Floridansuosypressi

Puu on yleensä yksirunkoinen; runko on pysty ja suora.[2] Rungossa on usein huomattavan suuri epäsäännöllinen tyvilaajentuma.[2] Rungon vaaleanruskea tai harmaa uurteinen kuori hilseilee pitkinä säikeisinä liuskoina.[2] Rungosta lähtevät haarat voivat olla siirottavia tai kohenevia.[2] Latvus on nuorella puulla yleensä kartiomainen ja tulee vanhemmiten epäsäännölliseksi ja usein tasalatvaiseksi.[2][3] Puun pitkäversot eli pitkähaarat ovat pysyviä, ja niiden kasvu jatkuu kärki- ja hankasilmuista, kun taas lyhytversot eli lyhythaarat karisevat yleensä kokonaisina lehtineen kasvukauden päätteeksi muodostamatta uusia silmuja.[2][3] Pitkäverson versoranka on ensimmäisenä vuonna vihreä ja tulee toisena vuonna ruskeaksi tai ruskeanpunaiseksi.[9] Lyhytversot asettuvat pitkäversoon kaksirivisen vuorottaisesti.[2] Lyhytverso on yleensä 8–10 senttimetriä pitkä ja rangaltaan vihreä.[2] Talvehtivat silmut ovat kolmesta viiteen millimetriä pitkiä ja muodoltaan pallomaisia.[2] Silmua suojaa kuudesta kahdeksaan teräväkärkisen puikeaa kölillistä silmusuomua.[2]

Puun juuristo muodostuu tavallisesti useista alaspäin suuntautuneista juurista, joista haarautuu lukuisia vaakasuuntaisia sivujuuria.[8] Laji kasvattaa lisäksi varsinkin veden äärellä kasvaessaan vaakajuuristaan ylöspäin maan tai veden pinnalle nousevia pystyjä juuren polvekkeita, joita kutsutaan hengitysjuuriksi.[6][8] Näiden juurten on vaihtelevasti esitetty auttavan puun kaasujen vaihtoa tai vakauttavan puuta vetisessä maaperässä.[8] Taimena floridansuosypressillä on voimakas alaspäin kasvava pääjuuri.[8]

Lehtien muoto vaihtelee tasasoukasta suikeaan ja neulasmaiseen.[2] Lehtiasento on kierteinen, ja varsinkin lyhytversojen lehdet asettuvat usein rankaan usein vuorottain kampamaisen kaksirivisesti.[2][9] Lehden lapa on yleensä 3–15 millimetriä pitkä ja noin yhden millimetrin leveä, mutta lehti saattaa olla yli kaksikin senttimetriä pitkä.[2] Lehden laidat ovat ehyet ja kärki saattaa olla terävä, tylppä, otapäinen tai piikkikärkinen.[2] Lehdessä on näkyvä vaalea keskisuoni, joka on yleensä koholla lehden alapinnalla, ja saattaa olla koholla tai painuksissa sen yläpinnalla.[2] Ilmaraot asettuvat lehden kummallekin pinnalle kahteen keskisuonen erottamaan juovaan; alapinnalla ilmarakoja on enemmän ja juovat ovat leveämpiä kuin yläpinnalla.[2]

Pitkäversojen lehdet ovat karisevia, kun taas lyhytversojen lehdet pysyvät kiinni lehtineen karisevissa versoissa.[2] Lehdet ovat kasvukauden aikana vaalean vihreitä,[2] ja niiden ruskaväritys vaihtelee oranssista kuparinruskeaan.[10]

Floridansuosypressi on yksikotinen, joten erilliset hede- ja emikukinnot kehittyvät samaan puuhun.[2] Hedekukinnot eli hedekävyt kehittyvät erityisille lehdettömille versoille yksittäin tai pareittain: hedekäpyjä tuottava riippuva verso muistuttaa rakenteeltaan terttu- tai huiskilokukintoa.[2][3][9] Pallomainen tai pitkänpyöreän munanmuotoinen hedekäpy on tavallisimmin kolmesta viiteen millimetriä pitkä ja kahdesta kolmeen millimetriä leveä.[2] Aluksi väritykseltään kellertävän vihreästä hedekävystä tulee lopulta hieman purppurainen tai ruskea.[2] Hedekäpy koostuu yleensä 6–10 rankaan kierteisesti asettuneesta puikean kilpimäisestä hedelehdestä.[2] Kunkin hedelehden alapinnalla on yleensä neljästä yhdeksään pallomaista siitepölyä tuottavaa pölylokeroa kahdessa rivissä.[2]

