Suomen väestö

Suomen väestö koostuu Suomen asukkaista, joiden määrä, eli Suomen väkiluku 31. tammikuuta 2023 oli 5 566 812 henkeä.[8] Pääosa väestöstä on etnisesti suomalaisia. Väestöstä 86,5 % puhui vuoden 2021 lopussa äidinkielenään suomea ja 5,2 % ruotsia. Vieraskielisten osuus oli 8,3 % ja ulkomaalaistaustaisten 8,5 %. Samaan aikaan maassa asui noin 296 000 ulkomaan kansalaista ja heidän osuutensa väestöstä oli 5,3 %.[9] Suurimmat ulkomaalaisten ryhmät olivat virolaiset, venäläiset, irakilaiset sekä kiinalaiset.[10]

Väestötiedot
vuonna 2022
Väkiluku 5 563 197[1]
Väentiheys 18,3[1] / km²
Väestönkasvu 0,3[1] %
Syntyvyys 8,9[2] / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus 10,6[3] / 1 000 henkilöä
Elinajanodote 81,81 vuotta[4]
 -miehet 79,15 vuotta[4]
 -naiset 84,46 vuotta[4]
Hedelmällisyysluku 1,32[5]
Lapsikuolleisuus 1,8 [6] / 1 000 syntymää
Nettomaahanmuutto 4,1[7] / 1 000 henkilöä
HIV:n levinneisyys
aikuisväestössä		 <0,1 %
Lukutaitoisia 100 % väestöstä
Ikärakenne
Mediaani-ikä 43,6[1] vuotta
0–14-vuotiaat 15,4 %[1]
15–64-vuotiaat 61,6 %[1]
65 vuotta täyttäneet 23,1 %[1]
Suomen väestötiheys kunnittain, asukasta neliökilometriä kohden

Suomi on yksi Euroopan harvimmin asutuista maista; väestötiheys on suhteellisen alhainen, noin 18 ihmistä neliökilometrillä.[11] Väestö on jakaantunut maantieteellisesti hyvin epätasaisesti – suurin osa väestöstä elää rannikon tuntumassa, maan etelä- ja lounaisosissa. Yli miljoona henkeä asuu pääkaupunkiseudulla. Lapissa asuu keskimäärin vain kaksi ihmistä neliökilometrillä.

Suomi on uskonnon ja äidinkielen suhteen varsin homogeeninen maa, sillä 86,5 prosenttia maan kansalaisista on suomenkielisiä ja 66,6 prosenttia kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon.[9] Suurimman kielivähemmistön muodostavat suomenruotsalaiset, joita asuu etenkin Uudellamaalla, Ahvenanmaalla ja Pohjanmaan rannikolla.

Suomen väestö on verrattain korkeasti koulutettua. Vuonna 2021 Suomen 15 vuotta täyttäneestä väestöstä 74,6 prosenttia oli suorittanut jonkin peruskoulun jälkeisen tutkinnon.[12]

Määrä Vuosi
Väestö yhteensä 5 566 812[8] 1/2023
Väestö (miehet) 2 755 457 1/2023
Väestö (naiset) 2 811 355 1/2023
Kokonaishedelmällisyysluku 1,32[13] 2022
Kaupungistumisaste 86,1 %[14] 2020

Väestön rakenne
Suomen väestöpyramidi 2020.

Vuoden 2022 lopussa Suomessa oli yhteensä 5 565 519 asukasta, joista 2 754 594 oli miehiä ja 2 810 925 naisia[15]. Väkiluku kasvoi 17 278 henkilöllä. Elävänä syntyneitä oli 44 933, kuolleita 62 886, uusia maahanmuuttajia 48 086 ja maastamuuttajia 13 306[13]. Suomen kansalaisuuden sai yhteensä 6 643 henkeä vuonna 2021.[16]

Suomen suuret ikäluokat ovat vuosina 1945–1949 syntyneitä. Tuolloin syntyi vuosittain yli 100 000 lasta. Seuraavien viidenkymmenen vuoden aikana Suomen väestörakenne muuttuu ennusteiden mukaan merkittävästi. Vuoden 2021 väestöennusteen mukaan 65 vuotta täyttäneitä on vuonna 2070 jo 32,8 prosenttia väestöstä[17], kun vastaava väestöosuus vuoden 2023 tammikuussa oli 23,3 prosenttia.[8]

Asuinpaikat ja asumismuodot

Väestötiheys on Suomessa korkeinta Uudellamaalla: 188,4 henkilöä neliökilometrillä. Matalinta väestötiheys on Lapin maakunnassa, vain 1,9 henkilöä neliökilometrillä.[11]

