Suomi–Neuvostoliitto-Seura

Suomi–Neuvostoliitto-Seura (lyhenne SNS[1] tai SN-Seura) oli suomalainen ystävyysseura, joka perustettiin 15. lokakuuta 1944 sen jälkeen, kun Suomi oli tehnyt aselevon Neuvostoliiton kanssa. Järjestön tehtävänä oli vaalia Suomen ja Neuvostoliiton välisiä ystävällisiä suhteita ja sille muodostui vahva valtiollinen ja puoluepoliittinen luonne. 1970-luvulla seuraan kuului yli 100 000 jäsentä.[2] Neuvostoliiton hajottua yhdistyksen nimi muutettiin Suomen ja Venäjän kansojen ystävyysseuraksi ja lopulta Suomi–Venäjä-Seuraksi.

SNS:n edeltäjä oli talvisodan jälkeen toukokuussa 1940 perustettu ja pian kielletty Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura (eli niin sanottu SNS I). Välirauhan aikana seura koettiin turvallisuusriskiksi, kun Suomi alkoi liittouduttuaan käytännössä Natsi-Saksan kanssa valmistautua jatkosotaan. Suomi–Neuvostoliitto-Seurasta tuli Suomen Moskovan välirauhan jälkeisen uuden ulkopolitiikan vertauskuva Neuvostoliittoon päin. Vastaavanlainen Suur-Saksan valtakunnasta tapahtunut irtautuminen länteen päin oli Suomi–Amerikka-seuran perustaminen jatkosodan vielä kestäessä.lähde?

Suomi-Neuvostoliitto-Seuran virallinen lyhenne oli SN-Seura erotuksena aiemmasta Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seurasta, joka oli tunnettu toiminta-aikanaan SNS:nä, mutta käytännössä uudestakin seurasta käytettiin yleisesti lyhennettä SNS.[3]

Järjestö julkaisi äänenkannattajaansa SNS-lehteä vuosina 1944–1960.[4] Sen seuraajaksi perustettiin Ajan kuvat -niminen lehti, joka ilmestyi vuoteen 1967 ja yhdistettiin seuraavana vuonna Neuvostoliiton suurlähetystön julkaiseman Neuvostoliitto tänään -lehden kanssa.[5] Näin syntyi uusi Maailma ja Me -lehti, jota SNS julkaisi yhdessä uutistoimisto APN:n kanssa vuoteen 1990 saakka.[6] Myös jäsenlehti Seuratieto aloitti 1968.lähde?

Suomi–Neuvostoliitto-Seura järjesti opiskelijoille stipendejä Neuvostoliitossa suoritettavia korkeakoulu- ja yliopisto-opintoja varten. Niitä järjestettiin muun muassa Kiovan valtionyliopistoon.lähde?

Organisaatio

Runsaan paikallisyhdistysmäärän vuoksi seuralla oli myös alueorganisaatio. Seura nautti tuntuvia valtionapuja ja sen piiritaso ja valtakunnantaso oli poliittisesti puolueiden jakama siksi, että se oli Suomen ulkopolitiikan tunnusmerkki kansalaisjärjestötoiminnassa. Seurassa poliittinen vasemmisto oli aktiivinen, mutta myös maltilliset porvarit olivat edustettuina. Suomen valtio avusti seuraa aluksi tilapäisesti ja myöhemmin vakinaisemmin kulttuurirahoituskomitean kautta. Vuonna 1987 valtio osti seuralle toimitilat Helsingin Ruoholahdesta 39 miljoonalla markalla, eikä seuran tarvinnut maksaa tiloista vuokraa vaan ainoastaan yhtiövastikkeen[7]. Jäsenmaksut olivat keskeinen tulonlähde.[2]

