Suomalainen rap

Hiphopin Suomeen saapumisen vaikuttimena olivat graffitikulttuuri ja taivaskanavat. Graffitien tekijät löysivät Helsingin Lepakon, jossa 1980-luvun puolivälistä lähtien järjestettiin breakdance- ja hiphopjuhlia. Suomen ensimmäisiä hiphop-yhtyeitä olivat The Master Brothers ja Definite Three (myöhemmin Definite Four).[3] Ensimmäisenä levytettynä suomalaisena hiphop-kappaleena on yleisesti mainittu General Njassa and the Lost Division -yhtyeen kappaletta "I'm Young, Beautiful and Natural", joka ilmestyi vuonna 1983.[4][5]

Varsinainen suomenkielinen räpmusiikki herätti ensimmäisen kerran huomiota 1980-luvun lopulla, kun turkulainen Pääkköset julkaisi esikoisalbuminsa, jonka T. T. Oksala tuotti ottaen vaikutteita Beastie Boysilta. Myös sanoituksissa oli runsaasti amerikkalaisilta esikuvilta suomennettuja riimejä. Ensimmäinen suuri suomiräpmenestys oli hyvinkääläinen Raptori ja samoihin aikoihin myös MC Nikke T rynnisti markkinoille. Näiden yhtyeiden lähestymistapa musiikkiin oli varsin humoristinen.[6]

Myöhemmät suomiräppärit suhtautuvat usein nihkeästi 1990-luvun alun suosittuihin yhtyeisiin.[7] Esimerkiksi Niko Toiskallio on väittänyt, että tuolloin pinnalle noussut tanssipoppia muistuttanut huumorirap vei uskottavuuden vakavammalta räpmusiikilta ja jopa tuhosi Suomen räpskenen, joka alkoi heräillä uudestaan 1990-luvun puolivälin jälkeen.[7] Underground-piirit pysyivät erossa huumoriräppäreistä. Vuonna 1991 ilmestyi englanninkielinen levy Damn the Band -kaksikolta, jonka yhteistyössä helsinkiläisen Cool Sheiksin kanssa 1995 tekemä Cools Sheiks featuring Damn the Band: Serve Cool oli Karri Miettisen (Paleface) mukaan ensimmäinen kansainvälisen tason räpalbumi. Samoihin aikoihin nelinkertainen miksauksen suomenmestari Dj Slow perusti yhdessä Miikka Lommin kanssa The Brown Sand Brothers -ryhmän. Slow ja Kool Skinny aloittivat myös Suomen ensimmäisen säännöllisen hiphopklubi-illan Bottalla. Tampereella 1990-luvun alulla aktivoitui Nuera, joka aloitti the Funkiestin perustajan Juhan mukaan ensimmäisenä hiphopryhmänä omakustanteiden tuotannon.[8] Vuosikymmenen lopulla ilmestyi jo seuraavan aallon merkittäviä suomalaisia räplevyjä. Olarilaiset räppärit, joista tunnetuimpia lienevät Davo, Raimo, Setä Koponen, BJD, Ässä ja Edu Kehäkettunen olivat ensimmäisiä suomenkielisen underground-rapin kehittäjiä aloittaessaan jo 1990-luvun puolivälissä. Fintelligens-yhtye toi ensimmäisenä mainstream-yhtyeenä suomenkielisen räpin pinnalle 1990-luvun lopussa ja sai pian monia seuraajia.

2000-luvun taitteessa suomalaista rapmusiikkia näkyi taas myyntilistoilla. Tällä kertaa yhtyeiden musiikintyyli ja asenne oli lähempänä yhdysvaltalaisia esikuvia. Suomihiphop-buumin aikoihin suurten levy-yhtiöiden suojiin pääsivät muun muassa Avain (nykyisin Asa), Ezkimo, Flegmaatikot, Kapasiteettiyksikkö, Paleface, Seremoniamestari ja Tulenkantajat. MoonTV-nuorisotelevisiokanavalla runsaasti näytetty MC Taakibörsta ei julkaissut koskaan pitkäsoittoa, mutta yhtyeen single PA 2001 ylsi Suomen virallisella listalla seitsemänneksi.[9] Mariska nousi pinnalle yhtenä ensimmäisistä suomalaisista naisrappareista julkaisemalla esikoislevynsä vuonna 2002. 2000-luvun alun suurimman buumin hiipuessa suomalaisen hiphopin seuraava tuleminen vakiinnutti viimeistään Suomen kielen aseman musiikkilajin pääasiallisena kielenä. Suomen kieltä käytettiin aiempaa monipuolisemmin ja englanninkielisten sanojen väännökset, joista genren sisällä käytetään myös nimitystä ”finglish”, ovat niin ikään vähentyneet. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella suomalaisen rapin niin kutsuttu kolmas aalto toi myös musiikkiin paljon monipuolisuutta, suomalaisia erityispiirteitä sekä sanoituksiin muun muassa aiempaa enemmän yhteiskuntakritiikkiä.[10]

2000-luvun loppupuolella monet suomalaiset rap-artistit julkaisevat musiikkiaan omakustanteina tai pienten itsenäisten levy-yhtiöiden, kuten Monspin, 3rd Railin, Rähinän ja Numbers Entertainmentin kautta. 2000-luvun loppupuolella teknologinen kehitys edesauttoi omakustanteisen musiikin tekemistä, julkaisua ja jakelua.[11] Suomen viralliselle albumilistalle ovat yltäneet muun muassa Monsp Recordsille levyttäneet Ruudolf, Eevil Stöö, Tuuttimörkö, Kemmuru, DJPP, DJ Kridlokk, Notkea Rotta ja Steen1, 3rd Railin Reilukerho, Jontti & Shaka ja Hannibal & Soppa, Pikku G, Rähinän Elastinen sekä Iso H, Trilogia ja Cheek sekä Numbersin Asa ja suomalaista R'n'B musiikkia tekevä Stig Dogg.

2010-luvulla Jyväskylä niitti mainetta yhtenä tuotteliaimmista ja laadukkaimmista räp-keskittymistä, ja Jyväskylää on tituleerattu mediassa suomiräpin pääkaupungiksi.[12][13] Kannuksensa ansainneita jyväskyläläisiä räp-artisteja ja -tuottajia ovat muun muassa Rekami, Are, Kriso, Gettomasa, Urbaanilegenda, Korstoraatio, Axel Kala, Pyrythekid, Lyttä, Ruuben, Lauri Haav ja Aaro630.[14][15] Esimerkiksi vuonna 2013 Jyväskylässä oli ensimmäisen puolen vuoden aikana yli 50 räp-keikkaa, mikä oli enemmäin kuin monta kertaa suuremmassa Helsingissä tai muissa Suomen kaupungeissa. Suomen pitkäikäisin räp-klubi Ghetto Party on pyörinyt Jyväskylässä vuodesta 2009 alkaen.[16]

2011 debyyttialbuminsa julkaissut JVG oli 2010-luvun menestyneimpiä suomalaisia rap-kokoonpanoja. Muita 2010-luvulla suosioon nousseita artisteja ovat muun muassa Ruger Hauer, Gasellit, Töölön Ketterä, Kube, Tuuttimörkö ja Gracias.