Omakotitaloissa asuu 49 prosenttia suomalaisista.[18] Noin 1,3 miljoonaa henkeä asuu yksin. Vuosina 1992–2002 yksin asuvien määrä kaksinkertaistui. Liki puolessa Suomen asuinrakennuksista asuu vain yksi ihminen. Yksinasuvilla on muuta väestöä alempi tulotaso, joka selittyy sillä, että yksinasuvat ovat usein opiskelijoita tai eläkeläisiä. Kaikki yksin asuvat eivät kuitenkaan ole pienituloisia, sillä moni keski-iässä oleva ja työssäkäyvä asuu yksin. Näin ollen yksin asuvista ei voi puhua yhtenä ryhmänä.[19]

Taajamat
Pääartikkeli: Taajamat Suomessa

Vuoden 2021 lopussa 86,7 prosenttia väestöstä asui taajamissa.[20] Taajamia oli yhteensä 712, ja niiden maapinta-ala oli yhteensä 6 955,39 neliökilometriä. Yli viisi kuudesta suomalaisesta asui siis alueella, joka on ainoastaan 2,3 prosenttia koko maan maapinta-alasta.[21]

Suurimmat kaupungit
Pääartikkeli: Suomen kaupungit

Suomessa on yhdeksän yli sadantuhannen asukkaan kaupunkia. Viidestä yli 200 000 asukkaan kaupungista kolme, Helsinki, Espoo ja Vantaa, muodostavat noin 1,2 miljoonan asukkaan pääkaupunkiseudun.[22]

Suomen 10 suurinta kaupunkia 2022[22]
Kaupunki Väkiluku 31.12.2022 Muutos 2022 (%)
Helsinki664 9210,9
Espoo305 1792,6
Tampere249 0601,9
Vantaa242 9171,6
Oulu211 8581,1
Turku197 9171,3
Jyväskylä145 9431,0
Kuopio122 5900,9
Lahti120 2000,1
Pori83 242–0,3

Kieliryhmät

Kielten asema
Vaalealla värillä yksikielisesti suomenkieliset kunnat, rannikon kaksikieliset kunnat turkoosilla (suomi enemmistökielenä) ja sinisellä (ruotsi enemmistökielenä) sekä yksikielisesti ruotsinkielinen Ahvenanmaa tummansinisellä. Punaisella kunnat, joissa saamelaiskielillä on virallinen asema.

Suomen kansalliskieliä ovat suomi ja ruotsi. Kansalliskieliä on oikeus käyttää valtion ja kaksikielisten kuntien viranomaisten kanssa asioidessa. Saamenkielisillä on oikeus käyttää saamen kieltä tuomioistuimissa sekä asioidessaan saamelaisalueen viranomaisten ja eräiden valtion viranomaisten kanssa.[23]

Suomen kielilain mukaan kunnat voivat olla yksi- tai kaksikielisiä – määritelmä riippuu kielten puhujamääristä kunnassa. Useimmat kunnat ovat suomenkielisiä. Vuoteen 2014 asti manner-Suomessa oli kolme yksikielisesti ruotsinkielistä kuntaa, mutta valtionosuusjärjestelmän muutosten rohkaisemana nämäkin kunnat muuttuivat kaksikielisiksi.[24][25] Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan kaikki ahvenanmaalaiset kunnat ovat ruotsinkielisiä,[26] vaikka Ahvenanmaalla asuvista äidinkieleltään suomenkielisiä on vajaat viisi prosenttia (2020).[27]

Katso myös: Suomen kielipolitiikka ja Luettelo Suomen ruotsin- ja kaksikielisistä kunnista

Äidinkielten puhujamäärät

Suomen väestö äidinkielittäin vuonna 2021:[28]

KieliVäestöosuus
suomi86,52 %
ruotsi5,19 %
venäjä1,58 %
saame0,04 %
muut6,68 %

Suomenkieliset

Suomessa puhuttava suomi jakautuu useisiin murteisiin. Niiden pääryhmät ovat itä- ja länsimurteet. Ne voi erottaa toisistaan kirjakielen d:n avulla: länsimurteissa sen korvaa r tai l.[29]

Suomenruotsalaiset
Pääartikkeli: Suomenruotsalaiset

Suurin osa Suomen ruotsinkielisistä asuu Uudellamaalla ja Pohjanmaan rannikolla, Ahvenanmaalla sekä Varsinais-Suomessa. Esimerkiksi Pohjanmaalla sijaitsevan Luodon – ruotsiksi Larsmon – kunnassa asukkaista 92 prosenttia on ruotsinkielisiä.[30]

