Suomen kansanhuoltoministeriö

Kansanhuoltoministeriö oli vuosina 1939–1950 Suomessa toiminut ministeriö, joka toimi osana valtioneuvostoa.

Yhdysvaltain armeijan ylijäämätavaraan kuuluneita elintarvikepakkauksia lajitellaan Suomen kansanhuoltoministeriössä vuonna 1946.

Historia

Itsenäistyvässä Suomessa vuoden 1917 lopulla puhuttiin kansanhuollosta ”nälän organisointina”. Toimintaan haettiin malleja tutkimalla, miten säännöstelyä toteutettiin Ruotsissa ja Saksassa.[1] Suomen itsenäistyessä, vuoteen 1922 saakka, toimikin asiaa hoitava elintarveministeriö.[2]

Toisen maailmansodan aikana ja muutamia vuosia sen jälkeenkin Suomessa toimi virallista kansanhuoltoa varten kansanhuoltoministeriö. Ministeriö perustettiin 20. syyskuuta 1939 ”käsittelemään asioita, jotka koskevat väestön toimeentulon ja maan talouselämän sekä taloudellisen puolustusvalmiuden turvaamista”. Kansanhuoltoministeriössä oli aluksi yksi ministeri, vuoden 1941 alusta lähtien kaksi – ajoittain kolmekin – ministeriä. Ministeriön toimialaan kuului lokakuussa 1939 julistetun, kaikkia 16–60-vuotiaita henkilöitä koskeneen yleisen työvelvollisuuden johto, kunnes tämä tehtävä siirrettiin kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle vuoden 1941 alussa.

Paikallistasolla kansanhuollosta vastasi 13 kansanhuoltopiiriä ja jokaisessa kunnassa ollut kansanhuoltolautakunta.

Kansanhuoltoministeriössä oli vielä vuonna 1946 yli 800 työntekijää.[3] Piiri- ja paikallistaso mukaan lukien kansanhuollon palveluksessa oli tuolloin 7 000–8 000 virkailijaa, joiden välityksellä kulki vilkkaimmillaan noin 160 miljoonaa lomaketta vuosittain.[4] Ministeriö lakkautettiin vuoden 1949 lopussa, jolloin sen vielä jäljellä olleet tehtävät jaettiin kauppa- ja teollisuusministeriön, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön ja sosiaaliministeriön kesken. Monissa kunnissa kansanhuoltolautakunnat toimivat vielä jonkin aikaa 1950-luvullakin.

Vapaaehtoista kansalaisten huoltoa hoiti vuonna 1941 perustettu Suomen Huolto -järjestö.

Ministerit

Kansanhuoltoministeri
Ministeri[5] Puolue[5] Tehtävissä[5] Hallitus[5]
Rainer von Fieandt
(1890–1972)		 (amm.) 20.9.1939 – 1.12.1939 Cajander III
1.12.1939 – 27.3.1940 Ryti I
Väinö Tanner
(1881–1966)		   SDP 27.3.1940 – 15.8.1940 Ryti II
Väinö Kotilainen
(1887–1959)		 (amm.) 15.8.1940 – 4.1.1941
4.1.1941 – 16.4.1941 Rangell
Väinö Arola
(1893–1964)		   ML 16.4.1941 – 3.7.1942
Henrik Ramsay
(1886–1951)		   RKP 3.7.1942 – 5.3.1943
Kaarle Ellilä
(1888–1957)		   ML 5.3.1943 – 8.8.1944 Linkomies
8.8.1944 – 21.9.1944 Hackzell
21.9.1944 – 17.11.1944 U. Castrén
Kalle Jutila
(1891–1966)		   ML 17.11.1944 – 17.4.1945 Paasikivi II
Kaarlo Hillilä
(1902–1965)		   ML 17.4.1945 – 26.3.1946 Paasikivi III
Taavi Vilhula
(1897–1976)		   ML 26.3.1946 – 29.7.1948 Pekkala
Onni Toivonen
(1894–1968)		   SDP 29.7.1948 – 17.3.1950 Fagerholm I

Toinen ministeri
Ministeri[6] Puolue[6] Tehtävissä[6] Hallitus[6]
Henrik Ramsay
(1886–1951)		   RKP 29.10.1941 – 3.7.1942 Rangell
Siivo Kantala
(1891–1954)		   ML 3.7.1942 – 5.3.1943
Jalo Aura
(1886–1947)		   SDP 5.3.1943 – 8.8.1944 Linkomies
8.8.1944 – 21.9.1944 Hackzell
21.9.1944 – 17.11.1944 U. Castrén
17.11.1944 – 17.4.1945 Paasikivi II
Uuno Takki
(1901–1968)		   SDP 17.4.1945 – 26.3.1946 Paasikivi III
Yrjö Murto
(1899–1963)		   SKDL 26.3.1946 – 29.7.1948 Pekkala
Eemil Huunonen
(1901–1959)		   SDP 29.7.1949 – 17.3.1950 Fagerholm I

Sivutoimiset ministerit
Ministeri[6] Puolue[6] Tehtävissä[6] Hallitus[6] Varsinainen salkku
Toivo Salmio
(1882–1973)		 SDP 3.10.1940 – 4.1.1941 Ryti II Kauppa- ja teollisuusministeri
Pekka Ikonen
(1877–1956)		 ML 13.11.1942 – 5.3.1943 Rangell Ministeri maatalousministeriössä
Henrik Ramsay
(1886–1951)		 RKP 5.3.1943 – 8.8.1944 Linkomies Ulkoasiainministeri
Nils Osara
(1903–1990)		 amm. 5.3.1943 – 8.8.1944 Ministeri maatalousministeriössä
Eero A. Wuori
(1900–1966)		 SDP 16.2.1945 – 17.4.1945 Paasikivi II Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
27.4.1945 – 29.9.1945 Paasikivi III
Onni Hiltunen
(1895–1971)		 SDP 14.2.1946 – 26.3.1946 Paasikivi III Ministeri valtiovarainministeriössä
Erkki Härmä
(1890–1957)		 SDP 12.4.1946 – 29.7.1948 Pekkala Ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä
30.7.1948 – 22.6.1949 Fagerholm I

Viitteet
  1. Suomen historia 6: Sortovuodet ja itsenäistyminen, s. 295. Weilin + Göös, 1987. ISBN 951-35-2495-7.
  2. https://valtioneuvosto.fi/tietoa/historiaa
  3. Suomen historia 8: Paasikiven ja Kekkosen aika, s. 58–59. Weilin + Göös, 1988. ISBN 951-35-2497-3.
  4. Onni Toivonen: Kymmenen vuotta kansanhuoltajana, s. 204. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1950.
  5. Ministerit nimikkeittäin Kansanhuoltoministeri Valtioneuvosto. Viitattu 6.6.2019.
  6. Ministerit nimikkeittäin Valtioneuvosto. Viitattu 17.6.2020.

Lähteet
  • Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1952.
  • Nousiainen, Jaakko: Suomen poliittinen järjestelmä. WSOY, 1963.
  • Pieni tietosanakirja. Otava, 1958.
  • Rantatupa, Heikki: ”Kansanhuolto toisen maailmansodan aikana 1939–1949”, Suomen maatalouden historia. Osa 2: Kasvun ja kriisien aika 1870-luvulta 1950-luvulle, s. 443–502. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-482-7.

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.