Suomen presidentinvaali 1937

Istuva presidentti P. E. Svinhufvud halusi ennen vaalia tulla valituksi uudelle kaudelle yleisporvarillisen vaaliliiton ehdokkaana, joka olisi puolueiden yläpuolella. Itsenäisyyspäivänä 1936 presidentin luokse marssi kaikkien porvaripuolueiden edustajista muodostettu lähetystö pyytämään häntä ehdokkaaksi. Ainoastaan Kokoomus oli hankkeessa mukana ehjänä, muista puolueista oli vain osia. Isänmaallinen Kansanliike oli jätetty lähetystön ulkopuolelle, koska mukaan haluttiin saada mahdollisimman suuri osa poliittisesta keskustasta. IKL:lle mieluisin presidenttiehdokas olisi ollut marsalkka Gustaf Mannerheim, mutta tämän kieltäydyttyä puolue asettui Svinhufvudin taakse. Poliittisen äärioikeiston sanastossa "Ukko-Pekasta" oli hänen presidenttikautensa aikana tullut "Akka-Pekka", mutta paremman puutteessa häneen oli tyydyttävä. Maalaisliiton oikeistosiivelle Svinhufvud oli mahdollinen valinta siinä tapauksessa, että puolueen omaksi ehdokkaakseen valitsema pääministeri Kyösti Kallio putoaisi pelistä.[1]

Edistyspuolueen oikeistosiipi toivoi puolueen ehdokkaaksi entistä pääministeriä Toivo Kivimäkeä tai Suomen Pankin pääjohtajaa Risto Rytiä. Kivimäen hallituksen syksyllä 1936 tapahtuneeseen kaatumiseen vaikuttanut skandaali Etsivän Keskuspoliisin muistioista teki kuitenkin hänen ehdokkuutensa mahdottomaksi ja Rytiä pidettiin liiaksi "Kivimäen miehenä". Puolueen ehdokkaaksi valittiin enemmistön kannattama entinen presidentti K. J. Ståhlberg, mutta ovi jätettiin raolleen Rytin "varaehdokkuudelle". SDP asetti ehdokkaakseen puheenjohtajansa Väinö Tannerin, vaikka puolueen vasemmistosiipi olisi mielellään nähnyt presidenttinä Ståhlbergin. Puolue ei kuitenkaan käynyt kampanjaansa niinkään oman ehdokkaansa puolesta, vaan ennen kaikkea Svinhufvudin uudelleenvalinnan estämiseksi. Ruotsalainen Kansanpuolue ei asettanut vaaliin omaa ehdokasta ja puolueelle riittikin, että valittava presidentti takaisi ruotsinkielisten perustuslailliset oikeudet ja edistäisi pohjoismaista yhteistyötä.[1]

Valitsijamiesten vaalit järjestettiin 15.–16. tammikuuta.[2] Vaaleissa oli yhteensä 1 136 ehdokasta, joista 69 oli naisia. Valituista naisia oli 17.[3]