Muut viralliset kielivähemmistöt

Suomen laissa mainitut kielivähemmistöt ovat suomenruotsalaisten lisäksi saamelaiset, karjalaiset, romanit ja viittomakieliset.[31] Suomessa käytetään sekä suomalaista viittomakieltä että suomenruotsalaista viittomakieltä. Vuoden 2021 väestötilaston mukaan saamenkielisiä oli 2023.[28] Romanien lukumäärää ei voi arvioida kielitiedoista, koska useimpien romanien äidinkieleksi on merkitty suomi tai ruotsi.[32]

Venäjänkieliset

Venäjänkielisistä erotetaan joskus omaksi ryhmäkseen ”vanhavenäläiset”, eli niiden venäläissukujen edustajat, jotka ovat asuneet Suomessa useiden sukupolvien ajan. Suomen Venäjänkielisten Yhdistysten Liitto on kritisoinut jakoa ”vanhavenäläisiin” ja ”uusvenäläisiin” perusteettomana ja harhaanjohtavana, sillä näillä käsitteillä ei ole selkeitä määritelmiä.[33] THL arvioi vuonna 2012 Suomen 62 554 venäjänkielisestä (vuonna 2012) vanhavenäläisiin kuuluvan noin 5 000.[34]

Tilastokeskuksen mukaan liki puolet Suomen venäjänkielisistä on Inkerin alueen suomalaisia eli inkeriläisiä tai suomensukuisten kansojen edustajia.[35] Näin on siksi, että inkeriläisiä on pakolla venäläistetty Neuvostoliitossa ja Venäjällä, josta he ovat muuttaneet Suomeen.[36][37]

Vuoden 2021 lopussa Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Ahvenanmaan maakunnissa ruotsinkielisiä oli enemmän kuin venäjänkielisiä. Muissa maakunnissa asui enemmän venäjän- kuin ruotsinkielisiä.[38]

Etnisyys ja kansalaisuus

Etniset ryhmät

Suomessa ei tilastoida etniseen ryhmään kuulumista, mutta väestötilastossa on eräitä etnistä taustaa kuvaavia muuttujia, kuten äidinkieli ja syntymämaa. Kansainvälisen väestölaskentasuosituksen mukaan etnisyys perustuu etnisen ryhmän omaan käsitykseen historiallisesta ja alueellisesta tai valtiollisesta alkuperästä, ja etnisyystiedon tulisi aina perustua henkilön omaan ilmoitukseen. Koska Suomessa väestölaskenta tehdään rekistereiden pohjalta, Suomi ei voi tuottaa virallista tilastoa etnisistä ryhmistä.[32]

Suomessa on selvitetty etnistä taustaa viimeksi vuoden 1970 väestönlaskennassa, jolloin laskettiin romanien ja saamelaisten määrä. Silloin saamelaisena pidettiin henkilöä, jonka ensiksi oppima kieli oli saame. Tämän lisäksi saamelaisiksi luettiin ne, joiden vanhemmista tai isovanhemmista jollakin ”on tai on ollut saamenkieli ensimmäisenä kielenään”. Lisäksi tutkimuksessa hyväksyttiin saamelaisiksi joitakin ”yleisen käsityksen mukaan saamelaisia henkilöitä”, vaikka yksikään vanhemmista tai isovanhemmista ei ollut saamenkielinen. Näillä perusteilla saamelaisia oli vuonna 1970 kaikkiaan 3 936.[32]

1990-luvun puolivälissä tehtyjen arvioiden mukaan saamelaisia oli noin 5 800, romaneja 6 000–7 000, juutalaisia 1 400 ja tataareja noin 900. Arvio saamelaisten määrästä poikkeaa selvästi Tilastokeskusken lukemista (yllä), muista ryhmistä ei ole Tilastokeskuksen arvioita.[39] Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2015 julkaiseman arvion mukaan romaneja oli 10 000–12 000, saamelaisia noin 6 000–10 000 ja tataareja noin 900.[34]

Ulkomaalaiset

Vuonna 2019 Suomessa asui 267 629 ihmistä, joilla oli jonkun muun maan kansalaisuus kuin Suomen[40]. Heistä viidesosa oli virolaisia ja 11 prosenttia venäläisiä. Yli viisituhatta kansalaista oli Irakista, Kiinasta, Ruotsista, Thaimaasta, Intiasta, Afganistanista, Syyriasta, Somaliasta, Vietnamista, Turkista ja Ukrainasta. Suomen kansalaisuuden vuonna 2019 saaneiden kansallisuuksista yleisimmät olivat Venäjä, Viro, Irak, Somalia ja Afganistan[41]. Vuonna 1997 syntyneistä Suomessa asuvista nuorista aikuisista noin 7 prosentilla toinen tai molemmat vanhemmista olivat syntyneet ulkomailla.[42] Marraskuussa 2020 julkaistun tutkimuksen mukaan 0–17-vuotiaista lapsista joka kymmenes oli ulkomaalaistaustainen.[42]