Emikukinnot eli kävyt kasvavat usein ryppäinä.[2] Epäsäännöllisen munanmuotoinen tai lähes pallomainen käpy on tavallisimmin 2–3,5 senttimetriä pitkä.[2] Käpy koostuu noin 20–30 rangan ympärille kierteisesti asettuvasta käpysuomusta, joista kukin muodostuu yhdiskasvuisesta emisuomusta ja peitinsuomusta.[2] Puutunut käpysuomu on ohutperäisen kilpimäinen ja kilveltään kupera sekä yleensä nelisivuinen.[2][9] Käpysuomun kilven ulkopinta voi olla sileä tai kurttuinen, ja sen keskellä on poikittainen harjanne.[2] Kävyn kärjimmäiset ja tyvimmäiset käpysuomut ovat usein steriilejä ja rankaan kiinnikasvaneita; näitä lukuun ottamatta käpysuomut yleensä irtoavat kävystä siementen kypsyttyä.[2] Käpy on aluksi vaalean vihreä ja tulee kypsyessään vaalean tai harmaan ruskeaksi; käpysuomujen karistessa paljastuvat sisäpinnat ovat kellertävän ruskeita ja usein punertavan pihkan värittämiä.[2] Yksi käpy tuottaa yleensä 20–40 siementä.[2]

Siemenet ovat hieman litistyneitä ja muodoltaan vinon kolmiomaisia tai kulmikkaanpuikeita.[2] Siemen on tavallisesti neljästä seitsemään millimetriä pitkä.[2] Kiiltävän ruskeassa siemenessä on suuri vaalea sivuttainen napasuoniarpi.[2] Siemenen siipipalteet ovat hyvin pieniä tai surkastuneita ja enintään noin yhden millimetrin leveitä.[2]

• 
  Rungon kuori on pitkittäin säikeistä.
• 
  Rungossa on usein huomattava tyvi­laajentuma.
• 
  Ylöspäin kasvavia hengitys­juuria.
• 
  Kampamaisen kaksi­rivisesti asettuneita lyhyt­versojen lehtiä.
• 
  Hedekukinnot kehittyvät lehdettömään versoon.
• 
  Nuori käpy. Suomut tavallisesti irtoavat siementen kypsyttyä.

Muunnoksen var. imbricarium kohenevia lyhytversoja ja ranganmyötäisiä lehtiä.

Lajiin kuuluu kaksi muunnosta.[7]

Taxodium distichum var. distichum on lajin nimimuunnos. Sen ominaispiirteitä ovat lyhytversojen kampamaisen kaksirivisesti asettuneet tasasoukat lehdet ja varsinkin vetisessä maassa kasvavien puiden tuottamat kartiomaiset hengitysjuuret.[7] Lyhytversot ovat siirottavia tai riippuvia, ja niiden tasasoukat lehdet ovat tavallisesti 10–17 millimetriä pitkiä.[7]

Nimimuunnosta esiintyy kaikkialla lajin levinneisyysalueella rannikolta syvälle sisämaahan Mississippijoen keskijuoksulle.[7] Se kasvaa tyypillisesti jokirannoilla, tulvatasangoilla ja soilla.[7]

Taxodium distichum var. imbricarium (syn. Taxodium ascendens) on lajin eteläinen muunnos. Sen ominaispiirteitä ovat kohenevat lyhytversot ja niiden ranganmyötäiset lehdet.[7] Lyhytversot ovat kohenevia tai pystyjä, ja niiden neulasmaiset tai kapeansuikeat lehdet ovat tavallisesti 3–10 millimetriä pitkiä.[7] Hengitysjuuret ovat muunnoksella var. imbricarium harvinaisempia ja muodoltaan pyöristyneempiä kuin nimimuunnoksella.[7]

