarkoittaa sellaista äänentoistoa, jonka avulla pyritään luomaan vaikutelma tilasta[1]. Esimerkiksi elokuvassa näkyvän auton ääni voidaan saada kuulostamaan siltä, kuin auto liikkuisi tilassa katsojan ohi[1]. Tämän toteutuksessa käytetään monikanavatekniikkaa[1].

Ensimmäinen monikanavaäänen kaupallinen sovellus oli Walt Disneyn elokuvassa Fantasia vuonna 1940 (6-kanavainen Fantasound). Nykyään tunnetuimpia järjestelmiä ovat Dolby Digital ja DTS (Digital Theater Sound) sekä vähemmän tunnettu mutta nykyisin kohtalaisen yleinen SDDS. Kotiteatterien äänijärjestelmistä yleisin on 5.1-ääni, mutta Blu-ray-tallenteissa voi olla tarjolla jopa 7.1-kanavainen ääni tai Dolby Atmos -tilaääni. lähde?

Numeromerkinnät

Monikanavaista ääntä merkitään usein numeroin, yleisesti käytössä olevat tilaäänikanavat ovat 5.1, 7.1, 7.2, 9.1 ja 9.2. Näistä numeroista ensimmäinen kertoo kuinka monta normaalin taajuusalueen kaiutinta kuuntelijan ympärillä on ja jälkimmäinen, kuinka monta matalien taajuuksien subwoofer-kaiuttimia on. Mitä suurempia nämä luvut ovat, eli mitä enemmän kaiuttimia on käytössä, sitä tarkemmin eri äänien tulosuunnat erottuvat. lähde?

Katso myös

Kirjallisuutta
  • Toivanen, Jarmo: ”Kaiuttimet”, Teknillinen akustiikka, s. 261–359. Espoo: Otakustantamo, 1976. ISBN 951-671-123-5.
  • Eero Aro: Tilaääni. Idemco oy / Riffi-julkaisut, 2006. ISBN 951-98245-6-1

Lähteet

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.