Maahanmuuttajaryhmät joista yli 5 000: (Luvut perustuvat kansalaisuuteen, syntymämaahaan ja syntyperään. Mukana sekä Tilastokeskuksen että Yhdistyneiden kansakuntien tuottamia lukuja)[43][44]

Uskonnot
Pääartikkeli: Uskonto Suomessa

Suomalaisista kuului evankelisluterilaiseen kirkkoon 66,6 prosenttia vuonna 2021[9]. Ortodokseja oli 1,1 prosenttia. Luterilaisten määrä on laskenut kasvavalla vauhdilla: vuonna 1900 luterilaisia oli 98 prosenttia, vuonna 1950 heitä oli 95 prosenttia ja vuonna 2000 enää 85 prosenttia. Ortodoksien osuus on pysynyt samana 1990-luvulta asti.[45] Kirkkoon kuuluvista suomalaisista kuusi prosenttia käy kirkossa vähintään kerran kuukaudessa. Kirkossa käyminen on vähentynyt 2000-luvulla.[46]

Kolmanneksi suurin uskonnollinen ryhmä on helluntaiherätys, johon kuuluu noin 45 000 jäsentä ja joka on siten Suomen vapaakristillisistä yhteisöistä suurin.[47] Perinteisesti Suomen helluntaiherätys on toiminut yhdistyspohjaisena, eikä siksi näy uskonnollisten yhdyskuntien jäsenmääriä vertailevissa tilastoissa. Vuonna 2002 helluntailaisille rekisteröitiin uskonnollinen yhdyskunta, Suomen Helluntaikirkko, mutta siihen kuuluu edelleen vain vähemmistö helluntailaisista.[48][49]

Rekisteröityneet yli tuhannen jäsenen uskonnolliset yhdyskunnat vuoden 2018 lopussa:[50]

  1. Jehovan todistajat 17 303
  2. Suomen Vapaakirkko 15 067
  3. Katolinen kirkko Suomessa 14 354
  4. Suomen Helluntaikirkko 11 237
  5. Ortodoksinen Pyhän Nikolauksen seurakunta 3 374
  6. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko 3 275
  7. Suomen Adventtikirkko 3 071
  8. Helsinki Islam Keskus 2 888
  9. Suomen Islamilainen Yhdyskunta 1 772
  10. Tampereen Islamin Yhdyskunta 1 604
  11. Suomen Baptistikirkko 1 568
  12. Pohjois-Suomen Islamilainen Yhdyskunta 1 028

Koulutus
Pääartikkeli: Koulutus Suomessa
15 vuotta täyttäneiden suomalaisten koulutusaste vuonna 2013.[51]

Suomen väestö on verrattain korkeasti koulutettua. Vuoden 2021 lopussa Suomen 15 vuotta täyttäneestä väestöstä 74,6 prosenttia oli suorittanut jonkin peruskoulun jälkeisen tutkinnon: 41,6 prosenttia keskiasteen, 31,9 prosenttia korkeakouluasteen ja 1,1 prosenttia tutkijakoulutusasteen.[12]

Kansanterveys

Suomessa kroonisiksi kansantaudeiksi katsotaan sydän- ja verisuonitaudit, diabetes, astma ja allergia, krooniset keuhkosairaudet, syöpäsairaudet, muistisairaudet, tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet ja mielenterveyden ongelmat.[52]

Miesten elinajanodote on edelleen lyhyempi kuin Euroopan unionin maissa keskimäärin mutta naisten on lähellä Euroopan unionin keskiarvoa (vuonna 2004). Suomalaisten miesten ylikuolleisuus johtuu suurelta osin verenkiertoelinten sairauksista ja väkivaltaisista syistä. Verenkiertoelinten sairauksien vähenemisestä huolimatta miesten kuolleisuus niihin on Euroopan unionin suurin.[53] Miesten ja naisten välinen kuolleisuusero on Suomessa suuri verrattuna useimpiin muihin läntisen Euroopan maihin.[53]. Vuoden 2018 tietojen mukaan suomalaisten elinajanodote on edelleen jatkanut nousuaan ja oli 81,7 vuotta. Se oli 2018 korkeampi kuin esim. Belgiassa, Itävallassa, Saksassa, Isossa-Britanniassa ja Tanskassa. [54] Miesten elinajanodote 79,2 vuotta oli 2019 noin kaksi vuotta lyhyempi kuin Ruotsissa ja Norjassa ja toisaalta sama kuin Tanskassa [55].

