Suomen presidentinvaali 1978
Suomen presidentinvaalin 1978 voitti ensimmäisellä äänestyskierroksella tasavallan presidentti Urho Kekkonen. Vaalit käytiin 15.–16. tammikuuta 1978.[1] Valitsijamiesvaaleissa saivat ensimmäistä kertaa äänestää 18-vuotiaat (1968: 21-vuotiaat) ja ulkosuomalaiset. Ennakkoäänestys oli käytössä ensimmäistä kertaa presidentinvaaleissa.[2] Johtavat puolueet olivat jo hyvissä ajoin asettuneet Kekkosen ehdokkuuden taakse, ensimmäisenä SDP huhtikuussa 1975. Kekkosta tukeneet puolueet eivät kuitenkaan vuoden 1968 vaalin tavoin muodostaneet valtakunnallista vaaliliittoa, koska kukin halusi varmistaa oman menestyksensä valitsijamiesvaalissa.[3]
| ||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||
Suomen poliittinen järjestelmä |
Osa politiikan artikkelisarjaa: |
|
Laillisuusvalvojat
Muita aiheita
|
|
Suomen Pankin johtokunnan jäsen, entinen Suomen Työnantajien Keskusliiton toimitusjohtaja ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan puheenjohtaja Päiviö Hetemäki oli alkuvuodesta 1977 ehdottanut neljän suurimman puolueen puheenjohtajille, että eduskunta valitsisi Urho Kekkosen uudelleen presidentiksi, mutta ajatus haudattiin Kekkosen itsensä torjuttua sen. Myös professorit Jan-Magnus Jansson ja Veli Merikoski olivat esittäneet presidentin valinnan siirtämistä eduskunnalle.[4]
Vaalitaistelu sujui rauhallisissa merkeissä, koska istuvan presidentin Urho Kekkosen takana oli laaja rintama ja hänen uudelleenvalintaansa pidettiin etukäteen selvänä. Tästä syystä pelättiin kuitenkin äänestysaktiivisuuden jäävän alhaiseksi, ja niinpä kaikki puolueet, niin Kekkosen takana olleet kuin muutkin, korostivat voimakkaasti äänestämisen tärkeyttä. Paasikivi-seura järjesti Kekkosen kannattajapuolueille omat kampanjatilaisuudet, joissa presidentti Kekkonen esiintyi puhujana.[5] Kekkosen kannattajat painottivat presidentin saavutuksia sekä sisä- että varsinkin ulkopolitiikassa, kun muut presidenttiehdokkaat pitivät välttämättömänä presidentin vaihdosta. Heidän mielestään "demokratia ei pelaa", jos sama mies on presidenttinä kovin kauan.[6] SKL:n ehdokas Raino Westerholm arvosteli Kekkosta etenkin tämän asenteesta Israelia kohtaan ja SKYP:n ehdokas Eino Haikala talouspolitiikan laiminlyönnistä. SMP:n ehdokas Veikko Vennamo ilmoitti tietävänsä, että ulkomailla toivotaan presidentin vaihtumista Suomessa, kun taas PKP:n ehdokas Ahti M. Salonen näki yhteiskunnallisen kehityksen saaneen Kekkosen presidenttikaudella kansalaisten vapauksia rajoittavia piirteitä.[7]
Yksi Kekkosen valitsijamieheksi valittu antoi äänensä SKL:n ehdokkaalle, kansanedustaja Raino Westerholmille. Valitsijamiehistä eniten ääniä keräsi SDP:n ehdokas, Suomen Pankin pääjohtaja Mauno Koivisto. Vaalin tulosta pidettiin äänestäjien luottamuksen osoituksena paitsi Urho Kekkosen johdolla toteutetulle politiikalle, myös Keskustan ja vasemmistopuolueiden hallitusyhteistyölle.[8]
Tulokset
Valitsijamiesten vaalit
Valitsijamiesten vaaleissa oli yhteensä 2 282 ehdokasta, joista 1 266 oli Kekkosta tukeneilla listoilla. Keskusta, LKP ja RKP olivat vaaliliitossa viidessä, keskusta ja LKP kahdeksassa sekä SKDL ja STP viidessä vaalipiirissä.[2]
Kaikkiaan vain 10 valitsijamiestä sai yli 10 000 ääntä, joista kuusi oli SDP:n, kaksi Kokoomuksen, yksi Keskustan ja yksi POP:n listalta. Vaaleissa oli mukana useita tunnettuja politiikassa vähemmään mukana olleita valitsijamiehiä, mm. kirjailija Anu Kaipainen SDP:n listalla, liikennelentäjä-toimittaja Börje Hielm ja entinen pääjohtaja Erkki Aalto POP:n listalla.[9]
