Suomen asiain komissio

Suomen asiain komissio oli Pietarissa Suomen autonomian alkuaikoina vuosina 1809–1811 toiminut elin, joka valmisteli Suomea koskeneita päätöksiä. Vaikka pääosa komission jäsenistä oli periaatteessa suomalaisia, se oli luonteeltaan enemmän venäläinen kuin suomalainen valmisteluelin. Se korvattiin vuonna 1811 vaikutusvaltaisemmalla Suomen asiain komitealla.

Keisari Aleksanteri I allekirjoitti ukaasin Suomen asiain komission perustamisesta 30. lokakuuta (J: 18. lokakuuta) 1809. Komissio toimi Suomen asioiden esittelijän, valtiosihteeri Mihail Speranskin ja hänen kansliansa apuna, ja se perustettiin mahdollisesti Speranskin aloitteesta. Sitä oli edeltänyt vuonna 1802 perustettu, Viipurin kuvernementin eli niin sanotun Vanhan Suomen asioita valmistellut komissio, jolla oli ollut eri nimiä.[1][2][3] Uusi komissio luotiin vanhan pohjalta.[1][2] Vanhan komission valtuudet ulotettiin koskemaan myös Uuden Suomen aluetta. Venäläisten näkökulmasta Uuden Suomen alue yhdistettiin Venäjään entuudestaan kuuluneeseen Vanhaan Suomeen.[4]

Komission puheenjohtajana ja sen kanslian päällikkönä toimi Viipurin siviilikuvernööri Nikolai Eminé. Muut jäsenet olivat majuri J. A. Jägerhorn, Speranskin apulainen Robert Henrik Rehbinder, paroni ja salaneuvos Heiking, salaneuvos Theils ja valtioneuvos P. Friccius.[1][2] Heistä vain Rehbinder edusti Suomen suuriruhtinaskunnan asukkaita, kun taas Jägerhorn oli pitkään Venäjällä asunut suomalainen emigrantti ja kaksi muuta oli Vanhasta Suomesta. Komission kanslian yhdeksästä työntekijästä kaksi oli Suomesta, C. J. Walleen ja L. G. von Haartman.[2] Komissio työskenteli venäjäksi ja sen palkat maksettiin Venäjän valtion eikä Suomen suuriruhtinaskunnan budjetista.[1][2]

Komission merkitys jäi vähäiseksi, sillä useimmat sen jäsenistä tunsivat heikosti Suomen tilannetta, se kokoontui harvoin ja välillä vajaalukuisena, sen kanslian työ oli hidasta ja huolimatonta eikä asioiden valmistelu tai esittely toiminut kunnolla.[2] Komissioon olivat tyytymättömiä niin Speranski kuin Suomen suuriruhtinaskunnan johtomiehet. Erityisesti Gustaf Mauritz Armfelt halusi uudistaa komission.[5] Komissio lakkautettiin marraskuussa 1811 ja sen tehtävät siirrettiin uudelle Suomen asiain komitealle, joka sai huomattavasti suuremman vallan ja pelkästään suomalaisista koostuvan arvovaltaisen jäsenistön.[2]

Lähteet
  1. Osmo Jussila: Suomen suuriruhtinaskunta 1809–1917, s. 48, 90–92. WSOY, Helsinki 2004.
  2. Päiviö Tommila: Suomen autonomian synty 1808–1809, s. 118–119. Valtioneuvoston kanslia/Edita, Helsinki 2008.
  3. Suomen hallinto Historiakone, Agricolaverkko. Viitattu 23.3.2022.
  4. Engman, Max: Pitkät jäähyväiset. Suomi Ruotsin ja Venäjän välissä vuoden 1809 jälkeen, s. 42-43. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-34880-2.
  5. Jussila 2004, s. 121, 124–125.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.