Muunnosta var. imbricarium esiintyy lajin levinneisyysalueen eteläosissa lähellä rannikkoa Virginiasta Texasiin. Muunnosta ei yleensä tavata virtaavan veden ääreltä; se kasvaa yleisimmin seisovan veden äärellä soilla ja soisten lampien ja järvien rannoilla.[2][7] Se kasvaa luonnossa yleensä karummilla ja happamammilla kasvupaikoilla kuin nimimuunnos.[8]

Floridansuosypressiä esiintyy etupäässä lämpimänlauhkean ilmaston alueella.[15] Laji menestyy myös sekä eteläisen Floridan kosteassa subtrooppisessa ilmastossa että Yhdysvaltain Keskilännen kylmien talvien mannerilmastossa: se sietää enimmillään −29 – −34 celsiusasteen pakkasta.[2][8][15]

Levinneisyysalueen pohjoisosassa Illinoisissa kasvukausi kestää noin 190 päivää, kun taas eteläisessä Floridassa kasvukausi kestää lähestulkoon ympäri vuoden.[8] Lajin elinalueiden vuosittainen sadanta vaihtelee 760 millimetristä Texasissa 1 630 millimetriin Meksikonlahden rannikon keskiosissa.[8]

Laji on kausivihanta: se karistaa lehtensä ja lyhytversonsa kasvukauden lopulla ja talvehtii lehdettömänä.[2] Puut karistavat lehtensä vuosittain myös lajin levinneisyysalueen eteläisimmässä osassa eteläisessä Floridassa, vaikka kasvukausi kestää alueella lähes vuoden ympäri, ja pakkasta esiintyy vain harvoin.[8][15]

Floridansuosypressi kasvaa usein siltti- tai savimaalla; se menestyy myös lieju- ja turvemailla, mutta kasvaa hitaammin ja jää pienikasvuisemmaksi orgaanisen aineen osuuden maaperästä ollessa suuri.[1][2] Erityisesti lajin eteläinen muunnos viihtyy happamilla mailla.[8]

Floridansuosypressiä esiintyy luonnossa lähes yksinomaan veden äärellä tai tulvavesien ajoittain kastelemilla paikoilla; lajin nimimuunnosta esiintyy usein hitaasti virtaavan veden äärellä, kun taas eteläinen muunnos kasvaa usein seisovan veden äärellä.[8] Laji menestyy pysyvästi vetisellä maalla ja sietää useita metrejä korkeita tulvia toistuvastikin.[2] Se ei kuitenkaan siedä suolaista merivettä, vaan kuolee altistuessaan suolapitoisuudeltaan noin yhden prosentin ylittävälle vedelle.[1][2]

Floridansuosypressi sietää varjoa erityisesti taimena, mutta kasvaa parhaiten avoimella aurinkoisella paikalla.[8] Puu kestää hyvin tuulta laajan vaakajuuristonsa ja tyvekkään runkonsa ansiosta: se kaatuu harvoin myrskyssä.[8] Lajin eteläinen muunnos sietää maastopaloja nimimuunnosta paremmin paksumman kuorensa ansiosta.[8]

Floridansuosypressi on usein elinympäristönsä valtapuu.[1][2] Se saattaa muodostaa lähes yksilajista metsää, mutta sitä esiintyy usein myös mustatupelon (Nyssa sylvatica) ja jokitupelon (Nyssa aquatica) kanssa luonteenomaisina suometsinä.[2][8] Muita floridansuosypressin kanssa usein esiintyviä puulajeja ovat punavaahtera (Acer rubrum) ja lännenambrapuu (Liquidambar styraciflua) sekä useat magnoliat, tammet ja saarnet.[1][8] Tämän ympäristön muita tyypillisiä kasveja ovat lännenkeräpensas (Cephalanthus occidentalis), liaanimyrkkysumakki (Toxicodendron radicans), viiniköynnöslaji Vitis rotundifolia, leveäosmankäämi (Typha latifolia) ja virginianherttalehti (Saururus cernuus) sekä useat orjanlaakerit, heidet, heinät, sarakasvit ja saniaiset.[8] Naavatillandsia (Tillandsia usneoides) kasvaa usein floridansuosypressin oksilla päällyskasvina.[8]

