Suomi yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailuissa 1971

Suomalaisen yleisurheilun terävin kärki alkoi 1970-luvun alussa saavuttaa kansainvälistä huippua yhä useammassa lajissa. Vuoden 1970 tilastoissa suomalaisista parhaiten menestyi keihäänheittäjä Pauli Nevala, joka oli maailmantilaston kärjessä. Nevala kuitenkin loukkasi kätensä pahasti huhtikuussa 1971 eikä pystynyt osallistumaan Helsingin EM-kisoihin.[1]

EM-kisojen aattona 11 suomalaistulosta oli Euroopan tilastoissa kymmenen parhaan joukossa. 100 metrillä Raimo Vilén oli jaetulla neljännellä sijalla, 1 500 metrillä Pekka Vasala kolmantena ja 5 000 metrillä Lasse Virén yhdeksäntenä. Lisäksi 10 000 metrillä Juha Väätäinen oli toisena, Seppo Tuominen kuudentena ja Lasse Virén seitsemäntenä. Aitajuoksuissa Ari Salin oli 110 metrillä neljäntenä ja 400 metrillä toisena. Kiekonheitossa Pentti Kahma oli seitsemäntenä ja keihäänheitossa Hannu Siitonen kolmantena ja Jorma Kinnunen neljäntenä.[1]

Suomen EM-joukkueeseen valittiin Oulussa järjestettyjen Kalevan kisojen jälkeen 44 urheilijaa, ja joukkuetta täydennettiin vielä viikkoa myöhemmin neljällä urheilijalla. Valituista urheilijoista 10 oli naisia. Tilastojen perusteella suomalaisilta odotettiin kahdesta neljään mitalia.[1]

Helsingin EM-kisat muistetaan suomalaisittain parhaiten Juha Väätäisen 5 000 ja 10 000 metrin mestaruuksista. Molempien kilpailuiden voittoajat olivat Suomen ennätyksiä. Muita mitaleja suomalaiset eivät saavuttaneet, mutta pistesijoja (sijat 4-8) kertyi yhteensä peräti 15, mikä osoitti merkittävää edistystä 1960-luvun EM-kisoihin verrattuna.[2]

Neljännen sijan saavuttivat keihäänheittäjä Hannu Siitonen ja 400 metrin juoksija Markku Kukkoaho, joka oli vielä loppusuoralla kilpailun toisella sijalla. Myös Ari Salin oli mitalisijalla 400 metrin aidoissa vielä loppusuoran puolivälissä, mutta hyytyi lopulta viidenneksi.[3] Suomalaisten pistesijoista suurimpina yllätyksinä pidettiin Mauri Myllymäen ja Reijo Toivosen viidettä ja kuudetta sijaa pituushypyssä. Kumpikin hyppäsi oman ennätyksensä 785.[2] Kierähdystyyliä käyttäneen Asko Pesosen sijoittumista korkeushypyn viidenneksi pidettiin myös iloisena yllätyksenä.[4]

Suomalaisilla oli myös epäonnea. Raimo Vilén loukkasi jalkansa 100 metrin alkuerässä eikä pystynyt juoksemaan välieriä. Keihäänheitossa Jorma Kinnunen jäi tekniikkaongelmaisena alle 81 metrin tulokseen.[5] Kymmenottelun keskeyttänyt Markku Juhola kärsi kantapäävammasta,[1] ja korkeushypyssä vuoden 1969 kisojen hopeamitalisti Reijo Vähälä ei jalkavaivaisena selviytynyt loppukilpailuun.[2] Miesten 4 × 400 metrin viestijoukkue tuhri loppukilpailumahdollisuutensa huonoihin vaihtoihin ja ankkurina juossut Kukkoaho paiskasi pettyneenä viestikapulan menemään, minkä vuoksi Suomen juoksu hylättiin.[4] Pekka Päivärinta puolestaan kaatui estejuoksun loppukilpailussa ensimmäisellä vesiesteellä ja jäi viimeiseksi.[6]

• Martiskainen, Seppo (toim.): Suomi voittoon – kansa liikkumaan. Suomen yleisurheilun 100 vuotta. Yleisurheilun tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1.
• Siukonen, Markku & Ahola, Matti (toim.): Suuri EM-kirja. Yleisurheilun EM-kisat 1934-1990. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.