Suomen presidentinvaali 1988
Suomen presidentinvaali 1988 järjestettiin 31. tammikuuta ja 1. helmikuuta.[1] Tuolloin oli ensi kertaa mahdollisuus valita tasavallan presidentti suoralla kansanvaalilla.
| ||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||
Suoran vaalin voittajat vaalipiireittäin. | ||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||
Suomen poliittinen järjestelmä |
Osa politiikan artikkelisarjaa: |
|
Laillisuusvalvojat
Muita aiheita
|
|
Ehdokkaiden kampanjatunnukset
Lähde:[2]
- Demokraattinen Vaihtoehto: Vaihtoehto vasemmalla - Jouko Kajanoja (numero 2)
- Keskustapuolue: Paavo Väyrynen: Suomi tarvitsee oman suunnan (numero 3)
- Liike 88: Järjen ja sydämen valinta - Kalevi Kivistö (numero 4)
- Kansallinen Kokoomus: Harri Holkeri - Tulevaisuuden tekijä (numero 5)
- Mauno Koiviston vaaliliitto: Mauno Koivisto suoraan (numero 6)
Suora vaali
Mauno Koivisto sai yli puolet kaikista annetuista äänistä kahdeksassa vaalipiirissä viidestätoista. Ahvenanmaalla Koiviston kannatus oli peräti 75,1 prosenttia. Paavo Väyrynen voitti Koiviston Oulun ja Lapin vaalipiireissä.[3]
Äänioikeutetut | 4 036 169[3][1] |
---|---|
Äänestäneet | 3 158 090[3] |
Äänestysaktiivisuus | 78,2 %[3] |
Äänestysaktiivisuus (Suomessa asuvat) |
82,7 %[3][1] |
Hylätyt äänet | 63 641[3] |
Ehdokas | Puolue | Äänet | ||
---|---|---|---|---|
Lukumäärä | Osuus | |||
Mauno Koivisto | SDP, SMP, PK ja ÅS | 1 513 234 | 48,90 % | |
Paavo Väyrynen | Keskustapuolue | 636 375 | 20,57 % | |
Harri Holkeri | Kansallinen Kokoomus | 570 340 | 18,43 % | |
Kalevi Kivistö | Liike 88 | 330 072 | 10,67 % | |
Jouko Kajanoja | Demokraattinen Vaihtoehto | 44 428 | 1,44 % | |
Yhteensä | 3 094 449 | 100 % | ||
Lähde: Tilastokeskus[3] |
Koska kukaan ehdokas ei saanut tarvittavaa yksinkertaista enemmistöä – yli 50 % äänistä –, valinta siirtyi samanaikaisesti valittujen 301 valitsijamiehen kokoukselle eli käytännössä presidentinvaalissa tarvittiin toinen kierros.
Valitsijamiesten vaalit
Valitsijamiesjärjestelmää oli varsinkin edellisen, presidentinvaalin 1982 yhteydessä kritisoitu erityisesti sen vuoksi, että valitsijamiehillä oli mahdollisuus äänestää "mustaa hevosta". Suomen hallitusmuotoa (1919–2000) olikin muutettu vuonna 1987 niin, että valitsijamiehet saivat äänestää presidentiksi ainoastaan virallisia, ennen valitsijamiesvaaleja asetettuja presidenttiehdokkaita. Näin "mustan hevosen" mahdollisuutta ei enää ollut vaalissa 1988 ja samalla presidentin valitsijamiehet valittiin viimeisen kerran. Äänestäjillä oli käytössään kaksi vaalilippua, joista valkoisella äänestettiin presidenttiehdokasta ja ruskealla valitsijamiesehdokasta. Professori Risto Sänkiahon mukaan presidentinvaalin muuttumista luonteeltaan henkilövaaliksi osoitti selvästi se, että valitsijamiesten vaalikampanja jäi täysin presidenttiehdokkaiden kampanjoinnin varjoon eivätkä valitsijamiehet tosiasiassa käyneet juuri minkäänlaista vaalikamppailua. Lisäksi vaalissa äänioikeuttaan käyttäneistä noin neljä prosenttia äänesti vain presidenttiehdokasta eikä lainkaan valitsijamiesehdokasta. [4]
Äänioikeutetut | 4 036 169[3][1] | +115 164 |
---|---|---|
Äänestäneet | 3 141 360[3] | |
Äänestysaktiivisuus | 77,8 %[3] | |