Suomalaisten yleisimmät kuolinsyyt ovat[56]

  1. Verenkiertoelinten sairaudet (34 prosenttia)
  2. Kasvaimet (25 prosenttia)
  3. Dementia, Alzheimerin tauti (19 prosenttia)
  4. Tapaturmat (pl. alkoholimyrkytykset) (4 prosenttia)
  5. Hengityselinten sairaudet (4 prosenttia)
  6. Alkoholiperäiset taudit ja tapaturmainen alkoholimyrkytys (3 prosenttia)
  7. Itsemurhat (1 prosentti)

Väestön kehitys
Pääartikkeli: Suomen asutushistoria
Suomen väkiluku 1200-2019[57][58][59][60][61]
Vuosi   Väestö %±
1200-luku 65 000 —
1571 300 000 +361.5%
1650 450 000 +50.0%
1695 500 000 +11.1%
1721 391 000 −21.8%
1750 421 000 +7.7%
1760 491 000 +16.6%
1770 561 000 +14.3%
1780 663 000 +18.2%
1790 705 600 +6.4%
1800 832 700 +18.0%
1810 863 300 +3.7%
1820 1 177 500 +36.4%
1830 1 372 100 +16.5%
1840 1 445 600 +5.4%
1850 1 636 900 +13.2%
1860 1 746 700 +6.7%
1870 1 768 800 +1.3%
1880 2 060 800 +16.5%
1890 2 380 100 +15.5%
1900 2 655 900 +11.6%
1910 2 943 400 +10.8%
1920 3 147 600 +6.9%
1930 3 462 700 +10.0%
1940 3 695 617 +6.7%
1950 4 029 803 +9.0%
1960 4 446 222 +10.3%
1970 4 598 336 +3.4%
1980 4 787 778 +4.1%
1990 4 998 478 +4.4%
2000 5 181 000 +3.7%
2010 5 375 276 +3.7%
2020 5 533 793 +2.9%

Esihistoriallinen aika

Jääkausi päättyi Suomessa noin 11 000 vuotta sitten, minkä jälkeen alueen asutus alkoi. Saamelaisten esivanhemmat muodostivat todennäköisesti Suomen alkuperäisen väestön[62]. Kivi- ja pronssikaudella Suomen asukasluku oli vielä hyvin pieni, ja rautakaudellakin se on luultavasti ollut vain joitakin kymmeniä tuhansia.

Keskiajalta 1700-luvulle

Keskiajalla väestö kasvoi ja ensimmäiset kaupungit syntyivät etelän rannikkoseuduille. 1500-luvun lopulla Suomen alueella eli arvioiden mukaan noin 300 000–350 000 ihmistä. 1770-luvulla asukasluku oli 580 000 ja vuonna 1810 runsaat 860 000 henkeä. Kaupungeissa asui heistä 48 000, aatelistoon kuului 2 500 ja papistoon noin 5 000 henkeä. Nopeasti kasvavaan aatelittomaan säätyläisväestöön kuului virkamiehiä, maanmittareita ja tilanomistajia – heitä oli yhteensä 15 000 henkeä. Talonpoikaistaloja oli runsaat 58 000 ja torppia 24 000. Itselliset ja muut tilattomat muodostivat noin 19 000 hengen ryhmän.[63]

Venäjän vallan ajasta nykyaikaan

1800-luvulla väestö alkoi kasvaa ennennäkemättömän voimakkaasti, mutta toisaalta väestönkasvua hillitsivät tartuntataudit, kuten kolera, 1860-luvun katovuodet ja 1900-luvulle siirryttäessä myös siirtolaisuus. Suurin väestötappiovuosi oli vuosi 1868, jolloin väestö väheni 96 000 henkilöllä nälänhädän takia.[64] Viimeisimmät väestötappiovuodet ovat olleet 1969 ja 1970, jolloin suomalaisia muutti joukoittain Ruotsiin.[64]

Muiden teollisuusmaiden tavoin syntyvyys ja kuolleisuus kääntyivät laskuun 1900-luvun puolivälin jälkeen, mikä on johtanut väestön nopeaan ikääntymiseen. Maahanmuuttajien osuus väestöstä on Suomessa Euroopan unionin maiden pienimpiä, vaikka se onkin noussut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana. 4,84 Euroopan unionin maassa asuvista ihmisistä on muiden maiden kansalaisia[65]. Tilastokeskuksen väestötietojen mukaan Suomen luonnollinen väestönlisäys kääntyi vuositasolla negatiiviseksi vuonna 2016. Nettomaahanmuuton oletetaan kuitenkin pitävän väestönkasvua yllä vielä tämänkin jälkeen.[66] Esimerkiksi vuoden 2022 alkupuoliskolla Suomen väestö kasvoi pääosin maahanmuuton takia.[67]

