Suomen valtionhoitaja

Valtionhoitaja (ruots. riksföreståndaren) oli Suomen väliaikainen valtionpäämies vuosina 1918–1919. Sisällissodan päätyttyä toukokuussa 1918 hallituksen joukkojen eli valkoisten voittoon, Suomesta kaavailtiin kuningaskuntaa. Valtionhoitajan valitsi tynkäeduskunta hoitamaan hallitsijan tehtäviä siihen saakka, kunnes maahan saataisiin kuningas.

Ensimmäiseksi valtionhoitajaksi eduskunta valitsi 18. toukokuuta 1918 senaatin puheenjohtajana toimineen, saksalaissuuntausta ja kuningaskuntaa kannattaneen P. E. Svinhufvudin. Eduskunnan päätöksessä puhuttiin vain korkeimman vallan keskittämisestä yhdelle henkilölle, ja nimitystä valtionhoitaja alettiin käyttää vasta myöhemmin. Valtionhoitajan valitseminen ei perustunut Suomen silloisiin perustuslakeihin eikä päätöstä tehty perustuslainsäätämisjärjestyksessä, tosin se hyväksyttiin yksimielisesti ilman äänestystä.[1] Muita ehdokkaita tehtävään ei ollut.

Svinhufvudin johdolla Suomeen yritettiin syksyllä 1918 saada saksalaissyntyinen kuningas ja valinta kohdistui lopulta Hessenin prinssi Friedrich Karliin.[2] Alustavasta suostumuksestaan huolimatta prinssi joutui kuitenkin lopulta kieltäytymään Suomen kruunusta Saksan keisarikunnan luhistuttua ensimmäisessä maailmansodassa. Tämä johti samalla käytännössä koko kuningaskuntahankkeen kaatumiseen. Länsivallat vaativat Suomen saksalaismielisen johdon vaihtoa. Joulukuussa 1918 Svinhufvud erosi valtionhoitajan tehtävästä ja eduskunta valitsi hänen seuraajakseen Gustaf Mannerheimin, jonka johdolla maahan alettiin valmistella tasavaltaista valtiomuotoa.[3]

Suomen valtiomuodon vahvistuttua lopullisesti tasavallaksi maan viralliseksi valtiopäämieheksi asetettiin tasavallan presidentti. Valtionhoitaja Gustaf Mannerheim oli ehdolla presidentiksi eduskunnan suorittamassa ensimmäisessä presidentinvaalissa kesällä 1919, mutta hän hävisi selvästi vastaehdokkaalleen Kaarlo Juho Ståhlbergille.

Kumpikin Suomen valtionhoitajista toimi myöhemmin myös tasavallan presidenttinä. Ensimmäinen valtionhoitaja P. E. Svinhufvud oli presidenttinä vuosina 1931–1937 ja Gustaf Mannerheim vuosina 1944–1946.