Äänioikeutetut | 3 844 279 | +923 644 | [1][10] |
---|---|---|---|
Äänestäneet | 2 470 339 | +421 337 | [10] |
Hylätyt äänet | 21 955 | +11 763 | [10] |
Äänestysaktiivisuus | 64,3 % | −5,9 | [10] |
Äänestysaktiivisuus (Suomessa asuvat) |
69,9 % | −0,3 | [1] |
Ehdokas | Puolue | Valitsija- miehet |
Äänet | |
---|---|---|---|---|
Lukumäärä | Osuus | |||
Urho Kekkonen | A+B+C+D+E+F+G+H+I | 260 | 2 017 631 | 82,41 % |
A Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | 74 | 569 154 | 23,25 % | |
B Keskustapuolue | 64 | 475 372 | 19,42 % | |
C Suomen Kansan Demokraattinen Liitto | 56 | 445 098 | 18,18 % | |
D Kansallinen Kokoomus | 45 | 360 310 | 14,72 % | |
E Ruotsalainen kansanpuolue | 12 | 88 054 | 3,60 % | |
F Liberaalinen Kansanpuolue | 8 | 71 232 | 2,91 % | |
G Åländsk Samling | 1 | 5 331 | 0,22 % | |
H Sosialistinen Työväenpuolue | 2 187 | 0,09 % | ||
I Suomen Yksityisyrittäjäin Puolue | 893 | 0,04 % | ||
Raino Westerholm | Suomen Kristillinen Liitto | 24 | 215 244 | 8,79 % |
Veikko Vennamo | Suomen Maaseudun Puolue | 10 | 114 488 | 4,68 % |
Ahti M. Salonen | Perustuslaillinen oikeistopuolue | 6 | 82 478 | 3,37 % |
Eino Haikala | Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue | 18 543 | 0,76 % | |
Yhteensä | 300 | 2 448 384 | 100 % | |
Lähde: Suomen virallinen tilasto[2] |
Eniten ääniä saaneet valitsijamiehet
Sija | Ehdokas | Puolue | Äänet | Vaalipiiri | |
---|---|---|---|---|---|
1 | Mauno Koivisto | SDP | 19 367 | Helsingin kaupungin vaalipiiri | |
2 | Paavo Väyrynen | Kepu | 13 248 | Lapin läänin vaalipiiri | |
3 | Raimo Ilaskivi | Kok. | 13 231 | Helsingin kaupungin vaalipiiri | |
4 | Pirkko Työläjärvi | SDP | 12 539 | Turun läänin pohjoinen vaalipiiri | |
5 | Matti Ahde | SDP | 12 225 | Oulun läänin vaalipiiri | |
6 | Veikko Helle | SDP | 11 337 | Helsingin kaupungin vaalipiiri | |
7 | Georg C. Ehrnrooth | POP | 10 951 | Helsingin kaupungin vaalipiiri | |
8 | Harri Holkeri | Kok. | 10 748 | Helsingin kaupungin vaalipiiri | |
9 | Kalevi Sorsa | SDP | 10 448 | Helsingin kaupungin vaalipiiri | |
10 | Erkki Liikanen | SDP | 10 110 | Mikkelin läänin vaalipiiri | |
Lähde: [11] |
Valitsijamiesten suorittama vaali
Ehdokas | Puolue | Äänet[12] |
---|---|---|
Urho Kekkonen | SDP, Kesk., SKDL, Kokoomus, RKP, LKP, ÅS, STP ja SYP |
259 |
Raino Westerholm | SKL | 25 |
Veikko Vennamo | SMP | 10 |
Ahti M. Salonen | SPK | 6 |
Lähteet
- Tasavallan presidentin vaalit 1925–2006 (Oikeusministeriö)
- Suomen virallinen tilasto 29 A 34, s. 8–9.
- Lauri Sivonen: Presidentin tekemiset, s. 44. Helsinki: Kirjayhtymä, 1982.
- Sivonen 1982, s. 44.
- Jansson johtaa UKK-kampanjaa. Helsingin Sanomat, 11.6.1977, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 7.3.2022.
- Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1979, s. 174. Helsinki: Otava, 1978.
- Sivonen 1982, s. 44–45.
- Sivonen 1982, s. 46.
- Georg C. Ehrnrooth: Krokotiilien keskellä, s. 394. Helsinki: Schildts, 1999. ISBN 951-30-1039-X.
- Tilastokeskus: Suomen tilastollinen vuosikirja 2017, s. 388. Helsinki: Tilastokeskus, 2017. ISBN 978–952–244–578–0. ISSN 0081–5063. Verkkoversio (PDF) (viitattu 8.2.2018).
- Valtakunnan vaalisuosikit. Helsingin Sanomat, 18.1.1978, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.12.2020.
- Presidentinvaalit 1919-2006 (Arkistoitu – Internet Archive) (Tasavallan presidentin kanslia)