Suomi yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailuissa 1986

Suomen Urheiluliitto valitsi kolmessa valintakokouksessaan Stuttgartin EM-joukkueeseen 18 mies- ja 13 naisurheilijaa. Näiden lisäksi valittiin vielä naisten pikaviestijoukkueen kotiin jääväksi varaedustajaksi Sari Raumala. Joukkueen tavoitteeksi asetettiin 2–3 mitalin ja 4–6 pistesijan saavuttaminen. Euroopan tilastojen valossa parhaat mitalimahdollisuudet olivat keihäänheittäjä Tiina Lillakilla, dopingrangaistuksen jälkeen radoille palanneella Martti Vainiolla, ensimmäisissä arvokisoissaan kilpailleella Seppo Rädyllä ja moninkertaisella arvokisamitalistilla Arto Bryggarella. Menestystä toivottiin myös kävelyn Euroopan mestaruutta puolustaneelta Reima Saloselta.[1]

Suomi jäi Stuttgartissa kolmannen kerran yleisurheilun EM-kisahistoriassa ilman kultamitalia. Ainoasta mitalista vastasi ensimmäisenä suomalaisena kolmannen kerran peräkkäin EM-mitalin saavuttanut pika-aituri Arto Bryggare. Neuvostoliiton voittamissa mitali- ja pistetilastoissa Suomen yksi hopea ja seitsemän pistesijaa toivat 15. ja 12. sijat.[2]

Naisten keihäänheitossa Tiina Lillak sijoittui toisissa EM-kisoissa peräkkäin neljänneksi. Miesten keihäässä saman sijoituksen saavutti Jyrki Blom, jota pidettiin etukäteen keihäänheiton heikoimpana suomalaisedustajana.[1] Käsivaivainen Seppo Räty karsiutui loppukilpailusta.[2] Blomin lisäksi yllättäjiä olivat maratonilla neljänneksi juossut Sinikka Keskitalo ja seiväshypyssä viidenneksi sijoittunut Kimmo Kuusela.[1] Pistesijoille sijoittuivat vielä 50 kilometrillä viidenneksi kävellyt Reima Salonen ja kolmansissa EM-kisoissaan kilpaillut Martti Vainio, joka oli 5 000 metrillä kuudes ja 10 000 metrillä seitsemäs.

Suomalaiset moukarimiehet esiintyivät Stuttgartissa vaisusti. Olympiavoittaja Juha Tiainen jäi kauas loppukilpailupaikasta eikä Harri Huhtalakaan päässyt pistesijalle.[1] Terävimmillään ei ollut myöskään Ari Suhonen, joka jäi viimeiseksi niin 800 metrin välierässään[1] kuin 1 500 metrin alkuerässäänkin.[3] Tommy Ekblom voitti kevyen oloisesti 3 000 metrin estejuoksun alkueränsä[1] mutta hyytyi loppukilpailussa kymmenenneksi.[4]

• Martiskainen, Seppo (toim.): Suomi voittoon – kansa liikkumaan. Suomen yleisurheilun 100 vuotta. Yleisurheilun tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1.
• Siukonen, Markku & Ahola, Matti (toim.): Suuri EM-kirja. Yleisurheilun EM-kisat 1934–1990. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.