Tilastokeskuksen vuoden 2021 ennusteen mukaan suomen väestön lukumäärä kääntyy laskuun vuonna 2034.[68]

Maastamuutto

Viimeisen sadan vuoden aikana noin miljoona suomalaista on muuttanut ulkomaille. Yhdysvaltoihin lähdettiin jo 1600-luvulla, myöhemmin houkuttelivat myös Kanada, Australia, Venäjä, Ruotsi ja Norja. Ruotsiin lähdettiin parempipalkkaisiin töihin etenkin 1960- ja 1970-luvuilla. Vasta 1980-luvulta alkaen Suomeen on muuttanut enemmän ihmisiä kuin Suomesta pois.[69]

Lähteet
  1. https://pxdata.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__vaerak/statfin_vaerak_pxt_11ra.px/table/tableViewLayout1/%5Bvanhentunut+linkki%5D
  2. https://pxdata.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__synt/statfin_synt_pxt_12dr.px/table/tableViewLayout1/%5Bvanhentunut+linkki%5D
  3. https://pxdata.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__kuol/statfin_kuol_pxt_12al.px/table/tableViewLayout1/%5Bvanhentunut+linkki%5D
  4. https://pxdata.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__kuol/statfin_kuol_pxt_12am.px/table/tableViewLayout1/%5Bvanhentunut+linkki%5D
  5. https://statfin.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__synt/statfin_synt_pxt_12dt.px/table/tableViewLayout1/
  6. https://www.tilastokeskus.fi/til/kuol/2020/kuol_2020_2021-04-23_tie_001_fi.html
  7. https://pxdata.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__vamuu/statfin_vamuu_pxt_11ll.px/table/tableViewLayout1/%5Bvanhentunut+linkki%5D
  8. Väestörakenteen ennakkotiedot muuttujina Kuukausi, Alue, Sukupuoli, Ikä ja Tiedot PxWeb. Viitattu 26.2.2023. [vanhentunut linkki]
  9. Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi PxWeb. Viitattu 6.1.2023.
  10. Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi Tilastokeskuksen PX-Web tietokannat. Viitattu 27.4.2021. [vanhentunut linkki]
  11. Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi PxWeb. Viitattu 18.2.2023.
  12. 15 vuotta täyttänyt väestö koulutusasteen, kunnan, sukupuolen ja ikäryhmän mukaan muuttujina Vuosi, Alue, Ikä, Sukupuoli, Koulutusaste ja Tiedot PxWeb. Viitattu 6.1.2023.
  13. Kuolleita historiallisen paljon Suomessa vuonna 2022 - Tilastokeskus www.stat.fi. Viitattu 18.2.2023.
  14. Finland Population (2021) - Worldometer www.worldometers.info. Viitattu 8.9.2021. (englanniksi)
  15. Väestörakenteen ennakkotiedot muuttujina Kuukausi, Alue, Sukupuoli, Ikä ja Tiedot PxWeb. Viitattu 18.2.2023. [vanhentunut linkki]
  16. Suomen kansalaisuuden saaneiden määrä väheni vuonna 2021 - Tilastokeskus www.stat.fi. Viitattu 18.2.2023.
  17. Väestöennuste: Väestö 31.12. muuttujina Vuosi, Sukupuoli, Ikä ja Tiedot Tilastokeskuksen PxWeb-tietokannat. Viitattu 9.1.2022. [vanhentunut linkki]
  18. Asuntokunnat ja asuntoväestö muuttujina Huoneiden lkm keittiö pl., Vuosi, Talotyyppi, Alue, Asuntokunnan koko ja Tiedot Tilastokeskuksen PX-Web tietokannat. Viitattu 24.3.2020. [vanhentunut linkki]
  19. Yksin asuvat suomalaiset on unohdettu, sanoo ekonomisti – näin eriarvoisuus näkyy Yle Uutiset. 16.12.2022. Viitattu 20.12.2022.
  20. Taajama-aste muuttujina Vuosi, Alue ja Tiedot PxWeb. Viitattu 18.2.2023.
  21. Väestö 31.12. muuttujina Vuosi, Taajama ja Tiedot PxWeb. Viitattu 18.2.2023. [vanhentunut linkki]
  22. Väestörakenteen ennakkotiedot muuttujina Kuukausi, Alue, Sukupuoli, Ikä ja Tiedot Tilastokeskuksen PX-Web tietokannat. Viitattu 24.3.2020. [vanhentunut linkki]
