Suora kulma

Suora kulma on

• ${\displaystyle {\tfrac {1}{4}}}$ täydestä kulmasta ja ${\displaystyle {\tfrac {1}{2}}}$ oikokulmasta.[4]
• 90° (astetta), kun täysi kulma on 360°.[2]
• 100 gon (goonia), kun täysi kulma on 400 gon.
• ${\displaystyle {\tfrac {\pi }{2}}}$ radiaania, kun täysi kulma on ${\displaystyle 2\pi }$.[2]

• Janan keskinormaalilla on leikkauspisteessään neljä suoraa kulmaa.
• Suorakulmaisessa koordinaatistossa akseleiden välinen kulma on suora.
• Suorakulmaisessa kolmiossa yksi sen kulmista on suora. Sellaisia ovat muun muassa kolmiot, joiden sivut ovat 3-4-5 tai 5-12-13 yksikköä pitkät. Suoran kulman viereisiä sivuja kutsutaan kateeteiksi.
• Neliön ja suorakulmion kaikki kulmat ovat suoria kulmia.
• Neljäkkään ja leijan lävistäjät leikkaavat toisensa suorassa kulmassa.
• Puoliympyrän kehäpisteen ja halkaisijan päätepisteiden väliset janat ovat suorassa kulmassa.
• Kahden suoran välinen kulma on suora, jos suorien yhtälöiden kulmakertoimien tulo on -1.
• Kaksi kulmaa ovat toistensa komplementtikulmat, jos niiden summa on suora kulma.

• 
  Suorakulmainen kolmio, jonka sivut ovat 3-4-5.
• 
  Neliön puolikas sisältää suoran kulman ja on helppo piirtää.

Solmunaru pingoitettuna suorakulmaiseksi kolmioksi.

Ei ole tietoa siitä, koska suora kulma on opittu mittaamaan, sillä jo ensimmäisillä kirjoitettua tietoa jälkeensä jättäneillä kansoilla tiedetään tämä taito jo olleen. Yksinkertaisin keino muodostaa suora kulma perustui painovoimaan: luotinarun ja vesivaa'an välinen kulma on suora. Toinen yleisesti tunnettu keino muodostaa suora kulma vakatasossa oli käyttää narua, johon oli solmittu tasavälein 13 solmua. Kun tämä naru pingotettiin kolmioksi, jonka sivuiksi asetettiin kolme, neljä ja viisi solmuväliä, saatiin suorakulmainen kolmio. Tämä sääntö tunnetaan yhtenä numerokolmikkona, joka toteuttaa Pythagoraan lauseen.[7]

Muita kulman nimityksiä: nollakulma, terävä kulma, tylppä kulma, kovera kulma, oikokulma, kupera kulma ja täysi kulma.