SNS:n Sotainvalidiosasto perustettiin 7. tammikuuta 1945, kun sodanjälkeiseen invalidihuollon tasoon pettyneet päättivät järjestäytyä. Sotainvalidien ohella mukana oli alusta alkaen myös siviili-invalideja. Osasto keskittyi varsinkin aluksi kulttuuritoimintaan eikä tehnyt varsinaista huoltotyötä. Osasto kuului Invalidijärjestöjen Keskusliittoon.[8] Alaosastoja muodostettiin vuosina 1945–1948 useille paikkakunnille. Marraskuussa 1948 kyseisten osastojen ensimmäisessä neuvottelukokouksessa perustettiin osaston seuraajaksi Tapaturmainvalidien liitto,[9] joka liittyi SNS:n jäseneksi.[10]

Puheenjohtajat

Pääsihteerit

Ystävyyskaupungit ja uudet ystävyysseurat

Monissa Suomen merkittävistä kaupungeista toimi verrattain vahva Suomi–Neuvostoliitto-Seuran paikallisosasto. Näillä kaupungeilla oli ystävyyskaupunkisuhteet kaupunkeihin, jotka eivät sijainneet Venäjän SFNT:ssä, vaan sen ulkopuolisessa Neuvostoliitossa. Kun Neuvostoliitto purkautui 1991, lähinnä kaupunginjohtojen aloitteellisuudesta perustettiin Ukrainaa varten ystävyyskaupunkisuhteiden jatkamiseksi hallinnon rinnalla myös kansalaisyhteiskunnan puolella vastaavat Ukraina-seurat. Tampereelle perustettiin Tampereen Ukraina-seura ja Lahteen Lahden Ukraina-seura. Tampereen kaupungilla on ystävyyssuhteet Kiovan kanssa ja Lahdella Zaporižžjan kanssa. Turussa tai Helsingissä tällaista tarvetta ei muodostunut, koska niiden ystävyyskaupungit Pietari ja Moskova sijaitsevat Venäjän federaatiossa, minkä vuoksi kansalaisten ystävyyskaupunkitoiminta kyettiin hoitamaan Suomen ja Venäjän kansojen ystävyysseuran, nykyisen Suomi–Venäjä-Seuran kautta.lähde?

Suomi-Neuvostoliitto-Seuran keskusjärjestön arkisto sijaitsee Kansallisarkistossa. Piirijärjestöjen ja paikallisosastojen arkistoja on maakunta-arkistoissa, Kansan Arkistossa ja Työväen Arkistossa.lähde?

Lähteet
  1. Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 21.2.2014.
  2. Ystävyyden vuodet (Suomen kuvalehti 12/1988), s. 82–85.
  3. Kaisa Kinnunen: Suomi-Neuvostoliitto-Seuran historia 1944–1974, s. 18. Suomi-Venäjä-seura ry, Helsinki 1998.
  4. SNS-lehti : Suomi-Neuvostoliitto-seuran äänenkannattaja[vanhentunut linkki] Fennica-tietokanta. Viitattu 12.11.2012.
  5. Ajan kuvat[vanhentunut linkki] Fennica-tietokanta. Viitattu 12.11.2012.
  6. Maailma ja me[vanhentunut linkki] Fennica-tietokanta. Viitattu 12.11.2012.
  7. Valtio ostaa SN-seuralle tilat Ruoholahdesta 39 miljoonalla markalla. Helsingin Sanomat, 31.10.1987, s. A11. Näköislehden aukeama (vain tilaajille).
  8. Vireää toimintaa ja uudistuspyrkimyksiä invalidien yhdistynein voimin. Kansan Uutiset, 3.4.1963.
  9. Tapaturmainvalidien liitto 15-vuotias. Kansan Uutiset, 4.2.1960.
  10. DLP: Tapaturmainvaliidien liitto perustettu. Vapaa Sana, 30.11.1948.
  11. Vuorikoski, Matti: Juoksuhaudoista uussuomettumiseen : Suomi–Venäjä-Seura 70 vuotta Pirkanmaalla, s. 65. E-kirja. Helsinki: Books on Demand, 2017. ISBN 978-952-31802-0-8.
  12. / Kilpi, Sylvi-Kyllikki Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  13. / Bonsdorff, Göran von Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  14. Kuka kukin on, s. 26. Otava, 1994.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.