Suomen kielen hallintoalue
Suomen kielen hallintoalue on suomenkielinen vähemmistökielialue Ruotsissa. Hallintoalueeseen kuuluvien kuntien asukkailla on oikeus saada suomenkielistä esikoulutoimintaa ja vanhustenhuoltoa kokonaan tai oleellisilta osin sekä asioida kunnan kanssa suomeksi. Hallintoalueeseen kuuluu 64 kuntaa, ja yli 61 prosenttia ruotsinsuomalaisista asuu hallintoalueella.[1]
Historia
Hallintoalue perustettiin sen jälkeen, kun Ruotsi ratifioi Euroopan neuvoston vähemmistökielisopimukset vuonna 1999. Suomen kielen hallintoalue perustettiin vuoden 2000 alussa ja siihen kuuluivat aluksi Haaparannan, Jällivaaran, Kiirunan, Pajalan ja Ylitornion kunnat. Vuonna 2010 perustettiin myös meänkielen hallintoalue, johon samaiset kunnat liittyivät myös.[2]
Ruotsissa uudistettiin kielilakia 1. heinäkuuta 2009, jossa määritettiin, että Ruotsissa on yksi yhteinen kieli, ruotsi. Tämän lisäksi määritettiin viisi virallista vähemmistökieltä, jotka ovat suomi, saame, meänkieli, romani ja jiddiš, joita tulee suojella ja tukea. Laki astui voimaan 1. tammikuuta 2010. Heti tämän jälkeen suomen kielen hallintoaluetta laajennettiin, kun siihen liitettiin 18 Mälarinlaakson kuntaa mukana muun muassa Tukholma, Södertälje ja Eskilstuna. Myöhemmin toukokuussa liittyivät Surahammar, Västerås ja Borås. Vuoden 2011 helmikuussa alueeseen liittyivät Göteborgin, Hoforsin, Kainuun, Skinnskattebergin, Sundbergin ja Uumajan kunnat.
Hallintoalueen kunnat
Kunnat on järjestetty alueeseen liittymisvuoden mukaan.
Vuonna 2000 liittyneet
Vuonna 2010 liittyneet
- Boråsin kunta
- Botkyrkan kunta
- Eskilstunan kunta
- Hallstahammarin kunta
- Haningen kunta
- Huddingen kunta
- Håbon kunta
- Köpingin kunta
- Sigtunan kunta
- Solnan kunta
- Surahammarin kunta
- Södertäljen kunta
- Tierpin kunta
- Tukholman kunta
- Upplands Väsbyn kunta
- Upplands-Bron kunta
- Uppsalan kunta
- Västeråsin kunta
- Älvkarlebyn kunta
- Österåkerin kunta
- Östhammarin kunta