Monet eläimet käyttävät kasvin osia ravintonaan. Hyönteisistä perhosten, kuten Anacamptodes pergracilis, Archips argyrospila ja Thyridopteryx ephemeraeformis, toukat saattavat aiheuttaa laajaakin lehtikatoa.[8] Koisalaji Dioryctria pygmaeella on merkittävä kehittyvien käpyjen tuholainen, joka saattaa hävittää huomattavan osan puiden sadosta.[8] Peurat ja rämekaniini (Sylvilagus aquaticus) usein vahingoittavat, mutta harvoin tappavat taimia; sen sijaan nutria (Myocastor coypus) voi tappaa suuria määriä siementaimia vetämällä ne juurineen ylös maasta.[8]

Monet oravat ja linnut käyttävät puun siemeniä ravinnokseen ja voivat toisinaan myös levittää niitä.[8] Linnuista floridansuosypressin siemeniä on pidetty merkittävänä ravinnonlähteenä erityisesti kalkkunalle (Meleagris gallopavo), morsiosorsalle (Aix sponsa) ja amerikannokkavarpuselle (Hesperiphona vespertina).[8] Kasvin siemenet olivat tärkeä ravinnonlähde myös nykyisin hävinneelle carolinanaratille (Conuropsis carolinensis).[8]

Useat linnut käyttävät puuta myös pesimäpaikkanaan, ja suurista linnuista sääksi (Pandion haliaetus) ja valkopäämerikotka (Haliaeetus leucocephalus) pesivät Yhdysvaltain eteläosissa usein suuren floridansuosypressin latvassa.[8]

Puuta vaurioittavista sienistä merkittävimpiä on karvanahakoihin kuuluva Stereum taxodi, joka aiheuttaa usein vanhoilla puilla sydänpuuhun kololahoa.[8]

Floridansuosypressiä on monesti pidetty näyttävänä ja kauniina puuna; sitä on usein kuvattu yhdysvaltalaisessa taiteessa, ja se mainitaan muun muassa Henry Longfellow’n runossa.[16] Laji on myös valittu Louisianan osavaltiopuuksi.[17]

Yhdysvaltain kaakkoisosien alkuperäiskansat kuten seminolet ja choctaw’t ovat perinteisesti käyttäneet puuta rakentamiseen, kanootteihin ja monenlaisten käyttötavaroiden valmistukseen sekä puun kuorta köyden punontaan.[16]

Floridansuosypressiä käytetään yleisesti koristeistutuksissa ja viherrakentamisessa eri puolilla maailmaa.[1][8] Se tuotiin Englantiin jo 1600-luvulla yhtenä ensimmäisistä Amerikasta Eurooppaan tuoduista puista, ja 2010-luvulla sitä istutettiin erityisesti Kiinassa runsaasti.[1][2][17] Lajista on kehitetty vain muutamia koristeellisia lajikkeita, ja suurin osa istutetuista puista edustaa kasvin luonnonmuotoja.[1] Myös istutetut puut kehittävät koristeellisina pidettyjä hengitysjuuria kasvaessaan järven tai lammen äärellä.[1]

Floridansuosypressin puuaines on pehmeää, suorasyistä ja erittäin lahonkestävää.[1][8] Sitä on käytetty puurakentamiseen, paalutukseen, päreisiin, aitoihin, lattioihin, kalusteisiin ja veneisiin.[1][8] Puusta valmistetaan myös puupellettejä ja istutusten ympärille levitettävää puukatetta.[11]

Puun on luontaisessa elinympäristössään katsottu olevan tärkeä ekosysteemipalveluita tuottava avainlaji, joka tarjoaa monenlaisille eläimille ravintoa ja pesimäpaikkoja sekä osaltaan säännöstelee tulvia muodostamalla jokien varsille sedimenttiä kerääviä ja veden kulkua hidastavia kasvustoja.[1][8]