Suomi hiihdon maailmanmestaruuskilpailuissa 1978

Mieto johti kilpailua vielä 10 kilometrin kohdalla, jonka jälkeen hänen suksistaan heikkeni pito ratkaisevasti. Hän olikin pettynyt pronssista huolimatta. Pitkänen ei sen sijaan harmitellut neljättä sijaansa, koska hän piti 50 kilometriä päämatkanaan. Teurajärveä ja Vahvaselkää odotettiin lähemmäs kärkeä.[4]

Mieto piti 30 kilometriä päämatkanaan, mutta oli jo 10 kilometrin jälkeen 50 sekuntia kärjen takana. Myös Koiviston tulos oli pettymys, mutta Pitkänen hiihti odotettua paremmin.[5]

Suomalaisten kohtaloksi koitui vaikeassa kelissä epäonnistunut voitelu. Pitkänen johti kilpailua 10 kilometrin kohdalla ja oli vielä 30 kilometrin jälkeen toisena. Luistamattomien suksien vuoksi hän kuitenkin jäi mitalivauhdista. Mieto oli huonoilla suksillaan jo kymmenen kilometrin kohdalla yli kolme minuuttia Pitkäsen takana. Hän ei kuitenkaan halunnut keskeyttää, vaan hiihteli maaliin kilpailun viimeisenä yleisön pilkkahuutoja kuunnellen. Maaliin tulon jälkeen Mieto jatkoi hiihtoa yksin tein pukusuojaan asti.[6]

Avausosuuden jälkeen Suomi oli neljäntenä 10 sekuntia kärjestä. Toisessa vaihdossa joukkue oli kärjessä yhdessä Ruotsin ja Norjan kanssa. Ankkuriosuudelle Pitkänen pääsi lähtemään johtoasemassa yhdessä Ruotsin Thomas Magnusonin kanssa, mutta lopussa Suomi jäi selvästi hopealle.[7]

Vielä neljän kilometrin kohdalla Raisa Smetanina johti kilpailua viiden sekunnin erolla Riihivuoreen ja Galina Kulakovaan. Heistäkin pari sekuntia jäljessä oli Takalo, joka hiihti etenkin viimeiset 600 metriä hurjaa vauhtia. Impiön ja Auroman sijoituksia pidettiin jokseenkin odotetuttuina.[8]

Puolimatkassa Riihivuori oli kuudentena, mutta seitsemästä kilometristä maaliin hän tuli kilpailun kovinta vauhtia. Takalo kärsi pistoksesta, eikä ollut parhaimmillaan. Impiön suoritusta pidettiin positiivisena yllätyksenä.[9]

Viiden kilometrin kohdalla Takalo oli vielä toisena.[10]

Impiö oli nopein avausosuudella, mutta Hämäläinen toi Suomen toiseen vaihtoon kolmantena puolisen minuuttia Neuvostoliiton ja DDR:n takana. Riihivuori hiihti osuutensa hurjaa vauhtia ja lähetti Takalon kärjessä ankkuriosuudelle. Hän kuitenkin luovutti johtoaseman Neuvostoliiton Kulakovalle, kunnes nykäisi ratkaisevasti viimeisellä kilometrillä.[11]

Törmäsen suoritus oli pettymys, sillä häntä pidettiin etukäteen Suomen joukkueen vahvimpana mitalisuosikkina.[12]

Avauskierroksen jälkeen Räisänen oli toisena ja Törmänen kymmenentenä. Kokkonen ja Puikkonen olivat pettymyksiä, sillä he olivat hyvässä vireessä harjoituksissa ja koekierroksella.[13]

Puikkonen oli harjoituksissa hypännyt peräti 110,5 metriä, mutta jäi kilpailussa 89,5 metriin. Räisänen oli yksilötuloksissa kisan toiseksi paras Itävallan Alois Lipburgerin jälkeen.[14]

Mäkiosuuden jälkeen Miettinen oli kärjessä, ja hänen uskottiin pystyvän jopa mestaruuteen, mutta hiihto-osuudella Miettinen joutui taistelemaan tosissaan hopeamitalistakin. Karjalainen oli mäen jälkeen yllättäin neljäntenä, Etelälahti sijalla 21 ja Kuvaja sijalla 22.[15]