  23. Perus- ja ihmisoikeudet suomi.fi. Viitattu 5.10.2015.
  24. Ruotsinkieliset kunnat häviävät – Luotokin jatkossa kaksikielinen? Yle. 2014. Viitattu 5.10.2015.
  25. Närpiöstä voi tulla sittenkin kaksikielinen Yle. 4.5.2015. Viitattu 5.10.2015.
  26. Ahvenanmaan itsehallintolaki, 36 § Finlex. Viitattu 9.10.2015.
  27. Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi Tilastokeskuksen PxWeb-tietokannat. Viitattu 9.1.2022. [vanhentunut linkki]
  28. Väestö 31.12. muuttujina Alue, Kieli, Sukupuoli, Vuosi ja Tiedot PxWeb. Viitattu 7.1.2023.
  29. Suomen murteet Kielitieto. KOTUS. Viitattu 5.10.2015.
  30. Osa suomenruotsalaisista asuu paikkakunnilla, joilla lasten kaksikielisyys on vaikea säilyttää Helsingin Sanomat. Arkistoitu 7.10.2015. Viitattu 5.10.2015.
  31. Vähemmistöt Suomessa suomi.fi. Viitattu 5.10.2015.
  32. Etnisyystiedon merkitys kasvaa maahanmuuton lisääntyessä 2013. Tilastokeskus. Viitattu 5.10.2015.
  33. Leskinen A & Karvonen I: Venäjänkielinen vähemistö ennen, tänä päivänä ja tulevaisuudessa (s. 78) Suomen kansalliset vähemmistöt – kulttuurien ja kielten rikkautta. 2012. Vähemmistöoikeuksien ryhmän Suomen jaosto. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 20.10.2015.
  34. Väestöryhmät Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 20.10.2015. [vanhentunut linkki]
  35. Jarmo Koponen: Uusi tutkimus Suomen venäläisväestöstä Uusi Suomi. Viitattu 30.6.2020.
  36. Koiviston inkeriläislausunto avasi ovet kaikille Neuvostoliiton etnisille suomalaisille Yle Uutiset. Viitattu 30.6.2020.
  37. Venäjän uralilaisten kansojen tilanne 2010 Suomen PEN. 28.1.2011. Viitattu 30.6.2020.
  38. Väestö 31.12. muuttujina Maakunta, Kieli, Ikä, Sukupuoli, Vuosi ja Tiedot PxWeb. Viitattu 7.1.2023. [vanhentunut linkki]
  39. 3. Yhteiskunnalliset taustatekijät Etniset vähemmistöt ja kirjastot -Monikulttuurisuus Helsingin kaupunginkirjastossa. 1997. Arkistoitu 7.6.2014. Viitattu 5.10.2015.
  40. Väestö 31.12. muuttujina Maakunta, Kansalaisuus, Ikä, Sukupuoli, Vuosi ja Tiedot Tilastokeskuksen PX-Web tietokannat. Viitattu 21.1.2021. [vanhentunut linkki]
  41. Suomen kansalaisuuden saaneet muuttujina Edellinen kansalaisuus, Sukupuoli, Ikä, Vuosi ja Tiedot Tilastokeskuksen PX-Web tietokannat. Viitattu 21.1.2021. [vanhentunut linkki]
  42. Laaja tutkimus paljasti: Ulkomaalaistaustaisilla lapsilla heikommat arvosanat, enemmän mielenterveysongelmia ja huostaanottoja Yle Uutiset. Viitattu 26.11.2020.
  43. Tilastokeskus (Arkistoitu – Internet Archive)
  44. International migrant stock: The 2017 revision. UN.org.
  45. Väestö (Päivittyvä sivu) Tilastokeskus. Viitattu 4.10.2015.
  46. HS: Kirkossa käy miljoona ihmistä vähemmän kuin vuonna 2000 mtv3. 2012. Viitattu 5.10.2015.
  47. Helluntailiike on selvästi tienhaarassa Ristin Voitto, 13/2016
  48. Helluntaiheratys Helluntaiseurakunnat. Arkistoitu 11.8.2014. Viitattu 19.10.2015.
  49. Haastettu kirkko: Uskonnolliset yhdyskunnat (sivu 30) evl.fi. Arkistoitu 23.9.2018. Viitattu 5.10.2015.
  50. Luettelo Suomen rekisteröidyistä uskonnollisista yhdyskunnista. Wikipedia, 20.8.2021. Artikkelin verkkoversio. fi
  51. 15 vuotta täyttänyt väestö koulutusasteen ja sukupuolen mukaan 2013 Koulutustilastot 2014. Tilastokeskus. Viitattu 30.9.2015.
  52. Yleistietoa kansantaudeista THL. Viitattu 5.10.2015.