Äänestysaktiivisuus (Suomessa asuvat) |
82,3 %[3][1] | −4,5 |
Hylätyt äänet | 155 651[3] |
Ehdokas | Puolue | Valitsija- miehet |
Äänet | |
---|---|---|---|---|
Lukumäärä | Osuus | |||
Mauno Koiviston kannattajat | A+B+C+D | 144 | 1 391 399 | 46,60 % |
A Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | 128 | 1 175 209 | 39,36 % | |
B Suomen Maaseudun Puolue | 7 | 120 043 | 4,02 % | |
C Pro Koivisto | 8 | 88 663 | 2,97 % | |
D Åländsk Samling | 1 | 7 484 | 0,25 % | |
Paavo Väyrysen kannattajat | Keskustapuolue | 68 | 647 769 | 21,70 % |
Harri Holkerin kannattajat | Kansallinen Kokoomus | 63 | 603 180 | 20,20 % |
Kalevi Kivistön kannattajat | Liike 88 | 26 | 286 833 | 9,61 % |
Jouko Kajanojan kannattajat | Demokraattinen Vaihtoehto | 56 528 | 1,89 % | |
Yhteensä | 301 | 2 985 709 | 100 % | |
Lähde: Tilastokeskus[3] |
Eniten ääniä saaneet valitsijamiehet
Sija | Ehdokas | Puolue | Äänet | Vaalipiiri | |
---|---|---|---|---|---|
1 | Kalevi Sorsa | SDP | 32 089 | Helsingin kaupungin vaalipiiri | |
2 | Pirjo Ala-Kapee | SDP | 31 131 | Uudenmaan läänin vaalipiiri | |
3 | Matti Ahde | SDP | 25 335 | Oulun läänin vaalipiiri | |
4 | Pertti Paasio | SDP | 24 633 | Turun läänin eteläinen vaalipiiri | |
5 | Matti Luttinen | SDP | 18 966 | Hämeen läänin eteläinen vaalipiiri | |
6 | Marja-Liisa Tykkyläinen | SDP | 18 914 | Kuopion läänin vaalipiiri | |
7 | Erkki Liikanen | SDP | 18 875 | Mikkelin läänin vaalipiiri | |
8 | Pertti Salolainen | Kok. | 18 397 | Helsingin kaupungin vaalipiiri | |
9 | Antero Kekkonen | SDP | 18 350 | Kymen läänin vaalipiiri | |
10 | Sirpa Pietikäinen | Kok. | 17 354 | Hämeen läänin eteläinen vaalipiiri | |
Lähde: Tilastokeskus[5] |
Valitsijamiesten suorittama vaali
Valitsijamiehet kokoontuivat 15. helmikuuta eduskuntaan, jossa kokousta johti yksi presidenttiehdokkaista, pääministeri Harri Holkeri. Kokouksen sihteerinä toimi eduskunnan pääsihteeri Erkki Ketola. Aiempien eli 1982 valitsijamiesvaalien tapaan valitsijamiehiä oli valittu 301, jotta tasatulosta ei voisi syntyä ratkaisevassa kolmannessa äänestyksessä. Valitsijamiehet saattoivat kuitenkin äänestää tyhjää, joten tasatulos oli itse asiassa yhä mahdollinen myös ratkaisevassa äänestyksessä - näin ei kuitenkaan tapahtunut.[6]
Ehdokas | 1. kierros | 2. kierros |
---|---|---|
Mauno Koivisto | 144 | 189 |
Paavo Väyrynen | 68 | 68 |
Kalevi Kivistö | 26 | 26 |
Harri Holkeri | 63 | 18 |
Toisella kierroksella enemmistö Kokoomuksen valitsijamiehistä kannatti Koivistoa.
Mauno Koiviston toinen, jälkimmäinen toimikausi alkoi 1. maaliskuuta 1988.
Lähteet
- TAULUKKO: Tasavallan presidentin vaalit 1925-2006 Presidentinvaali, Vaalit, Vaalit.fi (Oikeusministeriö)
- Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1989 (Otava, Helsinki 1988), s. 145
- Presidentin vaalit 1988. Suomen virallinen tilasto (Tilastokeskus 1988), s. 30–33.
- Risto Sänkiaho: Presidentinvaalin vaihtoehdot. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1989, s. 149–150. Helsinki: Otava, 1988.
- Presidentin vaalit 1988. Suomen virallinen tilasto (Tilastokeskus 1988), s. 100–116.
- Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1989, s. 144–146. Helsinki: Otava, 1988.