  53. Suomalaisten terveys kansainvälisessä vertailussa Terveyskirjasto. 2005. Arkistoitu 6.10.2015. Viitattu 5.10.2015.
  54. [http://hdr.undp.org/sites/default/files/hdr2019.pdf Human Development Report 2019] 2019. United Nations Development Programme (UNDP). Viitattu 16.3.2021.
  55. Vastasyntyneiden elinajanodote oli vuonna 2019 pojilla 79,2 ja tytöillä 84,5 vuotta Tilastot. 22.10.2020. Tilastokeskus. Viitattu 16.3.2021.
  56. Airi Pajunen: Tilastokeskus - 1. Kuolemansyyt 2019 www.tilastokeskus.fi. Viitattu 14.12.2020.
  57. Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander. Keski- ja myöhäisrautakausi. Teoksessa: Weilin + Göös: Suomen historia, osa 1. Espoo 1985. Isbn 951-35-2490-6, s. 274.
  58. Aunesluoma, Heikkonen, Ojakoski 2006 Lukiolaisen yhteiskuntatieto
  59. tacitus.nu: Population of Scandinavia tacitus.nu. Viitattu 24.5.2017. (englanniksi)
  60. https://www.tilastokeskus.fi/til/vaerak/2014/vaerak_2014_2015-03-27_tie_001_fi.html
  61. https://www.worldometers.info/world-population/finland-population/
  62. Ensimmäiset tutkimus­tulokset suomalaisten muinais­geeneistä julkistettiin: Suomen varhaisten asukkaiden perimä muistuttaa nyky­saamelaisia. HS 26.3.2018. https://www.hs.fi/paivanlehti/26032018/art-2000005614234.html
  63. Yrjö Blomstedt: Väestö- ja yhteiskuntarakenne Ruotsin vallan lopulla, s. 334–335. Teoksessa Suomen historia 4: Vapauden aika. Espoo: Weilin & Göös, 1986. ISBN 951-35-2493-0.
  64. Tilastokeskus: Väestönkehitys vuosina 1749–2050 (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 15.12.2013.
  65. Väestö 31.12. muuttujina Maakunta, Kansalaisuus, Ikä, Sukupuoli, Vuosi ja Tiedot Tilastokeskuksen PX-Web tietokannat. Viitattu 15.6.2020. [vanhentunut linkki]
  66. https://pxdata.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__vamuu/statfin_vamuu_pxt_002.px/table/tableViewLayout2/?rxid=8c78d5ee-d2dd-45ce-8e4f-b9b93d2c5989 pxdata.stat.fi. Viitattu 25.10.2018. [vanhentunut linkki]
  67. Suomen väkiluku kasvoi alkuvuonna – syynä maahanmuutto Ilta-Sanomat. 23.8.2022. Viitattu 23.8.2022.
  68. Väestöennuste: Väestö 31.12. muuttujina Vuosi, Sukupuoli, Ikä ja Tiedot Tilastokeskuksen PxWeb-tietokannat. Viitattu 27.1.2022. [vanhentunut linkki]
  69. Lasonen J. ja muut: Suomen muuttoliike Materiaalia maahanmuuttotyötä tekeville ja heidän kouluttajilleen. 2013. Jyväskylän yliopisto. Arkistoitu 8.10.2015. Viitattu 8.10.2015.

    Kirjallisuutta
    • Koskinen, Seppo ym. (toim.): Suomen väestö. Helsinki: Gaudeamus, 2007. ISBN 978-951-662-963-9.
    • Pentikäinen, Juha & Hiltunen, Marja (toim.): Suomen kulttuurivähemmistöt. Pohjautuu teokseen Cultural minorities in Finland: An overview towards cultural policy, 1995. Suomen Unesco-toimikunnan julkaisuja 72. Helsinki: Suomen Unesco-toimikunta, 1997. ISBN 951-53-1699-5.
    • Aunesluoma, Juhana; Heikkonen, Esko; Ojakoski, Matti (2006). Lukiolaisen yhteiskuntatieto. WSOY.
    • Vaittinen, Risto & Vanne, Reijo: Väestörakenne ja Suomen talouskehitys. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 2015, 111(3). vsk, s. 396-415. Artikkelin verkkoversio.
    • Parkkinen, Pekka: Sadantuhannen vuosiluokista suuriin ikäluokkiin. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 1994, 90(4). vsk, s. 531–536. Artikkelin verkkoversio.

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.